Mukavuutta lantiolle ja muuta mukavaa
June 4th, 2026
Alkuperäisen Kahakka 25L -arvioni jälkeen olen saanut reppuun lisää tuntumaa, mikä johti jälleen lisähankintoihin. Niin hyödyllinen kuin lantiovyö onkin, ei se ole aina kovin mukava, sillä leveässä ja jäykässä remmissä on kovat reunat, jotka nävertävät helposti kylkiä tai vatsanahkaa etenkin t-paitakeleillä, jos lantiovyö ajautuu vinoon. Hieman samaa taipumusta on myös olkaimien remmeillä, joten laadukkaiden ja kestävien Savotan reppujen vahvuudeksi ei voi oikein laskea ergonomiaa.
En uskonut ongelman ratkeavan ajan myötä itsestään remmien asettuessa, joten piti mieluummin etsiä ratkaisu. Kaikenlaista pehmusteviritystä voisi kyhätä itsekin, mutta myös Savotta itse myy Valjas-nimistä pehmustetta, jonka toimivuus Kahakka 25L:n kanssa tosin jäi tuotekuvauksen perusteella kysymysmerkiksi. Koteloiden ystävä voi kiinnittää Valjaan päälle kaikenlaista sopivaa MOLLE/PALS-ryjää. 34 euroa plus postit ei ole tällaisesta lärpäkkeestä mitenkään mukava hinta, vaikka toisaalta on tietysti niinkin, että kantomukavuudesta säästäminen on väärästä paikasta säästämistä. Eli eipä auta, nettipankki laulamaan ja toivotaan, että sopii. Hieman nyrpeä olo tästä ostoksesta jäi, kun monessa halpisrepussakin on pehmustettu lantiovyö vakiona.
Ensi tarkastelussa näytti huojentavasti siltä, että Valjas tosiaan sopisi repun kanssa käytettäväksi. Lantiovyöstä soljet irti, remmi lenksuista läpi ja sitten soljet takaisin paikalleen. Muutaman kilometrin keitinkeikan perusteella ergonomia tosiaankin parani huomattavasti, kun vyö ja repun alareuna eivät enää paina ihoa. Kitkapinnoite pitää repun paremmin paikallaan, mutta on kesällä hieman hiostava. Kuten kuvasta näkyy, uudeksi pikku lisähaasteeksi ilmaantui lantiovyön sojottaminen sivuille silloin, kun reppu ei ole käytössä. Jos pehmuste notkistuu, ongelma on pienempi, mutta jos ei, niin pitää keksiä joku paikka, mihin nuo lipareet sulloo.
Toisen grillauskeikan myötä RitniGrid alkoi osoittaa parempia puoliaan. Melko tuuleton ilma ja Jetboilin tehokaasu siivittivät ritilän hyvään lentoon, ja kaikki kokeiltu kypsyi asianmukaista vauhtia – eiköhän tuolle riittäisi kaasuksi ihan perus-Tarmokin. Esimerkiksi viimeksi hieman haljuksi jäänyt maissi paistui kunnolla kullankeltaiseksi, eikä grilli ollut kuuma pelkästään reunoiltaan. Teräsvillaa ei viitsisi heittää menemään joka pesun jälkeen, joten hankintalistalle meni myös grilliharja. Ja kun ostelun makuun kerran pääsin, niin mukaan tarttui Tokmannilta vielä Nortrekin tornimallinen retkikeitin, jonka tarjoushinta oli laskettu vastustamattoman alas 30 euroon. Mitään todellista tarvetta ei tällä hetkellä ole, joten Nortrek meni avaamattomassa laatikossaan suoraan kaappiin odottelemaan aikaa parempaa.
Filed under: retkeily
Kommentin kirjoitus
You must be logged in to post a comment.
RSS feed for comments on this post.