Opintojen osana päädyin astumaan myös kirja-arvostelujen saralle. Aiemmin olen toki käsitellyt sarjiksia V2.fi:ssä, mutta tämä oli pykälän vakavampaa, kun arvioin Turun yliopiston tutkijoiden kirjan Funetista Facebookiin. Artikkeli on nyt luettavissa yo:n Agricola-verkkojulkaisusta.
Add comment December 27th, 2010
Mokkula, tuo avain langattomalle tiedon valtatielle, löytyy yhä useammasta kotitaloudesta. Vaan miksi niiden kanssa on edelleen samanlainen sählinki? Elämme vuotta 2010, kohta 2011, ja edelleen pitää tapella asetusten, ajurien jne. kanssa. Jo pelkästään “tuettu” Windows on täynnä ongelmia, saatika sitten kun mennään Macin tai Linuxin puolelle, jolloin ollaan tyypillisesti ahkeran googletuksen varassa. Jos vaikkapa hiiret ja muistitikut toimisivat yhtä luotettavasti, niin tulisihan siitä haloo. Ensimmäinen syypää on tietenkin useimmat laitteet valmistava Huawei, jonka tehtaalta turahtaa muovista laadutonta kökköä, mutta jos rauta toimisikin, niin softapuoli olisi edelleen rikki ainakin neljästä syystä:
5 comments December 27th, 2010
Historiallisesta mielenkiinnosta haukkasin välipalana kirjan Mikrotietokone Suomessa 1973–1993. Kirja koostuu lukuisasta joukosta eri kirjoittajien muistelmia. Seitsemäntoista vuoden ikäinen teos on nykypäivän perspektiivistä kiintoisa lähinnä siksi, että se tarjoaa aikalaisnäkemyksen vuoden 1993 tilanteeseen ja siihen, millaisena tietokoneiden historia tuolloin koettiin.
Jos jokin kirja edustaa tyylipuhdasta nk. insinöörihistoriaa, niin se on juuri tämä. Keskeisiä teemoja ovat konemerkit, prosessorit ja jälleenmyyjät. 80-luvun mikrokuumeen lapselle – itselleni – oli hetkittäin suorastaan tuskallista lukea kymmenenteen kertaan siitä, kuinka IBM PC korvasi CP/M:n ja valtasi vääjäämättä tietokonemarkkinat Windowsin kera. Missä on Commodore 64, missä Amiga, missä Atari ST?
Alan bisneshenkisillä ammattilaisilla näyttää olleen varsin erilainen kuva aikakauden tapahtumista kuin saman aikakauden harrastajalla. Harrastajanäkökulma ja tietotekniikan kotiutuminen nousevat esiin sentään muutamaan otteeseen, lähinnä Seppo Uusituvan, Osmo A. Wiion ja Marjut Vuotilan artikkeleissa. Muista jutuista mieleen jäi parhaiten Mikko Setälän Monenlaiset myyjät, poikkeuksellisen näkemyksellinen pätkä suomalaisesta mikrotietokonekaupasta.
Add comment December 14th, 2010
Viron viinarallista ei ole näin tequilan ystävälle juuri iloa: myynnissä on sitä samaa kuonaa kuin Alkossakin, jos nyt sitten hiukan halvemmalla. Superalkon valikoimissa on yhtä 100% agaave -tequilaa ja sekin tuota ei-niin-kummoista Hornitosia. Samalla listalla on kuitenkin myös melkoinen löydös: Mezcal Beneva. Ehtaa blanco-mezcalia, 100% agaavesta, eikä edes mitenkään huonoa brenkkua. Ihan verrattavissa Meksikossa kokeilemiini keskivertoblancoihin – tätä on jopa hivenen kypsytetty väristä päätellen.
Add comment December 8th, 2010
En löytänyt Jaime Sabinen runolle Los Amorosos suomikäännöstä, joten yritetään nyt sitten itse. Heti nimi on vaikea, kun “amoroso” ei ole sen enempää rakastunut, rakastavainen kuin rakaskaan. Kyse on pikemminkin rakkaudellisista, mutta se taas on huono sana ja lemmenkipeä on kankea runoon. Lemmekäs ei ole puolestaan riittävän dramaattinen. Mennään siis rakastajalla, vaikka merkitys vähän muuttuukin.
Rakastajat
Rakastajat ovat hiljaa.
Rakkaus on kaikkein herkin hiljaisuus,
kaikkein vavahduttavin, kaikkein sietämättömin.
Rakastajat etsivät,
rakastajat jättävät,
he muuttuvat, he unohtavat.
Heidän sydämensä sanoo, etteivät he koskaan löydä,
eivätkä he löydä, he etsivät.
Add comment December 7th, 2010
Innostuin haalimaan kokoelmaan klassikkolänkkäreitä hivenen nostalgisessa hengessä – niitä tuli 80-luvulla vahdattua televisiosta isäukon kanssa, kun valtakunnanverkossa näytettiin ikimuistoista Kuukauden Western -sarjaa. Samalla on valjennut se, kuinka leffojen nimet ovat suomeksi yhtä ja englanniksi toista ja Leonen tapauksessa italiaksi vielä luultavasti jotain ihan muuta. Muille hämmentyneille tässä jokunen helposti hämäävä käännös:
edit: Lisätäänpä nyt jokunen muu vastaan tullut ei-niin-ilmeinen suomikäännös (20.4.2014)
Add comment November 28th, 2010
Lukulistalta poistunut tällä kertaa luontaista tietä Turun yliopiston digikulttuurin tutkijoiden (Saarikoski, Suominen, Turtiainen ja Östman) teos Funetista Facebookiin – Internetin kulttuurihistoria. Kirja koostuu tekijöiden yhdessä ja erikseen kirjoittamista artikkeleista, jotka käsittelevät erilaisia Internetiin liittyviä teemoja, etenkin sen kulttuurista omaksumista. Pitää ruveta käyttämään tätä termiä itsekin, koska se tuntuu olevan niin keskeinen.
Eräs toistuva, koko kirjan läpäisevä teema on se, kuinka 90-luvun puolivälissä alkanut Internet-buumi ei syntynyt tyhjästä, vaan oli osa aiempien tapahtumien jatkumoa. Tietoliikennöinti ei ollut 90-luvun alussa enää mikään kummajainen, vaan BBS:iä, Telesampoa ja esim. korkeakouluissa myös Internet-palveluja (newssit, sähköposti, IRC, MUD:t) käyttivät Suomessakin monet aktiivisesti modeemeillaan. Tämä oli itselleni kirjan kiintoisinta antia, vaikka myös loppupuolen artikkelit netin arkipäiväistymisestä ja käytäntöjen syntymisestä olivat sivistäviä.
Itse soittelin modeemilla purkkeihin joskus 90-luvun alkuvuosina – sikäli kun siihen kinuamalla luvan sain – ja www-sivun muistan nähneeni ensimmäistä kertaa 1995. Korkeakouluopintojen myötä netinkäyttöni nousi aivan eri tasolle, kun sitä ruvettiin käyttämään sähköpostilla kommunikointiin, demojen siirtelyyn ja myös kaikenlaisiin koulutöihin. Omat kokemukseni menevät hyvin yksiin kirjan esittämien kehityskaarien kanssa, mikä asetti omaa henkilöhistoriaa mukavasti osaksi suurempaa kontekstia.
Add comment November 21st, 2010
Kaikki tuntevat varmaan paljon niitä ihmisiä, jotka ovat tosi hyviä jossakin. Hyviä jossakin, kiinnostuneita siitä ja edenneet pitkälle sarallaan. Välillä iskee kateus sellaisia tyyppejä kohtaan, kun itse sattuu olemaan ihan hyvä monessa asiassa, mutta ei huippu missään. Kyllähän sitä kirjoittelee, mutta oma ilmaisu on sittenkin kaavamaista. Kyllähän sitä koodailee, mutta kun tuntee oikeasti lahjakkaita, niin omat hommat näyttävät köykäisiltä. Kyllähän sitä piirtelee, mutta artisteilla on ideoita ja tajua komposition päälle. Kyllähän sitä tutkii, mutta tulokset tuntuvat latteilta ja näkemyksettömiltä. Vielä kun on helposti kyllästyvää lajia, niin toisinaan turhauttaa – mitä tästäkin tulee?
3 comments November 18th, 2010
Kaikenlaista Processingilla jälleen. Yritän pysyä vetämäni Processing Clubin hengessä mukana ja niinpä teen viikottain ainakin jotain. Tämä on nyt ollut selvästi tuotteliaampi viikko kuin edellinen, jolloin tuntui tulevan lähinnä kökköä.
Add comment November 13th, 2010
Sherry Turklen Second Self on yksi parhaita lukemiani tutkimuskirjoja: tietokoneharrastajia analysoidaan humaanisti, oivaltavasti ja kunnioittavasti. Turklen kenties tunnetuin kirja, Life on the Screen, ei enää vakuuttanut samalla tavoin. Vanhentuneet teknologiat ja Second Selfin teemojen toistelu toisin sanoin tekivät jälkimmäisestä aika turhauttavaa luettavaa. Halusin antaa Sherrylle kuitenkin vielä mahdollisuuden ja tilasin 2009 julkaistun kirjan Simulation and Its Discontents, joka käsittelee sitä, kuinka simulaatio ja virtuaaliteknologia ovat muuttaneet tieteentekemisen tapoja.
Ehkä aihe ei vain ole itselleni innostava, ehkä odotin liikoja, tai ehkäpä, ehkäpä kirja on vain tylsä. Turkle jankuttaa samoja asioita sivutolkulla, siinä missä havainnot olisi voinut hyvin tiivistää huomattavasti lyhyempään ja luettavampaan muotoon. Muiden kirjoittajien artikkelit, jotka käsittelevät esim. merentutkimusalusta ja Mars-mönkijää, ovat havainnollisempaa ja kiinnostavampaa matskua. Turklehan on taustaltaan sosiologi, joten ei ole yllättävää, että hän on vahvimmillaan kirjoittaessaan ihmisistä. Ilmiöistä ja teknologiasta kirjoittaminen ei tunnu sujuvan läheskään samalla tasolla.
Add comment November 12th, 2010