Pitkään tätä oli jo suunniteltu, mutta nyt saatiin lopulta aikaiseksikin. Antti pisti toimeksi ja vanhahtava sekä hankalasti ylläpidettävä demotutkimussivumme pyörii nyt WordPressin päällä. Sisältö on pääosin sama vanha, mutta siirrossa heivattiin BibTeX-bibliografia ja vanhentuneet linkit sekä uutiset.
February 16th, 2010
Siitä on yli puoli vuotta jo, kun olen vapaaehtoisesti koodannut yhtään mitään, mutta Processing näyttää tuoneen mielenkiinnon takaisin. Oikea suunta tuo, että voi vaan nopeasti kokeilla ideoitaan ilman, että kirjoittaisi ensin viikon jotain triviaalia rutiinia. Hieman hidastahan tuolla tulee — väittivät mitä väittivät Javan nopeudesta — mutta jos ideaansa tykästyy, niin C:ksi kääntäminen ei ole sitten iso vaiva. Viime aikojen yritelmiä:
- H-H-H-Heartbeat, ystävänpäivän L-systeemi
- Kirkkeli, raakalaismaista tason täyttöä ympyröillä
- Olvidar, fontti- ja transformaatiokokeilu ja espanjan kielioppiharjoitus
- Partikle 2, lähteiden, pyörteiden, kuilujen ja vuorien yhdistelmä
- Partikle 1, ensimmäinen partikkelikokeilu
- Merecer, kultainen leikkaus
- Obsesión, ensimmäinen oma yritelmä, blendausta ja kuvien vieritystä. Ainoa näistä, joka tuntuu toimivan myös Processing.js:llä.
Sotkuiset sorsat ovat samassa hakemistossa, yleensä hakemiston nimi .pde.
February 14th, 2010
Tällä kertaa pataan päätyi taas kaikenlaista uutta. Erinomaisesti toimivat ainakin siitakesienet, enokitaket ja riisinuudeli. Kiinalainen mustasieni jäi vähän mauttomaksi ja kumiseksi. Tofu ei sekään maustunut keittelyssä ihan riittävästi vaan oli kovin mietoa. Kehnointa antia oli pinaatti, tosin sillä varauksella, että satuin saamaan mautonta pinaattia kaupasta. En tiedä, millä nimellä pitäisi kutsua tuollaista pavuista tehtyä “nahkaa”, mutta sekin jäi melko kumiseksi — pitäisi keittää ilmeisesti todella pitkään. Dippinä oli seesamitahnaa, johon en itse niin valtavasti ihastunut. Tuli tosin tehtyä sellainen kokkamo, että käytin sitä raakana enkä kastikkeeseen sekoitettuna.
February 6th, 2010
Vuosikaudet katselin tietyllä inholla kännykkäkoodailua. Vastenmielisyys Symbiania kohtaan on toki ihan perusteltua ja luontevaa, mutta eipä mobiili-Javakaan paljon kiinnostavampi vaihtoehto ollut. Kaipasin rehellistä tehokasta C-ristiinkääntäjää ja yksinkertaista ympäristöä, joita olikin tarjolla sekalaisissa PDA-laitteissa ja käsikonsoleissa, mutta ei puhelimissa. Windows Mobile + SDL olisi kenties ollut lähimpänä tavoitetta, mutta hygieniasyistä en siihen lähtenyt koskaan tutustumaan, etenkin kun mitenkään toimiva develkit vaatisi käytännössä Windowsin ajamista. iPhonen kiinnostavuutta söi puolestaan se, ettei ohjelmia voi levittää vapaasti muille. Android näytti hetken lupaavalta, mutta Javallahan sitäkin pitäisi periaatteessa ohjelmoida (natiivikoodipurkkaakin on jo olemassa). Android-yhteensopivat laitteet ovat toistaiseksi myös kalliita.
Syksyllä 2009 jouduin — tai pääsin — duunin puolesta tutustumaan Processingiin, joka osoittautuikin media- ja opetuskäyttöön mainioksi työkaluksi: avoin, tuettu, matala kynnys aloittaa ja kohtuullisen nopea. Javaa sellaisessa muodossa kuin pitäisikin! Processingista on myös kännykkäohjelmointiin tarkoitettu Mobile Processing, joka sai minutkin lopulta kokeilemaan pikku projektin tekemistä. Vanha S40-Nokialaiseni, 6021, suostui ajamaan tuotosta välttävästi, joten jää tuli rikottua. Nykyaikainen satasen kännykkä sisältää helposti kymmenen kertaa nopeamman Java-toteutuksen, joten nopeus alkaa olla jo riittävä johonkin oikeaankin. Processingin kautta pääsee käsiksi myös mm. tekstiviestien lähetykseen ja Bluetoothiin, mikä avaa ovia erilaisiin käyttötarkoituksiin.
Ensimmäinen yritelmäni, tietokoneille tehdyn Obsesiónin porttaus. Tarkoitettu vanhan sotaratsuni 128×128-näytölle, hitaalle virtuaalikoneelle ja 12-bittisille väreille, joten uusilla kännyillä näyttää luultavasti tarpeettoman karulta.
January 26th, 2010
Vuonna 2003 4k-introon kyhäilemäni softasyntikka Syna ei näytä vieläkään pääsevän haudan lepoon 🙂 Antti teki sille nyt live-käyttöön tarkoitetun käyttöliittymän nimeltä 4096 Live. Sivulta saa versioita eri alustoille ja myös sorsat, jos haluaa kääntää jollekin muulle SDL:ää tukevalle järjestelmälle.
January 25th, 2010
Ensimmäinen kokeilu hotpotin kanssa meni hienosti putkeen, vaikka kohennettavaakin on vielä monessa kohtaa. Taiwanin kokemuksista innostuneena päätin siis yritellä hotpotin tekoa kotimaassa. Hämeentieltä Vii Voanista löytyi joitakin oleellisia tykötarpeita, kuten liemiaineet, nuudelia ja friteerattua tofua, ja loput hain sitten ihan K-kaupasta. Halusin pannun pöytään, joten tilasin netistä keittolevyn — kaasu tai sprii olisi ollut parempi, mutta kyllä tämäkin ratkaisu ihan toimi, vaikka hiukan turhan hidas vasteeltaan onkin.
Hotpotiin voi heitellä hyvin monenlaista kiehumaan, vaikka näin ituhipillä valikoima onkin piirun rajoittuneempi. Tofun ja nuudelien lisäksi hyvin toimivat ainakin perunat, sienet, maissi, pavut sekä parsa- ja kiinankaali. Porkkanat ihan ok nekin ja sokeriherneet, mutta säilykepurkista peräisin olevat bambunversot jäivät vaisuiksi. Vielä voisi kokeilla ainakin pinaattia, toisenlaisia tofuja, riisikakkuja ja parsaa. Toinen kehityskohde olisi kastike, johon herkkuja dipataan padasta onkimisen jälkeen. Lähdin varovaisesti liikkeelle ihan soijakastikkeella, mutta virallisesti pitäisi ilmeisesti käyttää esim. seesamtahnaa (kokeilin Taiwanissa, ei oikein heti maistunut) tai Hoisin- tai Shacha-kastiketta. Veikkaan, että ihan tuiki tavallinen HP:kin toimisi hyvin.

January 23rd, 2010
Amsterdamin lentokentällä oli 8G iPod Touch tarjouksessa 149 euroa eli saman verran kuin laitteena paljon rajoittuneempi (jos sitten pienempikin) iPod Nano Suomessa. Eihän siinä auttanut mikään, vaan pakko se oli tuohon hintaan hankkia. Nätissä pienessä paketissa tuli mukana kuulokkeet ja usb-johto akun lataamista ynnä musiikin siirtelyä varten.
Parin viikon näpläämisen perusteella laite vaikuttaa mainiolta. Käyttöliittymä on hiottu hämmästyttävän sujuvaksi — jos ottaa vertailukohdaksi vaikka S60-kännykät, niin ei olla edes samalla vuosikymmenellä. Integraatio iTunesin ja App Storen kanssa on mietitty hyvin ja niinpä ei ole mitään suurta kynnystä lähteä etsimään iPodiinsa musiikkia tai ohjelmia. Huomaamattaan tulee käyttäneeksi kymmeniä euroja, kun yksittäisen ohjeman hankintahinta on vain muutaman euron. Ihan valtavasti en jaksanut tonkia vielä, mutta ainakin Facebook, SSH, Messenger (EasyMSN) ja IRC (Colloquy) tuli asennettua. Applen politiikan mukaisesti sovelluksista ei saa julkaista demoversioita, joten demoversiot julkaistaan lite-versioina. Joitakin pelejä kokeilin, mutta suuria kiksejä en niistä saanut lukuun ottamatta kotimaista Zen Boundia, jonka parissa kului aktiivisesti muutama ilta.
Jos jotain negatiivista haluaa väkisin sanoa, niin sekä kuori että näyttö keräävät tehokkaasti rasvaa sormista, joten lyhyenkin käytön jälkeen Touch näyttää hivenen törkyiseltä. Mikrofoni olisi tervetullut lisä eikä varmasti kallis lisäys — nyt sellainen pitää hankkia erikseen, jos haluaa käyttää vaikkapa Skypeä. Monessa paikassa voivoteltu moniajon puute ei ole itseäni sanottavasti haitannut, koska sovellukset muistavat poistuessaan tilansa. Viestimien, kuten IRC:n tai Mesen kanssa moniajosta olisi kieltämättä hyötyä.
Jonkinlaisen porttiteorian tästä varmaankin voisi kehitellä, nimittäin melkein heti kättelyssä tuli mieleen, että tämä sama käyttökokemus mobiilina ja kameran kanssa olisi vielä parempi. Esim. jo nyt kätevä karttasovellus olisi reissussa sen kätevämpi, ja jos tuollaista kalikkaa muutenkin mukanaan kuljettaa, niin mikseipä se samalla voisi hoitaa myös puhelimen tehtävät. Soneran hinnat eivät toistaiseksi miellytä, mutta kun puhelimen vaihdon aika joskus koittaa, niin pitää harkita uudelleen.
January 23rd, 2010
Palasin keskiviikkona Taiwanista reilun viikon lomareissulta. En ollut juuri tutustunut maahan ennen lähtöä tai suunnitellut ohjelmaa sen enempää, joten päiväohjelma oli silkkaa improvisointia. Ilmat eivät oikein suosineet, sillä useimpina päivinä oli pilvistä ja hieman sateista. Meren ympäröimä saari on muutenkin kostea ja kun siihen lisättiin sateinen sää, niin missään ei oikein ollut kuivaa — aamulla kuivumaan laitettu pyyhe oli vielä seuraavana aamunakin nihkeä. Huonot kelit eivät kuitenkaan onnistuneet matkaa pilaamaan.
(more…)
January 17th, 2010
Piti asentaa Snow Leopard -koneeseen Huawein E169-nettitikku DNA:n liittymällä, mutta sepäs ei mennytkään ihan tuosta vaan. Mukana tuleva ajuri kaatuu heti SL:ssa, Huaweilta ei tunnu löytyvän mitään tolkullista ja kokeilemani Vodafonen paketti tunnisti laitteen, mutta nikotteli siitä, ettei kyseessä ole oikean firman sim-kortti. Kohtuullisella googletuksella löytyi harrastajan kirjoittelemat ohjeet vastaaville tikuille englanniksi ja sitten homma lähtikin rullaamaan. Ohjeiden noudattamisen lisäksi piti käsin asentaa modeemin soittonumeroksi *99# (DNA ei tunnu tarvitsevan yhteysnimeä).
December 22nd, 2009
Lopultakin pääsin kokeilemaan Tamperelaisen Esperanzan valikoimia. Ravintola mainostaa itseään tequileríana, joten oli tietysti syytä mennä tarkistamaan, onko väitteessä perää. Itse Esperanza oli yömyöhällä jo kiinni, mutta kauniisti pyytämällä samassa yhteydessä olevan yökerho Tabun baarimikko suostui hakemaan jaloja juomia ravintolan puolelta.
Odotukset eivät olleet korkealla, joten ne ylittyivät kirkkaasti. Listalla oli toistakymmentä tequilaa, joista suurin osa puro de agaveja. Blancojen ja reposadojen lisäksi saatavilla oli jokunen añejo tai extra añejo. Tämähän olisi ollut jo tarpeeksi, mutta todellisena yllätyksenä tulivat kaksi mezcalia ja sotolia. Sotolia en nähnyt koskaan edes Meksikossa (se on pikemminkin pohjois-Meksikon juttuja). Mielenkiintoinen juoma, joskin enemmän pidän edelleen tequilasta. Tequiloista kokeiluun lähtivät Tapatio Reposado, Arette Reposado ja Los Tres Tonos Reposado. Viimeksimainittu on myös Alkon tilausvalikoimassa, vaikka hinta onkin selvästi yläkanttiin.
December 8th, 2009
Next Posts
Previous Posts