Melkein kahden vuoden jahkailun jälkeen saivat lopultakin julkaistua History of Nordic Computing 2:n (HiNC2) artikkelit. Antin kanssa kirjoitimme demoaiheisen Demoscene Platforms: A Case Study on the Adoption of Home Computers ja Mikon kanssa kulttuuriperintöaiheisen Preserving Our Digital Heritage: Experiences from the Pelikonepeijoonit Project. Artikkelit saa SpringerLinkin kautta, mutta kornia kyllä edes itselläni ei ole noita lopullisia julkaistuja versioita sähköisessä muodossa — eikä todellakaan huvittaisi maksaa 25 taalaa omasta työstään. Abstraktit ja ensimmäisen sivun pääsee katsomaan ilmaiseksikin.
update: Demoartikkeli ladattavissa nyt täällä
October 4th, 2009
Näin postuumisti yritän hivenen arvioida sitä, mikä todellisuudessa tekee kaukosuhteista niin vaikeita. Aina sanotaan, että se välimatka ja ne kulttuurierot, mutta mitä ne ovat oikeasti käytännön tasolla?
Välimatka tarkoittaa fyysisesti ainakin sitä, että tapaaminen on harvinaista herkkua, niihin latautuu kauheasti odotuksia sekä tekemistä ja koko ajan täytyy laskea päiviä paluuseen. Lentolippuihin kuluva rahasumma rajoittaa hyvin konkreettisesti tapaamisten määrää, vielä kun palkkataso ulkomailla on usein huomattavasti kotimaista alempi. Aikaeron takia mesetykset ja skypetykset voivat rajoittua viikonloppuihin — toinen osapuoli on aina joko töissä tai nukkumassa. Puhelimella soittelu on tuskaisen kallista eikä sähköposti viestintäkanavana ole järin henkilökohtainen, puuttuu se paperisen kirjeen aura. 20 vuotta sitten vastaava tilanne olisi ollut toki vielä paljon rajoittuneempi ilman nykyisiä tietoliikennetekniikan mahdollisuuksia.
Normaali arkielämä kotimaassa ei välttämättä muutu juuri mitenkään eikä tilanne siten tunnu missään suhteessa olemiselta. Fyysinen välimatka tuottaa väistämättä myös henkistä, vaikka alkuihastuksen huumasssa kaikki meneekin luonnottoman helposti ja ongelmat tuntuvat helposti kohdattavilta. Mustasukkaiselle luonteelle löytyy helposti täkyjä, kun toisen tekemisistä ei kuule juuri mitään, mutta ei tarvi olla mikään psykopaatti, etteikö vähäinen yhteydenpito olisi haitaksi. Luottamusta ja toisen tuntemusta kun on vaikeaa kehittää postitse.
Näkyvimmät, räikeät kulttuurierot on oikeastaan helppo tunnistaa ja käsitellä. Suomessa ei anneta poskisuudelmia ja Meksikossa juodaan kossun sijasta tequilaa, no problem. Ongelmaksi saattavatkin tulla ne pienet huomaamattomat erot, jotka aiheuttavat kitkaa ja väärinymmärryksiä. Samaan teemaan liittyy myös kielimuuri: kun toinen tai kumpikaan ei puhu äidinkieltään, tulee suuntaan ja toiseen väärinymmärrryksiä, jotka voivat jäädä vaivaamaan ja kasaantua turhaan peikoksi, jos ei asioista jakseta jatkuvasti puhua.
September 3rd, 2009
Vuosia tuskailin Infinitivin hirvittävän muovisen Amiga-tornikotelon kanssa. Vaihtoehdotkin olivat kalliita ja usein vielä melkoisen rumia. Kaksi emolevyä kymmenisen vuotta sitten teurastettuani vannoin, etten enää itse lähde torniprojektia virittelemään vaan täytyy olla valmiiksi sopiva. Lopulta tuli vastaan EZ Z4, joka vieläpä toimii Mediator-PCI-laajennuksen kanssa eikä ole tolkuttoman hintainen (83€) eikä ruma — lähinnä normaalin PC-kotelon näköinen. Sellainen tilaukseen ja reilun viikon päästä saapuikin jo. Vaihdossa sekosi muutama tunti, mutta nyt kaikki on melko lailla kondiksessa ja laitteisto tuntuu toimivan. Pienenä kauneusvirheenä Mediatoriin käy AT-virtalähde ja tornin mukana puolestaan tuli ATX. Onneksi vanhassa tornissa oli jo sopiva poweri, joka kohtuullisella modifioinnilla meni koteloon. ATX-virtaliittimelle saa adapterin, mutta en malttanut enää ruveta sellaista odottelemaan. Lopputuloksena sain Infinitiviin verrattuna jämäkän kotelon, jossa on lisäksi paremmin tilaa turbokortille ja lisälaitteille sekä parempi paneeli levyasemalle, jos ei nyt ihan täydellinen ole tuokaan.
August 26th, 2009
Pistäydyin Kampin ns. Lippulaiva-Alkossa, jossa ainakin väittämän mukaan on parempi valikoima kuin tavallisissa myymälöissä. Tequilan osalta valikoima olikin normaalia parempi, mutta valitettavasti melkein pelkkää mixtoa. Sierra oli vahvasti edustettuna blancolla, reposadolla ja Antiguolla. Lisäksi hyllystä löytyi Sauza Blancoa, Two Fingersiä, Scorpionia ja Olmecaa. Onneksi reissu ei jäänyt täysin turhaksi, sillä rivin viimeisenä oli 36 euron hintaan Espolón Añejoa, jota lähtikin pullo mukaan testattavaksi. Asiakaspalvelu vahvisti ikävän uutisen El Jimador Reposadon ennenaikaisesta poismenosta koko tuotevalikoimasta — enää ei saa edes tilaamalla muuta kuin blancoa, joka on sinänsä ok tuote, mutta ei iske ihan täysillä omaan makuhermooni.
August 21st, 2009
Eilen tuli postissa MSX:lle SD-kortinlukija. Hupaisana yksityiskohtana piirilevy oli koteloitu Casion Golf-pelin kuoriin. Lievästi eksoottinen laite ja toimintakin tuntuu olevan varsin omalaatuista paikka paikoin. Tärkein onnistuu kuitenkin eli se tiedostojen siirtely kortinlukijalla MSX:lle. Joitakin havaintoja tässä:
- Siirtonopeus on melkoinen oikeaan levariin verrattuna: isotkin ohjelmat latautuvat suunnilleen sekunnissa
- Kovin suurta muistikorttia ei kannata hankkia, sillä tilaa ei mitenkään voi tällä hetkellä käyttää 256 megan yli
- SD-kortille ei tule osiointia vaan “levyt” ovat heti kortin juuressa (Linuxissani /dev/sde). Aktiivisen levyn voi valita DISKMAN-ohjelmalla tai sitten buutissa painamalla STOP ja numpadilta halutun levyn numeroa. Numpadia vaan ei ole monessakaan MSX:ssä… Kortilta on siis kerralla näkyvissä MSX:lle vain yksi levyistä.
- Vakiona sekä Linux että OS X näkevät vain ensimmäisen levyn. En tiedä, saako niitä näkemäänkään muita ilman isoa säätämistä ja ohjelmointiurakkaa.
- Taaempi SD on sekä A- että C-asema ja toinen kortti ilmaantuu D-asemaksi. B:llä majailee Flash-muisti. Näin siis, jos levyt ovat FAT12-tyyppiä eli oletusta.
- Koneessa kiinni olevat fyysiset levarit näkyvät asemina E ja F
- Korttia ei voi normaalisti nypätä pois lennossa, tosin mukana tulee siihen apuohjelma XCHGMMC
- Laitteessa on MSX-DOS 2:a tukeva diskrom ja buuttaavaksi asentuu alustuksessa DOS 2, mutta ykkösen buuttaaminen onnistuu suoraan vaihtamalla tilalle msxdos.sys ja command.com
- Normaali MSX1 ei toimi DOS 2:n kanssa, joten hakemistoja ei voi käyttää. Suurempana ongelmana on se, että uuden SD-kortin asennusta varten pitäisi päästä buuttaamaan DOS 2 moduulin sisäisestä muistista. En tiedä, mihin Windows-työkalu pystyy, mutta saattaa olla, että kortti pitää alustaa MSX2:ssa tai ainakin saada jostain se ensimmäinen levyimage, jonka kortille kirjoittaa esim. Linuxissa.
- Tässä oma hätäinen imageni, jolla saa edes 11-megaisen “kovalevyn” MSX-DOS 1:llä varustettuna. Linuxissa roottina: cat msxdos1.img >/dev/sde (olettaen että kortti on sde ja että osiot on ensin poistettu).
- Hankkeelle ei tullut pahastikaan hintaa: moduuli postikuluineen Hollannista 50 euroa.
Päivitän tätä postausta sitä mukaa kun lisää selviää.
August 15th, 2009
Vuosien kaavailun jälkeen tarjoutui lopultakin sopiva tilaisuus ja romuläjä kasvoi vielä yhdellä tietokoneella. Suomessa asuva enkkutyyppi halusi eroon Acorn Risc PC 700:sta ja kun sopiva koti löytyi, niin laite siirtyi minulle. Kone on ollut aikanaan melkoinen tykki: StrongARM 200 MHz, 48 megaa muistia, SCSI-ohjain, CD-asema ja 800-megainen kiintolevy. Tilasin vielä eBaystä verkkokortin, jotta tiedostojen siirtely käy vähän helpommin. Käyttöjärjestelmänä toimii omintakeinen RISC OS 3.7, joka ladataan rom-piireiltä eikä suinkaan kovalevyltä. Ehdin jo porttailla muutaman demon, kuten asiaan kuuluu ja seuraavana säätöprojektina voisi olla vaikka NetBSD:n kokeilu, Linux kun ei näillä ilmeisesti kovin kummoisesti toimi.
August 2nd, 2009
Tänään tuli kokeiltua otsikon mukaiseen koneeseen tuoreinta Ubuntua ja erittäin positiivinen ensivaikutelma jäi: WLAN, kortinlukija, erikoisnapit, äänet, Elisan mokkula, kamera ja suspend toimivat kaikki suorilta. Grafiikkapuolella meni periaatteessa hyvin, mutta GL ei ollut heti kiihdytetty ja videon katselu VLC:llä ei toiminut. Kiihdytetty GL tuli sallimalla paketinhallinnasta (Synaptics) uusimmat ei-hyväksytyt päivitykset ja VLC:n ongelmaksi paljastui ulkoisen näytön ruutumoodien ronkkiminen näyttöasetuksista. Asetuksien jäljiltä /etc/X11/xorg.conf-tiedostoon oli jäänyt omituinen virtuaalityöpöydän koko, jonka kanssa heikko graffa-ajuri ei pärjännyt. Kommentteihin virtuaalipöydät ja taas toimi. Ilman ulkoisen näytön ja jatketun työpöydän kanssa säätämistä videot olisivat luultavasti toimineet ilman mitään. Ubuntu oli myös halukas laittamaan swappia koneeseen, mutta se on SSD:lle huonompi idea, joten swappi piti poistaa osiointivaiheessa.
July 23rd, 2009
Muilta kiireiltäni ehdin laittaa viimeisiä puuttuvia meksikonkuvia näytille: Grutas de Cacahuamilpa eli Cacahuamilpan luolat lähellä Taxcoa. Pari kilometriä pitkä ja paikoitellen kymmeniä metrejä korkea luolasto, jossa oli monennäköistä tippukivimuodostelmaa. Matka jatkui sieltä Acapulcoon, jossa oli turistikauden loputtua ja influenssahuuhaan vuoksi yllättävänkin autiota.
July 17th, 2009
Yritin jo aiemmin tapella ulkoista näyttöä toimimaan HP:ssä, mutta jäi pelkän peilauksen asteelle. VIA:n muuten surkeasta näyttöpiiristä irtoaa teoriassa kyllä hyviäkin tarkkuuksia, mutta huonosti dokumentoitu ajuri ei suostunut yhteistyöhön. Nyt löytyi kuitenkin oikeat madonluvut xorg.confiin:
Section “Monitor”:
HorizSync 30-80
VertRefresh 55-60
Section “Screen”:
Option “ActiveDevice” “CRT”
Option “VideoOnDevice” “CRT”
Oma ViewSonicini tunnistui kauniisti näillä ja läppäri antoi kohtuullisen hyvälaatuista 1680×1050-kuvaa ulkoiseen näyttöön. Videotoistokin jaksoi pyöriä koko näytössä tökkimättä. Ainoaksi kauneusvirheeksi jäi sisäisen näytön esittämä vapiseva sotku — se kun ei ulkoisen näytön tarkkuuksiin pystynyt eikä mikään säätö suostunut sitä sammuttamaankaan.
July 15th, 2009
HP 2133:n epäluotettavaan wlaniin tuli nyt ainakin jonkin verran parannusta kun asensin ndiswrapperin. Olin tähän asti kuvitellut, että se on silkkaa risupartagurujen hommaa, mutta kun pääsi hommasta vähän jyvälle, niin asennus oli oikeastaan aika helppoa:
- Ensin laitetaan paketti ndiswrapper-utilities-1.9
- Sitten ladataan verkkokortille oikea ajuri, joka sisältää .inf-tiedoston. Itse laittelin Dellin ajurin, joka tosin tarvi ensin purkaa Winen puolella. Tässä suora linkki pelkkään ajuriin.
- ndiswrapper -i bcmwl5.inf
- Lisätään alias wlanille vaikka /etc/modulesiin: alias wlan0 ndiswrapper
- Ja ndiswrapper latautumaan automaattisesti eli ndiswrapper sinne /etc/modulesin loppuun
- Sitten vielä kylmäkäynnistys, että piirisarja resetoituu
Hyödyllisiä apuohjelmia ovat ainakin iwconfig, joka näyttää langattomien verkkolaitteiden tilan, sekä lshw, joka näyttää verkkolaitteista matalamman tason tietoja. Siinä missä alkuperäinen Broadcomin ajuri tilttasi viimeistään kolmessa varttissa, tuntuu ndiswrapper kestävän huomattavasti paremmin. Äsken sain stressitestissä kaksi tuntia yhtäjaksoista toimintaa, jonka jälkeen wlan saattoi jumittaa johonkin konfliktiin äänipiirin kanssa (katsoin samaan aikaan leffaa) — näillä kahdella tuntuu olevan läheinen rautatason yhteys.
June 28th, 2009
Next Posts
Previous Posts