Pitkään sitä odoteltiin, mutta nyt se on lopultakin linjoilla: YLE Demoscene Documentary. Omakin naama vilahtaa parissa kohtaa. Ensinnä kommentoimassa skeneä yleisesti ja myöhemmässä jaksossa Parallaxin Zifin äärellä. Vielä puuttuu ilmeisesti yksi jakso, joka käsittelee demomusiikkia. Luovempana kontribuutiona kyhäsin tunnarin grafiikat Vernen ja Astun avustamana. Pari korkean reson kaappausta videopätkästä – vanha tuttu unzoomeri tietysti:
Add comment October 24th, 2010
Kun kerran into on löytynyt, ainakin pariksi päiväksi:
Mandelzoom toimi Processing.js:lläkin, mutta oli todella hidas. Dragonin luulisi olevan ok ja Julian sitten taas hidas.
Add comment October 19th, 2010
Opetettuani viikon Processingia koululla se jäi vähän päälle, ja tuli taas näpyteltyä jokunen sormiharjoitus:
2D-graffassa Processingin pikselipohjainen koordinaatisto on ihan jees, mutta 3D:n tapauksessa parannettavaa olisi. frustum() ei toimi kuten glFrustum, vaan säätää ainoastaan projektiomatriisin muodon. Ratkaisuni oli translatoida ja skaalata grafiikka widthin ja heightin suhteen, jolloin ikkunan koolla ei ole merkitystä ja origon saa ruudun keskelle. Lievänä ärsytyksenä koordinaatisto on vielä vasenkätinen
Add comment October 11th, 2010
Herbert W. Franken Computer Graphics: Computer Art (1971) käsittelee digitaalisen taiteen varhaisvuosia 60-luvulla, kun taas muut lukemani opukset keskittyvät moderniin mediataiteeseen. Väliin oli jäänyt ikävä parinkymmenen vuoden aukko 70- ja 80-lukujen osalta. Korjaus löytyi Cynthia Goodmanin kirjasta Digital Visions (1987). Kuten muutkin opukset, on Digital Visions sekin lähinnä hengästyttävä kuvakokoelma, jossa yhdelle artistille ei ehditä paljon aikaa uhrata.
Franken kirjaan verrattuna nousee selvästi esiin tietokonetaiteen monimuotoistuminen ja tekniikan kehitys: 80-luvulla digitaalinen video, piirto-ohjelmat, skannattu kuva ja monet muut keksinnöt, kuten kohentunut raytracing muuttivat taidemuotoa vauhdilla, vaikka vaativatkin vielä kallista laitteistoa ja erikoisosaamista. 90-luvulla sama työkalupakki sitten arkipäiväistyi ja tuli kotikäyttäjienkin ulottuville. Kirjasta päätellen tietotekniikka toimi monelle perinteiseen mediaan suuntautuneelle taiteilijalle vasta apuvälineenä 80-luvulla ja lopullinen esitysmuoto oli vaikkapa maalaus tai veistos. Tällä saralla suuntaus on selvästi ollut se, että mikä digitaalisena syntyy, myös digitaalisena pysyy. Esitellyistä taidemuodoista vähiten 20 vuodessa näyttää muuttuneen installaatiotaide.
Add comment October 4th, 2010
Kuulin asiasta jo perjantaina ja nyt tuli vielä postissa vahvistus: jatko-opintohakemukseni Turun yliopistolle on hyväksytty. Huvittavaa sinänsä, että tätä myötä minusta tuli samalla humanisti (digikulttuuri on osa humanistista tiedekuntaa). Ohjelmistotekniikasta uuden median ja sisällöntuotannon kautta kulttuurintutkimukseen — vähän joka tontilla pitää käydä kokeilemassa 🙂 Tällä hetkellä on tästä loikkauksesta hyvä fiilis päällä, etenkin kun tutkimusaiheeni ei lopulta tainnut TKK:lle edes sopia.
Add comment September 27th, 2010
Kokeilin ekan kerran Processingia Linuxilla ja tuntuu toimivan ok. Jostain historiallisista tai käytännöllisistä syistä sitä ei saa paketinhallinnasta, vaan se pitää ladata sivuilta erikseen. Ubuntussa piti asentaa Sunin Java-paketit (sun-java6-jdk, -jre ym.), sillä heti alkuunsa tuli valitus, ettei Icedtean kanssa luvata yhteensopivuutta. Icedtea kannattanee käytössä muutenkin unohtaa — eipä nimittäin toiminut sen selainlaajennuskaan (sun-java6-plugin koneeseen ja johan soi). Muuten näytti jo hyvältä, mutta editorin fontti oli kohtuuttoman ruma ja palikkainen ilman antialiasointia. Kerrottakoon nyt kaikille muillekin varmuuden vuoksi: kotihakemistossa sijaitsee .processing/preferences.txt ja siellä oleva editor.antialias=false pitää muuttaa muotoon true. Mäkillä fontit ovat tuntuneet olevan vakiona ok, joten sen kanssa ei ole tarvinnut tähän säätöön kajota.
Add comment September 25th, 2010
Haalimisvimman myötä tuli hankittua myös uutuudenkarhea 4. sukupolven iPod Touch. Roinan määrä ei sentään lisääntynyt, sillä vanha meni eteenpäin hyvään perheeseen. Hieno laitehan tuo on, etenkin se kehuttu näyttö on todella tarkka — pikseleitä saa todella tihrustaa läheltä, jos aikoo ne nähdä. Näyttöhän ei ole sama kuin iPhonessa, joten ainakin katselukulma jää hitusen heikommaksi. Edelliseen malliin verrattuna uutta ovat myös kamerat, joita on kaksi: takana oleva parempi kamera ja edessä oleva huonompi videopuheluihin. Skypen videopuhelut eivät vielä valitettavasti toimi. Noin muuten laite on aavistuksen litteämpi ja sisuskaluiltaan selvästi tehokkaampi: niin grafiikan, muistin kuin prosessorinkin puolella kehitystä on tapahtunut. Valittamisen aihetta on vaikea keksiä, lukuun ottamatta vanhoja softia, jotka näyttävät palikkaisilta uudella näytöllä. Kun alkuperäinen 480×320 skaalataan Retina Displaylle, näyttää se rumemmalta kuin vanhemmalla laitteella.
Add comment September 16th, 2010
Uuden PC:n myötä piti tehdä päätöksiä siitä, mitä näppäimistöä jatkossa käyttää. Vanhat tutut PS-liitäntäiset eivät enää suoraan koneeseen mene, ja toisaalta tekisi mieli säästää pöytätilaa. Mac Mini -projektiin hankittu Applen mininäppis on hyvän kokoinen, tuntumaltaan ok ja kun käytän töissä MacBook Pro:ta, niin näppäinasettelukin olisi sama. Vaan Ubuntuhan käyttäytyy kuin kyseessä olisi PC-näppäimistö, vaikka laittelisi asetuksista mitä. Parin tunnin virittelyn jälkeen sain ongelman korjattua tyydyttävälle tasolle (leiska ei ole mikään täydellinen, mutta hyvä alku edes). Eli näin:
Tämän jälkeen useimpien erikoismerkkien pitäisi tulla normaalisti alttien kanssa, ja omput toimivat puolestaan alt-nappien korvikkeina, kuten loogisempaa onkin.
3 comments September 12th, 2010
Meksikossa vietetyn ajan ja pöytä-PC:n leviämisen jälkeen tuli käytettyä puolitoista vuotta pelkkää Mäkkiläppäriä. Eikä siinä mitään, yhtäältä sai sujuvan käyttöliittymän ja toisaalta pääsi kronkkimaan komentorivillekin. OS X ei kuitenkaan ole paras mahdollinen alusta koodailuun etenkään ristiinkääntäjien osalta, joten sopivan rahatilanteen sattuessa hankin taas PC:n. Mahdollisimman pienen ja hiljaisen, mutta kuitenkin ajanmukaisen Shuttle-PC:n.
Debian ei tykännyt näin modernista raudasta ollenkaan, joten Ubuntulla oli mentävä. Toistaiseksi kokemukset Linuxiin paluusta ovat olleet ristiriitaiset. Kone on hurjan nopea, näytönohjain samoin, ja kaikki oleelliset softat löytyvät suoraan Ubuntustakin. Miinuspuolella on sielläkin yhtä sun toista: vanhana fvwm-käyttäjänä en ole ollut täysin tyytyväinen Gnomen säädettävyyteen, Compiz hyydytti OpenGL:n surkean hitaaksi (korjautuu ottamalla efektit pois), käyttöliittymä on Mäkin jälkeen monin paikoin karu, Applen mininäppikselle ei ole kunnon tukea ja sleepistä herääminen ei tunnu pelaavan yhteen äänikortin kanssa. Hieman puolijauhoista siis paikoitellen, mutta virittelyleluksi tämä kone oli tarkoitettukin.
Add comment September 10th, 2010
Viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet lähes pakkomielteenomaisessa produktion tekemisessä MSX:lle. Ensinnä meni viikko koodatessa ja sitten toinen kuvia konvertoidessa. Lopputuloksena syntyi kuvakokoelma Adnukes, joka julkaistiin viikonlopun MSX Info Updatessa. Tuntui hieman siltä, ettei juuri kukaan ymmärtänyt, että tässä tehdään nyt MSX1:llä mahdottomia, vaan porukka näki vain “jotain kuvia”. Ehkä tällaiset teknologiademot vaativat niin syvällistä ymmärrystä aiheesta, että niitä voi arvostaa vain MSX-koodari — olisin kyllä odottanut edes tuollaisessa harrastajatapahtumassa sitä ymmärrystä löytyvän 🙂
LT2-kuvien näyttäminen tekeminen ja ruudulla näyttäminen vaatii melkoista käsityötä: ensin valitaan sopiva kuva ja rajataan se alustavasti. Olen todennut, että kun 640×384-kuvan skaalaa 256×192 pikseliin, saa aika lailla aika lailla aidon kuvasuhteen. Värikylläisyyttä ja kontrastia on ennen konvertointia hyvä hieman lisätä. Värikäs täyden reson kuva ei ole mahdollinen, joten yleensä on tarpeen joko laittaa kuvaan yksivärisiä reunuksia tai piilottaa kuvan sisään yksivärisiä alueita. Tämän jälkeen kuva syötetään Yzin konvertteriin, joka ditheroi kuvan MSX:n välkytyspaletille, minimoi värivuodot ja limittää tasaiset värialueet. Tässä vaiheessa alkuperäistä kuvaa siirrellään, rajataan ja värikorjataan vuorovaikutteisesti, jotta lopputulos toimisi mahdollisimman hyvin. Seuraavaksi sitten vielä testausta oikean koneen väreillä ja välkkymisillä ja tarvittaessa yksittäisten 8×1-blokkien käsin korjailua.
Musiikkipuolella jyräsi tänä vuonna Arkos Tracker, jolla oli ilmeisesti tehty kaikki kompoissa kuultu musiikki. Arkos tuntuu olevan huomattavasti asiallisempi raituri kuin vaikkapa taannoin suosittu, mutta sekava Vortex Tracker II. Harmi kyllä molemmat vaativat Windowsin. Aidolla MSX:llä toimiva PSG Tracker on auttamattomasti vanhentunut, eikä sille ilmeisesti ole kunnon soittosorsaakaan. Yzin biisit vuosilta 1997-2008 on kaikki kirjoitettu käsin assemblerin datalauseisiin, mikä on kuitenkin tuskallisen työlästä eikä muutenkaan sovi ihan kaikille muusikoille.
L!T perustettiin 1996 ja sen jälkeen työkalut ovat kehittyneet oleellisesti. Aivan aluksi kirjoittelin PC:llä TASM-ristiinkääntäjällä assembler-koodia ja heittelin korppua kahden koneen välillä — aidolla MSX:llä en jaksanut koodata edes silloin. Myöhemmin siirryin testaamaan binäärit kehitysvaiheessa fMSX:llä, mikä helpotti tekemistä sekin. 2008 tapahtuneen comebackin myötä löytyi SDCC, C-kääntäjä Z80:lle, käännös siirtyi Makefileihin ja emulaattori vaihtui edistyneempään openMSX:ään. C:n hitaus ei haittaa liikaa, koska aikakriittiset osat voi tehdä inline-assemblerilla muun koodin sekaan suhteellisen kätevästi. Nyt riittää editoida sorsaa ja kirjoittaa komentoriville “make run”, jonka jälkeen käännetty ohjelma käynnistyy suoraan emulaattorissa. Oikealla koneella testailu on edelleen työlästä, mutta tilauksessa on Nowind, jolla senkin pitäisi helpottua.
2 comments August 23rd, 2010