Viimeinen reissu Meksikossa kohdistui Acapulcoon ja Cacahuamilpan luolille. Luolasto olikin hullumaisen suuri ja täynnä hämmästyttäviä orgaanisia kivimuodostelmia kuten stalagmiitteja ja stalagtiitteja. Kuvia tulee sitten joskus näytille, kunhan tästä ehdin taas. Acapulcossa vietettiin kaksi yötä ja kun olen jo aiemmin käynyt Puerto Vallartassa, niin Meksikon tunnetuista turistirysistä onkin näkemättä enää Cancún, joka tosin on huomattavasti kauempana Jukatanilla.
Pahin turistiaika oli ohi ja lisäksi influenssa oli pelottanut turisteja pois, joten kaupunki vaikutti yllättävän rauhalliselta ja ranta yhtä lailla hiljaiselta. Paikkahan sijaitsee sievästi Tyynen valtameren rannalla lahdelmassa vuorien ympäröimänä. Vallartaan verrattuna Acapulcon hiekkaranta on yllättävänkin pieni, ehkä parin kilometrin mittainen kaikkiaan ja loppu on jylhää kivikkoa. Parhaiten mieleen jäivät kenties uimahyppääjät, jotka juomarahapalkalla hyppäävät päivittäin jyrkänteeltä kuohuvaan mereen. Parin päivän vietto oli ihan passeli, mutta kahden viikon turistireissun aikana olisi varmaan tullut jo tylsää, kun rannalla ja uima-altaalla löhöminen olisi alkanut kyllästyttää ja nähtävyydet olisi kaluttu.
June 9th, 2009
Meksikonkeikka alkaa kääntyä lopuilleen, paluu on jo puolentoista viikon päästä. Mitään isoa hinkua ei ole lähteä, mutta kotimaassa on kaikenlaista velvollisuutta odottamassa ja turistiviisumikin alkaa lopahtaa samoin kuin matkavakuutus. Kirjoitushommat ovat lähteneet hienosti käyntiin ja olen osoittanut epätyypillistä ryhdikkyyttä olemalla peräti edellä aikataulusta. Saattaa olla, että olen haukannut tutkimuksessa hatullisen pa liian suuren palan, mutta nyt ei parane jäädä liikaa miettimään kun on hyvä vauhti päällä.
Kaikkien samanhenkisten iloksi perustin myös demotutkijoille tarkoitetun postituslistan. Täällä voi liittyä joukkoon. Ensinnä elättelin kuvitelmaa, että olisin itse asentanut GNU Mailmanin, mutta sen säätäminen näytti sikäli nuivalta puuhalta, että lopulta oli lysähdettävä Google groupsin käyttöön.
June 2nd, 2009
Jo vuosia sekalaisiin mallinnuksiin (demoihin, artsukokeiluihin ja jopa oikeisiin töihin) käyttämäni avoin ja monessa ympäristössä toimiva mallinnusohjelma Wings 3D on lopulta niin valmis, että siitä on julkaistu ykkösversio. Pääkehittäjä Björng on jälleen palannut remmiin ja ohjelma kehittyy hyvää vauhtia. Wings on siitä varsin poikkeuksellinen ohjelma, että se on kirjoitettu esim. Ericssonin puhelinkeskuksissa käytetyllä tulkatulla Erlang-kielellä, mistä seuraa valitettavasti tiettyä hitauttakin. Shader-tuen puutteesta ja hankalasta teksturoinnistakin voisi vielä nitkuttaa, mutta kun ohjelma muuten on niin selkeä ja toimii mallien vääntämisessä kuin ihmisen mieli, niin olkoon — enkä muutenkaan ole vielä nähnyt yhtä ainoaa 3D-softaa, jossa teksturointi olisi jotenkin helppoa. Näinä aikoina kun kaupallinen 3D-mallinnus alkaa ajautua Autodeskin otteeseen niin mikä tahansa vaihtoehto on varsin tervetullut.
May 20th, 2009
Ensimmäinen on Taschenin sarjassaan julkaisema Mark Triben ja Reena Janan New Media Art. Halpa pikkukirja, jossa käydään muutama kymmenen mediataideteosta läpi kohtuullisen syvällisen selostuksen kanssa ja tietysti kuvien kanssa. Toinen taas Bruce Wandsin Art of The Digital Age, jossa on enemmän sivuja ja laajuutta, muttei välttämättä syvyyttä. Teoksista on komeita kuvia ja taiteilijoiden kommentteja, mutta selostusta kustakin on vain lyhyt kappale. Analyyttisempää sisältöä edustavat sitten lukujen johdannot, jossa taustoitetaan kunkin (rajoiltaan hataran) genren historiaa ja käytäntöjä. Kevyttä luettavaa ovat molemmat. Samoja töitä esiintyy molemmissa kirjoissa, mikä luultavasti kertoo siitä, että näinkin tuoreessa taidemuodossa on jo olemassa klassikkoja, jotka jäävät historiaan ja joihin muiden teoksia tullaan peilaamaan.
May 14th, 2009
Olen täällä jo jonkun aikaa ihmetellyt Meksikon Vihreän puolueen linjaa — se kun tuntuu poikkeavan aika lailla eurooppalaisesta. Siinä missä eurovihreiden kampanjat perustuvat tyypillisesti nuorekkaan positiivisen muutoksen teemoihin, niin täällä vaalimainonta on aivan eri linjoilla. Vapaasti kääntämiäni otsikoita vaalimainonnasta: “Äiti tarvitsee lääkkeitä eikä meillä ole rahaa”, “Kuolemanrangaistus murhaajille” ja “Rohkeutta on päästää lapsesi murhaaja vapaaksi”. Eli vedotaan ihmisten pelkoon. Kuolemanrangaistuksen puolustaminen ja suorastaan vaatiminen (Meksikossa sitä ei ole ainakaan toistaiseksi olemassa) on dramaattinen poikkeus yleisestä vihreiden puolueiden linjasta. Mitään ympäristönsuojeluun viittaavaa en ole mainonnassa nähnyt.
Mistä sitten moinen ero? Asiasta kotipiirissä keskusteltuani sain kuulla sellaista näkökulmaa, jonka mukaan rahakkaiden rikollisten on helppo ostaa itsensä vapaaksi vankilasta, jonka takia kuolemantuomio olisi ainoa toimiva rangaistus. Meksikossa sosiaalista kuilua ja köyhyyttä on riittämiin, joten ympäristöteemoilla on toistaiseksi vähän painoarvoa. Päivittäin näkemäni perusteella meksikolaisilla ei muutenkaan ole järin suurta kiinnostusta tai ymmärrystä kauniin luontonsa varjeluun — kenties sellaista aletaan miettiä vasta siinä vaiheessa, kun edes perusasiat ovat kunnossa.
Wikipedian artikkeli valaa vähän lisävaloa puolueen olemukseen. Täkäläinen politiikka on muutenkin sotkuista ja skandaalien värittämää ja niinpä Meksikon vihreilläkin on ollut omat nepotismi- sekä lahjussotkunsa kuten useimmilla muillakin puolueilla. Viimeisissä vaaleissa Vihreät ovat olleet vaaliliitossa oikeistopuolueiden kanssa, mikä sekin kotimaan perspektiivistä katsottuna on poikkeuksellista: meillä päin kun vihreät ovat sosiaalipoliittisissa asioissa tyypillisesti enemmän vasemmalle kallellaan, vaikka etäisyyttä muuten pidetäänkin.
May 11th, 2009
Nuo influenssauhan takia pidettävät hengityssuojaimet ovat kiinnostavia kapistuksia. Niistä on tullut tavallaan koko epidemian symboli: jokainen aiheesta näytetty uutiskuva sisältää 100% varmuudella ihmisiä maskit naamalla. Muuten niin turhasta esineestä tuli yhtäkkiä haluttu ja tarpeellinen yhdessä yössä eikä niitä helpolla ole apteekeista saanut enää kahteen viikkoon. Pidetään bakteerit ja virukset pihalla elimistöstä peittämällä suu ja nenä — mitä muuta pitäisi vielä peittää? Miten hallitus on hoitanut kriisin? Onko kansalaisilta peitetty silmät ja korvat vai kävikö niin itse poliitikoille? Peitettyjen kasvojen ilmeettömyys ja persoonattomuus on vaikuttava ilmiö sekin: kun katsoo metrossa vastapäistä penkkiriviä ja näkee rivin peitettyjä kasvoja sitä itsekin vetäytyy samalla tavoin oman naamionsa suojaan.
Teimmepä Delian kanssa aiheesta pienen kuvallisen kokeilun.
May 9th, 2009
Marshall McLuhanin Understanding Media — The Extensions of Man on toki jokaisen uusmediahihhulin luettava läpi ja parin viikon urakoinnilla sainkin velvollisuuden täytettyä (359 sivua). Kirja ei sinänsä ole mutkikasta tekstiä, mutta sen sisältämien ajatusten määrä on hengästyttävä, mikä hidastaa lukemista. Alun perin opus ilmestyi 1964 ja oma versioni oli vuoden 1994 painos.
“The Medium Is the Message” ja “globaali kylä” lienevät monille jo käsitteinä tuttuja. Toistuva teema onkin se, kuinka eri mediat ovat vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan: kirjanpainotaito synnytti nationalismin ja nykyaikainen sähköinen media puolestaan pienentää maailmaa ja rikkoo kirjallis-lineaarisen maailmankuvan. Kirjan nimen mukaisesti McLuhan pitää kaikkia medioita ihmisruumiin jatkeina ja samalla myös ruumiintoimintojen korvaajina, amputaationa. Monenlaista historiallista murrosta laitetaan juurikin kehittyvien medioiden piikkiin — historioitsija voisi katsoa asioita hyvinkin eri tavalla. Toisaalta McLuhan määrittelee mediaksi niin kellot, aseet kuin kulkupelitkin, mikä selventää muuten oudolta vaikuttavaa väitettä.
Ihan kaikesta ei voi olla samaa mieltä eikä tarvitsekaan. Mediatyyppien jakaminen ronskisti kylmiin ja kuumiin ei sittenkään vakuuta, vaikka perusteluja tuleekin monessa kohtaa. Esimerkiksi elokuva on kuuma media kun taas televisio on kylmä — näiden kahden välillä McLuhan näkee dramaattisen eron. Monessakin käänteessä saadaan kuulla länsimaisen ihmisen kyvyttömyydestä sopeutua, ymmärtämättömyydestä jne. siinä missä primitiivisiä kansakuntia pyritään ymmärtämään joka suhteessa. Kaiken kaikkiaan kirjoittaja sinkoaa ilmaan niin paljon ajatuksia, että niiden oikeellisuudesta ei voi vakuuttua yhden lukemisen perusteella: jotkin suuret väitteet ovat selvästi perusteltuja, kun taas osa tuntuu mutu-heitoilta.
Yritin funtsia lukemisen aikana, onko McLuhan teknologisen determinismin kannalla. Ensi ajattelulla näin vaikuttaisi olevankin, sillä tarkoittaahan koko slogankin sitä, että uusi media aiheuttaa väistämättä yhteiskunnallisen muutoksen riippumatta sen sisällöstä tai suunnitellusta käyttötarpeesta. Toisaalta useassa paikassa mainitaan myös se, että keksinnöt eivät synny tyhjiössä itsestään, mikä pehmentää jyrkintä determinismiä.
May 8th, 2009
Onhan näitä lintuinfluenssoja sekä suu- ja sorkkatautiepidemioita sun muita ollut ihan hiljattainkin, mutta kaikille niille on ollut yhteistä se, että ne tapahtuvat jossain siellä kaukana eivätkä kosketa omaa lähipiiriä. Nyt olen kuitenkin itse juuri jossain siellä kaukana. Kuten olette varmaan kaikki lukeneet, Meksikossa on meneillään sikainfluenssaepidemia ja tällä hetkellä kuolleita on jo yli 80. Pääosa sairastuneista on ollut Mexico Cityssä ja San Luis Potosissa, mutta tilanne on edelleen päällä eikä sen todellisesta laajuudesta ole vielä tietoa.
Itse asustan Cuernavacassa, joka on vielä ilmeisesti säästynyt. Sekalaisten velvollisuuksien takia tuli kuitenkin vietettyä viikko sitten ja tänä viikonloppuna jokunen päivä Mexico Cityssä — viikko sitten koko influenssasta ei vielä julkisesti puhuttu mitään. Tämän viikon loppupuolella jotain tietoa alkoi jo tulla tiedotusvälineisiin ja perjantaina televisiosta tuli jatkuvaa lähetystä aiheesta. Silti vielä perjantaina hengityssuojaimet olivat harvinainen näky. Lauantaina tiedotus ja jakelu olivat jo lähteneet paremmin käyntiin ja noin puolella ihmisistä oli jo suojain. Apteekeista ne olivat monin paikoin loppu, mutta niitä jaeltiin myös ilmaiseksi tärkeimmillä metroasemilla ja bussissa. Mitään varsinaista paniikkia en huomannut, mutta normaalisti vilkas kaupunki vaikutti normaalia hiljaisemmalta ja koulut sekä useita työpaikkoja oli suljettu.
Viikon päästä pitäisi taas käydä Mexico Cityssä. Seurailemme tilanteen kehittymistä ja ainakin ne hengityssuojat on jo varattu valmiiksi tällä kertaa.
April 27th, 2009
Blogin kommentteihin tuli sen verran tyrnästi spammia, että asensin kokeeksi Math Comment Spam Protection -plugarin. Katsotaan, osaavatko botit jo kiertää tämän tukkeen. Aiemmin olen yrittänyt spamhost-listoilla ja avainsanoilla, mutta ne eivät riitä. Merkintöjä kommentoiviltakin vaaditaan kymmentä pienempien lukujen yhteenlaskutaito jatkossa.
April 18th, 2009
Kirjoitin Alkolle asiakaspalautetta tequilavalikoimasta ja muutaman viikon jälkeen sain oikein vastauksenkin. Hieman ympäripyöreä korporaatiovastaus, mutta valotti kuitenkin Alkon toimintatapaa ja mikä parasta, sain vinkkejä tilausvalikoiman tuotteista, joiden joukossa on mielenkiintoisia tuotteita (toki melko räväköillä hinnoilla). Firman käytännön mukaan tuotteita ei voi poistaa valikoimista niin kauan kuin niiden minimikysyntäraja ylittyy. Myös laatuongelmien perusteella tuote voidaan poistaa — itse laittaisin nuo Sauzat ja Sierrat kroonisen laatuongelman piikkiin 🙂 Kohennusta valikoimissa on toki hiukan tapahtunut: Olmeca ja Espolón ovat tuoreita tulokkaita, mutta vielä on paljon matkaa jäljellä. Tässä vielä lista postissa mainituista tilausvalikoiman tuotteista hintoineen. Kaikki 0,7l pulloja:
- Garcia Tequila Blanco Lemon (25,70e)
- El Jimador Blanco (29,70e)
- El Jimador Reposado (31,60e)
- Sierra Antiguo (39,30e) — tätä on ollut myös Ruoholahden Alkossa ihan hyllyssä
- Los Tres Tonos Reposado (47,30e)
- Gran Patrón Burdeos (383,60e!) — tätä saa vain Arkadian hifi-Alkosta
Erityisesti lämmittää tuo El Jimador Reposadon saatavuus, olen siihen ehtinyt jo tykästyä. Täällä Meksikossa samankokoinen pullo maksaa viisi euroa, että pykälän helpompi sitä on tietysti ostaa.
April 17th, 2009
Next Posts
Previous Posts