Cuando recuerdo (Kun muistelen)
Cuando recuerdo, cuantas noches
he pasado sentado solo, solo,
mirando las estrellas del cielo,
que lucen juntas,
entonces mi novia,
oh mi novia,
tengo que acercarme a ti,
y mirarte mucho, mucho.
Add comment January 27th, 2009
Projekti tämäkin: käänsin eilen Delian avustuksella pari Leinon runoa espanjaksi. Riimejä ei ole toivoakaan tehdä ja jotkin runolliset ilmaisut kääntyivät vähemmän runollisiksi. Tässä nämä:
Elegia
La juventud se esfuma como un río fluyendo.
El telar de la vida ya teje con hilos grises.
Para nada, para nada aprovecho el momento;
no me alegran buenos compañeros ni el vino.
Add comment January 26th, 2009
Sain luettua tänään vielä toisenkin kirjan: Herbert W. Franken Computer Graphics — Computer Artin. Vuonna ’71 alkujaan saksaksi julkaistu kirja on ensimmäisiä laajoja katsauksia tietokonetaiteeseen ja itse kirjoittajakin on ollut alan pioneereja. Mustavalkoisista 60-luvun kuvista hahmottuu paljon tuttuja muotoja ja tekniikoita, vaikka tuossa vaiheessa sekä tietokonegrafiikka että -taide ovat olleet aivan alkutekijöissään ja vain harvojen ulottuvilla. Franken käyttämä terminologia ei ole aivan samaa kuin nykyinen ja jotkut ennustukset eivät menneet nappiin, mutta historiankirjoituksena teos on yhtä kaikki valaiseva ja havainnollinen. Itse en ainakaan tuntenut juuri ketään noista vanhoista suurista nimistä. Kaivelin jokusen kirjassa mainitun videopätkän ja muita klassikoita Youtubesta:
Siinä sivussa tuli jälleen vastaan Japanin edelläkävijä Yoichiro Kawaguchi, joka täytyy myös pitää mielessä.
Add comment January 24th, 2009
Sain lopultakin kahlattua loppuun myös Sherry Turklen kirjan Life on the Screen: Identity in the Age of the Internet. Aiemmin lukemani The Second Self oli helppolukuista ja silti napakkaa tekstiä, joten odotukset olivat korkealla. Ihan samoihin korkeuksiin tämä teos ei kuitenkaan valitettavasti yltänyt, johtuen useastakin seikasta.
Ruodinnan alla on tällä kertaa identiteetti ja sen muuttuminen tietoverkkojen aikakaudella. Turklen mukaan verkkoyhteisöt tarjoavat paikan oman minän — tai pikemminkin minien — reflektointiin ja muokkaamiseen niin hyvässä kuin pahassakin. Paljon ajatusta uhrataan todellisen ja virtuaalisen maailman välisten erojen ja yhtäläisyyksien pohtimiseen. Muutkin aikakauden (kirja on julkaistu 1995) ilmiöt kuten keinoelämä ja -todellisuus saavat osansa, mutta pääasiallinen fokus on kuitenkin erilaisissa käyttäjissä, joita esitellään lukuisten tapausesimerkkien kautta. Sisältö on paikoitellen päällekkäistä The Second Selfin kanssa, mikä ei uudelle lukijalle ole sinänsä mikään haitta. Itseäni kuitenkin kyllästytti lukea samoista asioista uudelleen toisessa kirjassa.
Vuonna 1995 Internet oli vasta kalpea aavistus nykyisestä ja Turklen käyttämät esimerkit kuten MUDit ovat enää korkeintaan historiallisesti kiinnostavia. Haastateltujen ihmisten demografiakin on melko suppea — nykyään edustava otos Internetin käyttäjäkunnasta vaatisi huomattavasti suuremman tutkimuksen. Yleistettyjä havaintoja voi toki soveltaa moderneihinkin verkkoyhteisöihin ja onhan Turkle armoitettu kirjoittaja, mutta aikakauden teknologiaan sitoutuminen tekee tästä opuksesta huomattavasti nopeammin ikääntyvän kuin The Second Selfistä.
Add comment January 23rd, 2009
Tuttua tietotekniikan historiaa lienee se, kuinka IBM hölmöili sekä 80- että 90-luvulla moneen kertaan (mm. MS-DOSin ja OS/2:n kanssa) ja käytännössä lahjoitti käyttöjärjestelmämonopolin Microsoftille, joka sitten onkin pitänyt sitä hallussaan jo parisenkymmentä vuotta. Tällainen status quo kun pääsee syntymään, niin tarvitaan luultavasti suuri paradigman muutos, ennen kuin se murtuu. Vastaavasti IBM oli aikanaan rautainen monopoli, kunnes mikrotietokoneiden vallankumous ja PC-kloonit kampittivat jättiläisen.
Havainnollistavana esimerkkinä Microsoftin totaalisesta vallasta käsiteltäköön tällä erää Windows Vistaa. Edeltäjäänsä selvästi hitaampi ja raskaampi käyttöjärjestelmä tuotiin markkinoille pitkällisen hypen ja mainostuksen saattelemana, mutta loppujen viimeksi harva kuluttaja sitä edes halusi erikseen ostaa. Yrityksetkin ovat jääneet odottavalle kannalle, peläten yhteensopivuusongelmia ja laitteistopäivitysrumbaa. Suuressa osassa Aasiaa piratismi on edelleen lähes kontrolloimatonta, joten myynti on esim. Kiinassa ollut heikkoa. Onko Firma siis vaikeuksissa?
Ehei. Vista-lisenssejähän myydään täyttä häkää koko ajan ja rahavirta ei katkea. XP:tä kun eivät enää saa koneisiinsa laittaa kuin isot toimijat erioikeudella (esim. HP) ja jokaisen konepaketin mukana täytyy toimittaa käyttöjärjestelmä, joten käytännössä jokaisen PC:n mukana myydään myös Vista. Käytännön tasolla Vistaa päivitetään takaisin XP:ksi, mutta sehän ei näy myyntiluvuissa. Eli loppujen viimeksi: markkinoille voidaan monopolin turvin tunkea aivan mitä hyvänsä eikä siihen ole todellisten kilpailijoiden puuttuessa kenelläkään mitään sanottavaa. Mac OS X on saatavilla vain Applen koneisiin eikä niihin Markantalon Assereihin, puhumattakaan konservatiivisesta yritysympäristöstä ja Linux-sektori puolestaan kärsii hajaannuksesta sekä kaupallisen ohjelmistotuen niukkuudesta. Piratismikin toimii valitettavasti lopulta monopolin eduksi, kun tuotteille koulutetaan uskollisia käyttäjiä.
Mikä sitten on se seuraava paradigmamuutos, joka kampeaa Firman vallankahvasta? Tällä hetkellä lupaava kehityssuunta ovat entistä tehokkaammat puhelimet, kuten Nokiat ja iPhone, joiden uumenista löytyy Symbian tai OS X. Pikkuläppäreissä Linuxilla on keveytensä, hintansa ja muokattavuutensa vuoksi jalansijaa, mutta Windows XP on vahvoilla niissäkin. Laitteisto- ja alustariippumattomien selainpohjaisten sovellusten kuten Google Docsin kehitys ei näytä laantumisen merkkejä ja saattaa ajan myötä johtaa käyttöjärjestelmän merkityksen vähenemiseen ja koko PC-konseptin romuttumiseen. Redmondissa seuraillaan kehitystä varmasti tarkkaan, joten helpolla mikään muutos ei tule tapahtumaan: kilpailijoita on torpattu ennenkin keinoja kaihtamatta (DR-DOS, OS/2, Netscape, SCO:n rahoittaminen Linux-oikeusjutuissa jne.).
Add comment January 22nd, 2009
Sain juuri päätökseen Douglas Thomasin kirjan Hacker Culture. Parempi kirjoittaa joitakin havaintoja ylös, etten unohda ainakaan itse.
Kirja käsittelee hakkereita, mutta itse termi on tunnetusti huonostimääritelty: ovatko hakkerit innokkaita harrastajia, tietoverkkojen rikollisia vaiko niitä alkuperäisiä 50- ja 60-lukujen risupartoja? Tätä teemaa olen ajatellut vähän itsekin käsitellä, kun demoharrastajiakin on kutsuttu mm. multimediahakkereiksi. Thomas keskittyy kirjassaan 80- ja 90-luvun tietoverkkohakkereihin — ja myös määrittelee fokuksensa selkeästi.
Hakkerit ja hakkerikulttuuri esitetään eräänä poikakulttuurin lajina, jolle on ominaista kilpailu ja kapinointi. Thomasin mukaan tietoverkot tarjoavat nuorelle itseilmaisukanavan, jonka kautta voi määrittää itsensä ja tuntea yhteenkuuluvuutta sekä itsenäisyyttä. Kirjoittaja käsittelee paljon yhteiskunnan fobiaista suhtautumista tekniikkaan samoin kuin lainsäädännön jälkeenjääneisyyttä. Tunnetut ennakkotapaukset kuten Kevin Mitnick saavat osakseen jonkin verran käsittelyä tapausesimerkkeinä. Lisäksi Thomas peilaa median hakkerikuvaa ja hakkerien omakuvaa toisiinsa ja väittää, että näiden välillä on jatkuva vuorovaikutussuhde.
Parhaita havaintoja oman tutkimukseni kannalta oli mm. se, kuinka yhteiskunta lopulta kotoistaa ja vesittää vastakulttuurit, tehden niistä vaarattomia ja kaupallisesti hyödynnettäviä. Arkisia esimerkkejä tästä vaikkapa skeittikenkien, bändipaitojen ja teknomusiikin miljoonamarkkinat. Thomasin mukaan hakkerointi on dynaaminen ja itseääntarkasteleva alakulttuuri, joka vastustaa kotoistamista tehokkaasti. Toinen mielenkiintoinen tekstinpätkä käsittelee “taiteilijanimiä” eli aliaksia ja on varmasti jossain määrin hyödynnettävissä demotutkimuksessakin. Hakkerien Phrack-julkaisussa on myös samankaltaisuutta diskmageihin, joten vertailulle on sijaa.
Add comment January 20th, 2009
Kohta kaksi viikkoa Meksikossa takana ja jo neljännestä reissusta huolimatta lievää kulttuurishokkia on välillä tullut taas koettua, välillä positiivisessakin mielessä. Tässä joitakin sekalaisia päällimmäisiä valittamisen aiheita — silläkin uhalla, että kuulostan jäykältä turistilta:
Ja useita hyviäkin juttuja:
Add comment January 20th, 2009
Onpahan vaan mennyt äkkiä. 2001 tammikuulla päätin kokeilla huvikseni viikon kasvissyöntiä silloisen emännän esimerkistä innostuneena — ja toisaalta myös siksi, että se olisi kunnon teekkarille niin absurdi ajatus. Vitsiprojekti jäi päälle ja nyt tuli ovo-lakto-vegetarismia jo kahdeksas vuosi täyteen melkeinpä huomaamatta. Tuota aikaa en olisi jaksanut pelkällä uutuudenviehätyksellä, mutta päähän ajan myötä juurtuneet ekologiset ja eläinystävälliset ajatukset sinetöivät tämän päätöksen. Mitään merkittäviä ongelmia ei ole vegeilystä vielä koitunut, mitä nyt vaikkapa Itä-Euroopassa ja Meksikon maaseudulla on ollut asteen verran vaikea saada ravintolasta ruokaa. Useimmat juomat sentään onneksi ovat kasvispohjaisia.
Terveysvaikutuksista on paha mennä sanomaan, kun ei ole vertailukohtaakaan. Mikään kevytruokavalio vegeily ei automaattisesti ole: juustoa ja rasvaa kun on tyypillisissä kasvisruuissa vähintään riittävästi. Viime mittauksissa ei ole ollut sen enempää verenpainetta kuin kolesteroliakaan ja hemoglobiini on ollut hyvä, joten tuskinpa sekasyönti (“lihansyönti”) tämän terveelliseempää mitenkään voisi olla. En ole sairastellut sen enempää kuin ennenkään tai laihtunut luurangoksi, kuten perinteisten ennakkoluulojen mukaan pitäisi väistämättä käydä.
Sosiaalisissa tilanteissa olisi välillä varmasti helpompaa, jos ei tarvitsisi olla tällainen hankala erikoistapaus, jolle tarvii laittaa ruoka erikseen. Toisaalta nykyään vähän joka toisella on keliakiaa, allergiaa ja laktoosi-intoleranssia, joten erityisruokavaliot ovat joka tapauksessa arkipäivää. Idealismiin taipuvainen luonne ei myöskään rupea tällaisissa asioissa tinkimään, joten pienet hankaluudet täytyy vaan hyväksyä. Välillä syön juhlissa pelkkiä perunoita ja leipää, välillä katselen kuvotuksen vallassa rasvaisia broilerinjalkoja, välillä ihmisten luutuneet asenteet saavat tuskastumaan.
Silkan mutu-faktan pohjalta arvioin, että kotimaisista vegeistämme on valtaosa edelleen naisia. Ihan tutkimustakin on tehty siitä, kuinka teiniprojektina — kenties kapinointina, kenties muotijuttuna — alkanut kasvissyönti lopahtaa useimmilla tytöillä perheen perustamisen ja vakiintumisen myötä. Tästä muutoksesta tunnen itsekin käytännön esimerkkejä: on niin vaikeaa laittaa kahta ruokaa, mies ei rehuja syö, lapsen myötä on varmuuden vuoksi parempi palata normaaliin ruokaan jne. Itse vasta aikuisella iällä aloittaneena en oikein osaa samaistua tuollaiseen ajatusmalliin, mutta tradition ja normien voimaa ei tunnetusti parane aliarvioida.
Add comment January 18th, 2009
Täällä jalon juoman syntyseuduilla tulee varmasti tehtyä lisää kenttätutkimusta, kun kerran lähdemateriaalia on hyvin ja edullisesti saatavilla. Ensi hätään kirjoittelin tällaisen sivun, jossa kerrotaan perusjutut tequilasta. Lopussa oleva merkkien luettelo on lyhyt ja pahoin puutteellinen, mutta kohennan sitä ajan kanssa.
Tequila.netiä selailtuani tuli mieleen tehdä tällainen todo-lista, joita yritän metsästää seuraavaksi:
Osa näistä on luultavasti vaikeita saatavia tai mahdollisesti tolkuttoman kalliita, mutta yritetään 🙂
Add comment January 15th, 2009
Olen käyttänyt tämän päivän pöyhimällä rikkinäistä eMac-tietokonetta kuntoon. Nyt kun ongelma on “selvinnyt”, niin tästä lienee hyvä kirjoittaa blogimerkintä, jos joku muukin saman ongelman kanssa painii. Kone jämähteli satunnaisesti lyhyen käytön jälkeen ja meni joko kokonaan jumiin tai sitten pelkkä hiiren osoitin liikkui. Ensin oletin, että vika olisi perinteisesti kiintolevyssä tai solmuun menneessä käyttöjärjestelmässä, mutta toisaalta lokiin ei kertynyt mitään ilmoitusta levyvirheistä ja uudelleenasennettu 10.4 ei sekään asiaa auttanut. Vikasietotilassa (buutti shift pohjassa) kone toimi tuntikausia ongelmitta, joten veikkasin sittenkin softavikaa.
Googletuksen jälkeen ongelman ydin alkoi paljastua: muillakin oli ollut hyvin samankaltaisia oireita eMaciensa kanssa ja pohjaluukku avaamalla varmistui, että samasta tyyppiviasta oli kyse. Emolevyllä olevat tietyt kondensaattorit ovat huonolaatuisia ja turpoavat tai vuotavat ajan myötä. Konkat liittyvät erityisesti ATI:n Radeon 9200 -näyttöpiirin kiihdytykseen, mikä selittää vikasietotilan toimivuuden — vikasietotilassahan ei ladata kaikkia ajureita. Apple on itsekin tunnustanut valmistusvirheen ja eMacien takuuaikaa venytettiin kolmeen vuoteen. Tämä kyseinen laite oli kuitenkin jo liian vanha takuuhuoltoon, joten piti keksiä jotain muuta.
Näppärä sähkömies vaihtaisi konkat ehjiin ja niin joku oli saanut koneensa korjattuakin. Itse en välittäisi juuri nyt lähteä koneen uumeniin ja työkalujen sekä varaosien hankinta olisi lisäksi ylettömän työlästä. Puolivillaiseksi mutta riittäväksi ratkaisuksi osoittautui näytönohjaimen ajurien poistaminen, minkä jälkeen Mäkki pysyi hyvin pystyssä ja meni verkkoon, vaikkakin sitten käyttömukavuudeltaan kehnompana. Ajurit voi poistaa vikasietotilassa heivaamalla paikasta /System/Library/Extensions kaikki ATIRadeon-alkuiset tiedostot pois ja käynnistämällä koneen uudestaan. Eräs kohtalotoveri oli saanut jopa 2D-kiihdytyksen toimimaan poistamalla pelkästään GL-ajurin (ATIRadeon8500GLDriver.bundle), mutta tässä se ei onnistunut vaan jumahtelu jatkui.
Add comment January 15th, 2009