Pöyhin nettiä erilaisten koneharvinaisuuksien tiimoilta ja monenlaista kuumottavaa tuli vastaan. Eksoottisista läppäreistä kiinnostaisivat SparcBook, AlphaBook, IBM:n PPC-Thinkpad ja Acorn A4 (kannettava Archimedes), mutta eipä noita ole järin realistista hankkia mistään — eBayssä esim. ei ollut ainoatakaan. Acornien selailun jälkeen iski jälleen Archimedes-kuume ja rupesi tekemään mieli RiscPC:tä. Jo aiemmin tilasimme vuosia sitten Mikon kanssa A5000:t, mutta pahaksi onneksi toinen oli jotenkin risa, kenties rommien osalta.
Acornit olivat hyvin brittiläinen ilmiö ja BBC:stä alkaen suosittuja koulutietokoneita. Monia tuttuja pelejä, kuten Populous ja Lemmings on siirretty sillekin. Archimedes-sarjan graafinen käyttöjärjestelmä oli omalaatuinen rommissa sijainnut RISC OS, jossa oli kyllä ikkunat ja ikonit, mutta käyttölogiikka oli kylläkin paikoitellen hyvin erilainen kuin monissa muissa aikakauden järjestelmissä. Tiedostoissa ei esim. ole tarkentimia, vaan kaikki hoituu kolmenumeroisen tiedostotyypin perusteella. Koneissa käytettiin Motorolan ja Intelin suorittimien sijasta omaa eksoottista ARM-piiriä, joka elää ja voi hyvin edelleen, vaikka Archiesta ei ole kuultu enää vuosiin.
eBayssä olisi ollut joitakin RISC PC:itä, mutta hieman puolivillaisia yksilöitä tai sitten myyjä ei luvannut postittaa kuin Englantiin. Suureksi yllätyksekseni löysin firman, joka vielä myy Acorneja ja niiden varaosia. Löytyipä vielä toinenkin, mutta valikoima oli heikompi ja hinnat korkeammat. Tämä paremmalta vaikuttanut oli nimeltään APDL ja kaikenlaista laitetta tuntui löytyvän kiitettävästi ainakin webbisivujen perusteella. Pistin jo kyselyä vetämään kohtuullisesta StrongARM+lisämuisti+kovalevy+verkkokortti-yhdistelmästä. Punnan alhainen kurssi merkitsee hinnoissa jopa 25% säästöä. Hintaa tulee silti luultavasti 200 euron päälle plus postit.
Nyt Meksikossa ollessani en konetta kuitenkaan pääsisi säätämään, joten toistaiseksi piti tyytyä emulaattoriin. RPCEmu/Arculator toimii kohtuullisesti, vaikkakaan ei tässä OS X:ssä jaksa emuloida ARMia kuin reilun 20 MIPSin teholla. Ainakin x86-Linuxissa toimii myös JIT-kääntäjä, jolla luvataan moninkertaista tehoa. Asetuksia RPCEmussa ole järin montaa, joten Tarvittavia rom-tiedostoja en löytänyt pienellä hakemisellä, joten päädyin lopulta oikein ostamaan RISC OS 4.02:n lailliset rom-piirit tiedostoina RISC OS Ltd:ltä kohtuulliseen viiden punnan hintaan. Arculatorille sopivat 3.1:n, 2.0:n ja 1.1:n saa täältä support-zippien sisuksista. Pääsee tuolla nyt ainakin vähän kokeilemaan — seuraavaksi asentanen ristiinkääntäjä-GCC:n Mäkille. Vielä en toivo liikoja, mutta joskus voisi olla ihan realistista kääntää jotain omia vanhoja SDL-produja Archielle, jollei yllättäviä esteitä ilmene.
March 8th, 2009
Populousista kirjoittamani artikkeli ilmestyi V2:ssa. Retro näemmä kiinnostaa kun lukukertoja on alta päivässä kertynyt yli tuhat. Päivään toi lisää retroantia vielä se, että asensin illalla jälleen kerran Sidplayn ja kuuntelin sekalaisia vanhoja suosikkejani. En ole aiemmin niin perustanut Chris Huelsbeckista, vaikka Giana Sistersin alkumusiikki onkin mainio, mutta nyt sohaisin puolivahingossa soimaan äijän biisin Dulcedo Cogitationis ja sehän olikin jämäkkää kamaa. Hubbardit, Tellit, Galwayt ja Huelsbeckit ovat kaikki kätevästi yhdessä paketissa High Voltage SID Collectionin (HVSC) sivuilla.
March 2nd, 2009
Takavuosien valjujen kokemusten jälkeen en odottanut paljon, kun ryhdyin taas leikkimään Amiga-emulaattorien kanssa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti laitettuani Richard Drummondin ylläpitämän E-UAE:n sekä MacBookiini OS X:n alle että eMacin PPC-Linuxiin. E-UAE on pitkään maatuneen UAE-projektin multiplattis työnjatkaja, johon on tuotu palasia aktiivisemmin kehittyneestä WinUAE:sta. Kukin saa toki tehdä avoimilla ohjelmilla mitä lystää, mutta tuo WinUAE-forkki ei pahemmin tuntunut hyödyttävän alkuperäistä projektia, vaan keskittyi ainoastaan yhteen alustaan. Tämänkertainen kokeiluni oli peräti osapuilleen laillinen, sillä omistan ihan aidotkin A500:n ja A1200:n käyttöjärjestelmineen 🙂
(more…)
February 25th, 2009
Jonkun vuoden välein tulee aina palauttua klassisen jumalapeli Populousin äärelle. Viimeksi jämähdin johonkin kentän 200 tienoille, mutta tällä kertaa väänsin pelin väkisin läpi eli kentän 494 loppuun. Kaikkia noista kentistä en pelannut, sillä riittävästi pisteitä saamalla harppaa aina muutaman, mutta hävittyjen matsien jälkeen toisaalta oli yritettävä samaa kenttää uusiksi, joten parisataa ottelua ei varmaankaan riittänyt. Melkoinen urakka, joka koetteli sekä hermoja että jännetuppia.
Itse pelihän on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1989, jolloin Bullfrog sen julkaisi. Suurin kunnia pelistä menee yleensä Peter Molyneuxille, joka jatko-osien lisäksi teki vuosia myöhemmin myös samantyylisen Black and Whiten. Itse kokeilin Populous: The Beginningiä PlayStationilla, mutta ei se pitkään kiinnostanut. Menestynyt ja omaperäinen tuote synnytti pian klooneja, kuten Mega Lo Mania ja Settlers. Populousin kaikuja on nähtävissä vielä paljon myöhemmissäkin reaaliaikastrategioissa. Itse pelasin nyt DOS-versiota DOSBoxin avulla, mutta versioita oli toki monelle muullekin laitteelle kuten Amigalle tai Atari ST:lle. DOS-version kaksinpelikin toimii emulaattorissa kohtuullisesti, kunhan vaan saa viritettyä virtuaalimodeemin toimintaan verkon yli.
Jotain Populousissa on tehty oikein, kun jaksoin noinkin monta tuntia sen äärellä tuhrata. Pikku-ukkojen liikutteli näytti serkun Amigalla joskus ’90 hyvin mielenkiintoiselta ja sitä se on edelleen. Vaikeustaso on tiukka paikoitellen — yllättävää kyllä pahimmat kentät eivät ole ihan lopussa — mutta sopivan törkeän strategian keksimällä pääsee lopulta eteenpäin, vaikka välillä voi olla sekunneista kiinni. Usein otteluissa voi tulla puolikin tuntia lujasti takkiin aluksi, mistä huolimatta tekoälyn ja pelilogiikan heikkouksia hyödyntämällä voiton voi vielä viedä kotiin. Voisin kirjoitella strategiasta paljonkin, mutta riittäköön tämä tästä.
February 22nd, 2009
Jo aiemmin askartelin yhden päivän rikkinäisen eMacin kanssa (näyttiksen konkat vuotaneet, 3D kaataa koneen) ja nyt palasin murheenkryynin äärelle. Päivän säätämisen jälkeen koneessa on nyt myös Debian GNU/Linuxin Testing-versio Mac OS X:n rinnalla. Seuraavassa joitakin kokemuksia asennuksesta ja koneen toiminnasta. (more…)
February 10th, 2009
Luettujen pinkkaan siirtyi nyt Nicholas Negroponten tunnettu Being Digital. MIT:n perustaja (ja sittemmin valitettavasti myös One Laptop per Child -hankkeessa ryvettynyt visionääri) arvioi jo 1995 digitaalisen maailman kehityssuuntia yllättävän kauaskatseisesti: osansa saivat niin digitaalinen jakelu, Internet, älykkäät agentit kuin oppimismenetelmätkin. Kirja on lukemisen väärti edelleen näin 14 vuotta julkaisustaan — osa asioista on jo toteutunut, osa meni eri tavalla ja osa on kenties vasta tulossa. Teksti on helppolukuista ja asiat selitetään, joten kirja sopii vähemmänkin harrastuneelle.
February 1st, 2009
Cuando recuerdo (Kun muistelen)
Cuando recuerdo, cuantas noches
he pasado sentado solo, solo,
mirando las estrellas del cielo,
que lucen juntas,
entonces mi novia,
oh mi novia,
tengo que acercarme a ti,
y mirarte mucho, mucho.
(more…)
January 27th, 2009
Projekti tämäkin: käänsin eilen Delian avustuksella pari Leinon runoa espanjaksi. Riimejä ei ole toivoakaan tehdä ja jotkin runolliset ilmaisut kääntyivät vähemmän runollisiksi. Tässä nämä:
Elegia
La juventud se esfuma como un río fluyendo.
El telar de la vida ya teje con hilos grises.
Para nada, para nada aprovecho el momento;
no me alegran buenos compañeros ni el vino.
(more…)
January 26th, 2009
Sain luettua tänään vielä toisenkin kirjan: Herbert W. Franken Computer Graphics — Computer Artin. Vuonna ’71 alkujaan saksaksi julkaistu kirja on ensimmäisiä laajoja katsauksia tietokonetaiteeseen ja itse kirjoittajakin on ollut alan pioneereja. Mustavalkoisista 60-luvun kuvista hahmottuu paljon tuttuja muotoja ja tekniikoita, vaikka tuossa vaiheessa sekä tietokonegrafiikka että -taide ovat olleet aivan alkutekijöissään ja vain harvojen ulottuvilla. Franken käyttämä terminologia ei ole aivan samaa kuin nykyinen ja jotkut ennustukset eivät menneet nappiin, mutta historiankirjoituksena teos on yhtä kaikki valaiseva ja havainnollinen. Itse en ainakaan tuntenut juuri ketään noista vanhoista suurista nimistä. Kaivelin jokusen kirjassa mainitun videopätkän ja muita klassikoita Youtubesta:
Siinä sivussa tuli jälleen vastaan Japanin edelläkävijä Yoichiro Kawaguchi, joka täytyy myös pitää mielessä.
January 24th, 2009
Sain lopultakin kahlattua loppuun myös Sherry Turklen kirjan Life on the Screen: Identity in the Age of the Internet. Aiemmin lukemani The Second Self oli helppolukuista ja silti napakkaa tekstiä, joten odotukset olivat korkealla. Ihan samoihin korkeuksiin tämä teos ei kuitenkaan valitettavasti yltänyt, johtuen useastakin seikasta.
Ruodinnan alla on tällä kertaa identiteetti ja sen muuttuminen tietoverkkojen aikakaudella. Turklen mukaan verkkoyhteisöt tarjoavat paikan oman minän — tai pikemminkin minien — reflektointiin ja muokkaamiseen niin hyvässä kuin pahassakin. Paljon ajatusta uhrataan todellisen ja virtuaalisen maailman välisten erojen ja yhtäläisyyksien pohtimiseen. Muutkin aikakauden (kirja on julkaistu 1995) ilmiöt kuten keinoelämä ja -todellisuus saavat osansa, mutta pääasiallinen fokus on kuitenkin erilaisissa käyttäjissä, joita esitellään lukuisten tapausesimerkkien kautta. Sisältö on paikoitellen päällekkäistä The Second Selfin kanssa, mikä ei uudelle lukijalle ole sinänsä mikään haitta. Itseäni kuitenkin kyllästytti lukea samoista asioista uudelleen toisessa kirjassa.
Vuonna 1995 Internet oli vasta kalpea aavistus nykyisestä ja Turklen käyttämät esimerkit kuten MUDit ovat enää korkeintaan historiallisesti kiinnostavia. Haastateltujen ihmisten demografiakin on melko suppea — nykyään edustava otos Internetin käyttäjäkunnasta vaatisi huomattavasti suuremman tutkimuksen. Yleistettyjä havaintoja voi toki soveltaa moderneihinkin verkkoyhteisöihin ja onhan Turkle armoitettu kirjoittaja, mutta aikakauden teknologiaan sitoutuminen tekee tästä opuksesta huomattavasti nopeammin ikääntyvän kuin The Second Selfistä.
January 23rd, 2009
Next Posts
Previous Posts
