Posts filed under 'linux'
Quite many people seem to have the same problem that I did: occasional jumpy mouse and random slowdown/freezes with X.org and Intel GMA (or newer). Dunno if the problem has been fixed already, but here’s something worth trying if system updates don’t do the trick (run as root):
echo 0 >/sys/module/drm_kms_helper/parameters/poll
Worked for me and another friend. To make it permanent, add the line to for example /etc/rc.local. The bug has something to do with X.org periodically checking for external displays, which seems to cause an irritating freeze ranging from a fraction of a second to even several seconds.
February 24th, 2015
Vanhat Fit-demot alkoivat muuttua hiljalleen vaikeasti ajettaviksi – Mäkillä lähes mahdottomiksi. Kymmenen vuotta sitten tietotekninen kenttä näytti kovin erilaiselta: esimerkiksi Mäkkäreissä oli vielä PPC-prosessorit. Rosettan kadottua Mac OS 10.7:n myötä ei vanhoja produja saanut enää helposti näytille, kun en jaksanut ruveta kääntämään ja paketoimaan kaikkia yksitellen jälleen kerran. Raspberry Pi:n myötä iski taas pieni porttausinto pari vuotta sitten, mutta kaavailtu demokokoelma jäi silloinkin tekemättä. Nyt sain lopulta aikaan, kun Manukin teki menuun grafiikat:
Raspi-versio on vielä tekemättä, mutta Linuxilla ja etenkin OS X:llä saa nyt nuo kymmenen tekelettä ajettua. Vanhaan malliin sorsat ovat taas jaossa, tällä erää SVN:ssä: svn://www.kameli.net/marq/autopsy. Jos intoa ja aikaa sattuu riittämään, niin olisihan tuohon lisättävää. Etenkin 4k-introt olisi kiva saada kaikki. Anataus 5–7:n sorsat ovat hukassa, joten ne jäävät aika väistämättä sarjasta puuttumaan. Niin ja sitten vielä se linkki.
edit: Oli jäänyt libbejä pois OS X -versiosta. Nyt pitäisi olla toimivampi.
October 19th, 2014
Sheesh, THIS basic stuff really ought to work already, but it doesn’t seem to. When you press the eject key on the keyboard, nothing happens. It’s easy to fix, but not quite evident at first. Add the following piece to ~/.config/openbox/lubuntu-rc.xml (or might be just rc.xml) together with the rest of the key bindings:
<!-- Eject with... eject -->
<keybind key="XF86Eject">
<action name="Execute">
<command>eject</command>
</action>
</keybind>
After that killall -USR2 openbox and things should be a-ok.
August 19th, 2014
Quite many people seem to suffer from the same problem as I with VLC versions around 2.1.4: DVD playback stutters, jumps and lags. There didn’t seem to be any definitive solution to the problem and it doesn’t even affect everybody. If you’re googling around, then here’s what I did: switch audio settings from default or ALSA to Pulseaudio (and install it if needed, like in Lubuntu). Tips like setting the drive region, changing the demuxer or installing various extra libs worked as good as waving your hands in the air. It seems there’s some problem with the way audio is synchronized with ALSA. Apparently the bug is fixed in 2.1.5, but as of now all *.Ubuntus don’t yet come with that version or aren’t otherwise patched.
August 19th, 2014
A couple of weeks ago I didn’t even know that there are WLAN-enabled SD cards, but such beasts exist indeed. Usually they are meant for cameras and automatic uploading of recent photos, but a creative mind can quite obviously think of a lot of other uses for them. The most interesting product seems to be Toshiba FlashAir, since it allows file upload unlike most other devices. It’s not too expensive either, so I got myself the 8G model.
Instructions on setting up the card can be found on other sites. As a matter of fact, the documentation is surprisingly extensive. At its heart the card contains a web server that can be used for different transactions (plus those automatic uploads that I’m not interested in). It didn’t take much effort to edit the needed config file to get the gadget set up. After that you just need to find out its IP and start browsing. There are various hidden CGI files, such as upload.cgi, that let you do a number of things ranging from file browsing to configuration. They and their parameters are all described on the FlashAir Developers’ site.
I expected there to be some ready-made handy tool for file handling and maybe there is, but all I could find were various code snippets in Python or PHP. Browser-based file handling isn’t that great, so I ended up hacking together a little shell script called FA that lets you do the most needed basic stuff from the command line. Should work in any *nix, as long as you’re using bash and have cURL installed. Maybe even Cygwin or similar, who knows. Use as you wish, but don’t come complaining to me if your files were lost 🙂
The original reason for getting the card was to use it with various oldschool computers and their card readers. So far I’ve only tried Sinclair QL and it kind of works. The only remaining problem is that the card doesn’t deal well with reset: after that you need to reinsert it, which sort of beats the purpose of wireless data transfer. After reinserting the card it also takes about 10 seconds to be back online, which is a bit annoying if you need to wait for it frequently. I’ll update this post when I’ve experimented with other machines.
I’m sure there’s more to discover when dealing with other machine/card reader combinations. For example, I don’t know if the filesystem needs to be FAT32. If so, some readers will not work.
edit: Similar behavior with the 1541 Ultimate. Initially the card works like an angel, but after the C64 has accessed the virtual drive the web server disappears until the next cold boot or card reinsertion. Mere reset doesn’t help.
edit2: Another interesting discovery is the user IO mode, where you can control individual SD pins as you see fit. Could make an interesting wireless controller or something.
edit3: According to Tero’s tests, the card works better with a ZX Evolution. It seems that the Evo doesn’t kill the WLAN after a reset.
August 11th, 2014
Pitkän odottelun ja vanhalla nokialaisella kitkuttelun jälkeen saapui lopulta hollantilainen Fairphone, jonka olin tilannut ja maksanut jo kesällä. N900:n lahottua lopullisesti seurasin tarkasti älypuhelinten markkinoita, ja kun iPhonet pysyivät ylihintaisina eikä Jolla herättänyt suuria tunteita (etenkään N900:n kanssa taistelun jälkeen), niin Se Reilumpi Puhelin osui hyvään markkinarakoon. Kyseessä on uudenlaista ajattelua edustava puhelin, jonka valmistuksessa on huomioitu eettiset ja ympäristöseikat poikkeuksellisen pitkälle. Tavoitteena on ollut tehdä tuotantoketjusta mahdollisimman läpinäkyvä: ei metalleja sotatoimialueilta, ei kokoonpanoa hikipajoissa, ei turhaa krääsää mukana, ja niin edelleen.
Puhtaasti puhelimena tarkastellen Fairphone on melko tavanomainen Android-kalikka ja hieman painavan puolella. Ulkoasu on perustyylikäs, mutta ei herätä erityistä huomiota. Sisällä on sopivasti tuore Android 4.2.2 ja ajanmukaista, joskaan ei missään suhteessa poikkeuksellista rautaa. Ehkä erikoisin ominaisuus on tuki kahdelle täyskokoiselle SIM-kortille. Aiemmat kokemukseni Droidista olivat rajoittuneet lähinnä Samsungin parin eri mallin, etenkin Galaxy S2+:n, näpläämiseen. Samppaan verrattuna Fairphonen omistaja saa varautua säätämään laitetta huomattavasti pidempään saadakseen sen käyttökuntoon: valmiiksi asennettuna ei tule juuri mitään ja kesti aika pitkään löytää ylipäänsä paikka, jossa asennetut ohjelmat sijaitsevat (oikeasta tai vasemmasta reunasta pyyhkäisy ja “:::”). Laite on Kuukkelin sertifioima, joten Play Store toimii kuten pitääkin – ja luottamukselliset tietosi vuotavat NSA:lle todennäköisesti viimeistä bittiä myöten. Joitakin huomioita arkikäytöstä:
- Akku kestää ainakin sen päivän, mutta ei paljon enempää, joten normaalin älypuhelimen tavoin kalikka on käytännössä pakko ladata päivittäin. Paketista otettuna akku oli tyhjä, mikä aiheutti lievää epätoivoa, kun luuri ei käynnistynyt.
- Ensinnä näytti siltä, ettei suominäppistä saa toimimaan, mutta paikasta Settings – Language & Input – Keyboard & Input Methods – Default – Setup Input Methods se lopulta löytyi.
- Olin hieman skeptinen Linux-koneen kanssa toiminnan suhteen, mutta kun ottaa USB-debuggauksen pois päältä paikasta Developer Options, niin Fairphone ilmaantuu ihan massamuistiksi. Hieman ärsyttävänä piirteenä debuggausasetus ei tunnu tallentuvan.
- Normaalin näpyttelyn lisäksi näppis tukee dashing-tyylistä kirjainten osoittelua. Toimii useimmiten hyvin, mutta hajoaa kuitenkin sen verran, että kirjoitusnopeus ei välttämättä kasva mihinkään.
- Kamera toimii ok, mutta vakioasetuksilla tuppaa olemaan sisällä hidas ja ylivalottaa kuvia hieman
- Ekan puhelun tullessa en meinannut keksiä, miten siihen edes vastataan 🙂
- Kontaktit siirtyivät vanhalta Noxulta odottamattoman hyvin vcf-tiedostoina. Ne riitti kopioida tiedostoina puhelimelle (ilmeisesti ihan mihin vaan), irrottaa kaapeli ja sitten tuoda osoitekirjaan. Jostain syystä tuli paljon duplikaatteja, mutta parempi silti kuin kymmenien numeroiden kirjoittelu.
- Saunalahden internet-asetukset eivät syystä tai toisesta asentuneet suorilta, joten ne piti näpytellä käsin.
Summa summarum: varsin kelpo laite, kunhan on varautunut alussa säätämään asetuksia pari tuntia, ja eettiset seikat sivuuttaenkin reilun 300 euron hintansa väärti – juuri kummoisempaa rautaa ei saa samaan hintaan muiltakaan valmistajilta. Suojakuori olisi kiva olemassa, mutta eiköhän sellaisiakin markkinoille ilmaannu. Ensimmäistä versiota valmistettiin 25000 kappaletta, joten aika uniikki laite kyseessä toistaiseksi. Firma suunnittelee jo seuraavaa erää, joten tämä ei jääne tähän, jos ovat muuten vakaalla pohjalla. Ensimmäinen erä meni nopeasti ennakkotilaajille, joten kiinnostusta tällaisiin vaihtoehtoprojekteihin näyttää olevan.
edit: Saattaa olla, että kalikka ei ole Googlen virallisesti hyväksymä, vaan tuo Play Store ym. palvelut on saatu toimimaan hieman hakkeroimalla. Ekan päivityksen jälkeen Googlen softat lakkasivat kokonaan toimimasta, joten piti nollata puhelin, asentaa käyttispäivitys ensin ja sitten vasta softat päälle.
January 19th, 2014
Hankin (toivottavasti joskus realisoituvaa) 3D-printteriä varten vanhan halvan Core Duo -pohjaisen Mac Minin, jossa on tarkoitukseen ihan riittävät kaksi gigaa muistia ja 60 gigaa levyä. OS X 10.5 meni sisään heittämällä, mutta kun piti ruveta asentamaan 10.6:tta, niin tulikin seinä vastaan: laitteen pitäisi sitä tukea, mutta eipä vaan suostu asentumaan. Yhden illan erilaisiin usb- ja päivityspurkkauksiin haaskattuani päädyin lopulta laittamaan Miniin Lubuntu 12.04:n, sillä OS X 10.5 ei ole tuettu oikein missään. Yritin ensin ihan täyttä Ubuntua, mutta imagen polttamisesta ei koskaan syntynyt käynnistyvää levyä. Lubuntu sen sijaan buuttasi ja asentui suorilta. Jokunen havainto:
- Osioinnista ja buuttiloaderista ei tarvinnut välittää, sillä kone on nyt 100% Linuxilla. Lubuntu hoiti vaadittavan osiointi- ym. magiikan itsekseen.
- Äänet toimivat suorilta
- … kuten myös langaton verkko
- … ja suspend
- … ja X:n video- ja GL-kiihdytys
- Applen pienelle alumiininäppikselle ei ole edelleenkään tyydyttävää tukea, joten se pitää joko viritellä sopivaksi itse tai sitten tyytyä käyttämään PC:mäistä asettelua.
- DVD-toisto ei lakiteknisistä syistä onnistu sekään suoraan, mutta perinteinen libdvdread4/install-css.sh -kombo on edelleen voimissaan.
Vaikka kone on jo yli seitsemän vuotta vanha, tuli siitä yllättävän vauhdikas Lubuntun kanssa. Taas kerran Chromium on kuppakoneen ystävä ja raskaatkin webbisivut ja Youtube toimivat varsin kelvollisesti. LibreOffice pyörii sujuvasti ja kokeilemani emulaattorit samoin, mitä nyt VICE:n koko ruudun tila on kroonisesti ongelmainen. Kaikkiaan Lubuntun asennus oli varsin positiivinen yllätys, sillä Linux ja Mäkki eivät ole perinteisesti olleet näin hyviä kavereita, vaan yleensä sinne tänne on ollut tarpeen tehdä manuaalisia puukotuksia. OS X 10.6 alkaa käydä vanhaksi eikä laitteeseen saa sitä uudempaa prosessorin 32-bittisyyden vuoksi, joten Linux on ihan realistinen vaihtoehto vanhan sotaratsun eliniän venyttämiseen.
December 29th, 2013
Pikaraportti Ubuntun ja Acer Chromebook C710:n yhteiselosta: toimii! Dualbuuttaaminen olisi normaali konsti, mutta se on viime kädessä aika rasittavaa ja hidasta. Onneksi nykyään on tällainenkin kätevä kikkale kuin Crouton, jonka asensin tämän ohjeen perusteella (tosin LXDE:n eikä XFCE:tä). Ideana on, että kun Chrome OS kerran on jo sisuksiltaan aito Linux, niin Ubuntua ajetaan sen päällä vankilassa samalla kernelillä. Ossi pyörii yhdessä X-instanssissa ja Ubuntu-työpöytä toisessa. Näiden kahden välillä voi sitten vaihtaa tutuilla ctrl-alt-funktionapeilla ja kaksi puolta pysyvät siististi erillään. Pientä virittelyä tarvitaan toki, mutta konsepti on hyvä. Joitakin sekalaisia havaintoja:
- Laite pitää ensin laittaa kehittäjätilaan, mistä muistuttaa jatkossa joka käynnistyksessä näkyvä (sinänsä harmiton) valitusruutu.
- Chrome OS:stä Ubuntuun vaihtaessa tarvii virkistää ruutu, ctrl-alt-F3
- Videokiihdytys toimii ja jopa OpenGL, vaikkakaan esimerkiksi FSAA ei Intelin ruppanalta onnistu. VLC toisti ulkoiselta levyltä divx:ää ja h264:ää yskimättä.
- Soitto soi ja volumekin säätyy
- Ulkoinen näyttö tunnistuu ainakin VGA:n kautta molempien työpöytien puolella. Hiirellä ja näppiksellä varusteltuna Asseri voisi jopa toimia kohtuullisesti pöytäkoneen korvikkeena.
- Suominäppis ei toimi suoraan LXDE:ssä, mutta normitempuilla lähtee (setxkbmap -layout se esim. paikkaan /etc/xdg/lxsession/LXDE/autostart). Ylärivi toimii funktionappeina eikä kirkkaus- ym. säätöinä, vaikka saisi senkin jollain virittämisellä toki kuntoon. Toisaalta Linux-ohjelmat käyttävät funktionappeja monenlaiseen muuhun tarkoitukseen.
- Jopa sleep tuntuisi pienellä kokeilulla futaavan luotettavasti
- Verkko- ym. asetukset tehdään Chrome OS:n puolella, mikä on tavallaan ihan hyväkin, sillä wlanin toimivuus on Googlen ja Asserin niskoilla
- Kenties suurin murheenkryyni on Linuxin puolella vakiona huonosti konfiguroitu hiiripädi, joka klikkaa ja skrollaa hieman satunnaisen oloisesti. Palannen aiheeseen myöhemmin synclient-savotan jälkeen – eiköhän tuon saa tyydyttävään kondikseen, kun vaan jaksaa säätää.
- Omalaatuisen tiedostojärjestelmän vuoksi levyjä selatessa näkyy ties mitä ei-niin-kiintoisaa järjestelmän sisäistä puppua
- Eri maailmojen välillä voi siirtää tiedostoja molemmille näkyvän Downloads-hakemiston kautta
Kaiken kaikkiaan suunnilleen sitä, mitä odotinkin: virittelyä vaaditaan, mutta siitä saa palkkioksi käyttöönsä Linuxin laajan softavalikoiman. Chrome OS sopii sujuvaan selailuun ja Docsin käyttöön, mutta esimerkiksi tien päällä koodailuun huonosti. Ubuntun kautta aukeavat käyttöön emulaattorit, kääntäjät, serverit, LibreOffice, Gimp, LyX, VLC, X-Chat ja niin edelleen. Vastoin odotuksiani jopa Wings3D tuntui toimivan hyvin. Vielä kun näiden kahden rinnakkaiselo tuntuu olevan verrattain ongelmatonta ja 320-gigainen kiintolevy muuten lähes tyhjän panttina, niin oikein hyvältähän tämä vaikuttaa.
July 24th, 2013
Yleensä tuppaan lägäämään laitteissa uusimmista kotkotuksista turvallisesti jäljessä, mutta tällä kertaa surffaan suorastaan kehityksen aallonharjalla. Eilen siirtyi omistukseeni Verkkokaupasta Acer Chromebook C710, joka ajaa Googlen pitkään odoteltua selainpohjaista työpöytäkäyttistä Chrome OS:ää. Hieman pahaahan se teki Aceria ostaa, mutta kun hinta oli kohdallaan – karvan alle 300 euroa – niin sopi heräteostokseksi. Verkkiksessä ei ollut noita edes missään näytillä, kenties johtuen laitteen halpuudesta.
Markalla saa markan(talon) tavaraa, mikä pätee hyvin tämänkin laitteen kohdalla. Yleisvaikutelma on tuttuun tapaan löperön muovinen, joskaan ei laite normaalia halpaa PC-läppäriä rumempi ole. Paino on hieman yläkanttiin muovisen rakenteen huomioiden, mutta se on pieni miinus. Kiiltävän 11″ näytön katselukulma ei ole kovin kummoinen – kirkkautta riittää, mutta kontrastia vähemmän. Resoa on sentään huomattavasti paremmin kuin karuissa ensimmäisen polven miniläppäreissä, sillä laajakuvanäytön tarkkuus on ihan kelpo 1366×768 pikseliä. Akku venyy pienellä testailulla (toki käytöstä riippuen) ainakin muutamaan tuntiin, joten matkaseuraksikin Asserista on. Näppäimistössä on joitakin omituisia ratkaisuja, kuten pikkuruiset nuolinapit, eikä tuntumakaan mihinkään MBP:n rinnalle nouse. Kyllä tuolla ihan kirjoittelee, etenkin kun näppis on suunnilleen täysikokoinen. Liittimiä on yllättävän mukavasti: 3xUSB, VGA, Ethernet, HDMI ja kuulokeliitäntä. Ulkoinen VGA-näyttö tunnistui ilman sen kummempaa yskimistä. Muistia on kevyeen käyttöön riittävät kaksi gigatavua ja suoritin on välttävä Intelin 1,1 GHz tuplaydin-Celeron; aito asia eikä mikään Atom-rimpula.
Pieniä halpoja läppäreitä on nähty ennenkin eikä niissä ole sinänsä enää uutuusarvoa. Laitteen kiinnostavin puoli onkin tietysti sen käyttöjärjestelmä. Viime kädessä Chrome OS:n sisuksissa hyrrää Linux, jos sitten visusti piilotettuna. Androidiin vertailu tulee helposti mieleen, mutta sukulaisuus ei ole ainakaan käyttöliittymän tasolla mitenkään ilmeinen. Poikkeuksellisin Ossin ominaisuus on se, että käytännössä kaikki tapahtuu selaimen kautta. Ohjelmat ajetaan selaimessa, asetukset ovat selaimessa, sovelluskauppa on selaimessa ja niin edelleen. “Google-pääte” laite on siksi, että kirjautuminen tapahtuu Google-tunnuksella ja myös sovellukset ovat samasta putiikista peräisin: tärkeimpinä Chrome-selain, Docs, Gmail ja Calendar. Ensin vaikutti siltä, että sisäistä 320 gigan kiekkoa ei käytettäisi juuri mihinkään, mutta kaikessa hiljaisuudessa Google Drivessä sijaitsevia tiedostoja peilattiin paikalliselle levylle offline-käyttöä varten. Esim. Docs toimii ilman nettiyhteyttäkin. Nettitikkuja on koneeseen turha yrittää tökkiä, joten tien päällä tarvitaan esim. kännykästä nettijako wlanin kautta.
Päivänpolttava kysymys on tietysti: “Tekeekö Chromebookilla mitään?” En odottanut liikoja, mutta kepeään peruskäyttöön laite sopii yllättävän hyvin, mikä kertoo samalla siitä, kuinka netistä on tullut tärkeä (jollei tärkein) sovellusalusta. Käyttökokemus on pelkistetyn selkeä, tosin siellä täällä tuli vielä pikku bugeja vastaan. Tärkein eli selain toimii ripeästi ja raskaatkin sivut sekä YouTube näkyivät ongelmitta. Docs on käyttökelpoisen nopea. Sovellustarjonta on vaikkapa App Storeen verrattuna kovin köyhää, joten kannattaa ymmärtää laitteen rajoitteet ennen sen hankkimista. Hieman enemmän liikkumavaraa saa siirtämällä Asserin kehittäjämoodiin, jonka kautta saa auki mm. kunnon pääteohjelman. Ainakin Ubuntu on hakkeroitu laitteessa toimivaksi, joten ihan täysiverinenkin Linux-työpöytä on jollain virittelyllä asennettavissa Ossin rinnalle. Palannen aiheeseen, kunhan kokeilu etenee.
edit: Mitä ilmeisimmin kone on sama kuin tämä pienemmällä muistilla ja ilman kortinlukijaa. 70 e halvempi.
July 21st, 2013
Jonkunlaisena paluuna juurille tulin hankkineeksi heräteostoksena MikroMikko Ergo Pro X:n. Paitsi, että PC-demoskenessä tuli tusattua monet vuodet, niin noita MikroMikkoja oli paljon Patrialla, kun olin kesätöissä mikrotuessa. Vanhat peeseenrottelot ovat hieman mielenkiinnotonta ja tilaavievää rautaa, mutta kun demoplattiksia ryhtyy haalimaan, niin sitten pitää hankkia tylsemmätkin. Onneksi nämä mallit olivat sentään suhteellisen pieniä. Koneessa on tällä hetkellä Pentium 166, 96 megaa muistia, kolmen gigan kiekko, integroitu SB-klooni, CD-asema, Etherlink XL PCI, GUS MAX ja O2:sta lainattu Silicon Graphicsin näppis. Tilasin jo P233 MMX -lastun, kun emolevy sellaisiakin sattuu tukemaan, sekä Matroxin G450:n uudeksi näyttikseksi sisäisen ATI Mach 64 -surkimuksen tilalle.
Asennus ei mennyt ihan ongelmitta, koska ei sattunut olemaan muuta kuin ammoisia dossin asennuskorppuja jossain varastossa. Uudemmassa PC:ssä ei ole enää korppuasemaa eikä USB-korputin toimi Linuxissa mihinkään erikoistarkoituksiin. 7.10:n eli se Windows 95:n mukana tulleen version CD-image löytyi netistä, mutta eihän tuo kone CD:ltä käynnisty. Sisässä oli edellisen omistajan NT, johon en tiennyt salasanaa, joten tilanne vaati luovaa ongelmanratkaisua. Lopulta tilanne ratkesi asentamalla dossi VirtualBoxissa ulkoisessa usb-adapterissa olleelle kiintolevylle. Samalla vauhdilla vielä toiselle osiolle Damn Small Linux, joka toimikin ihan välttävästi, vaikka X takkuileekin ilman kiihdytystä. Vastaavanlaisia retrokoneita säätäneet tutut ovat yleensä korvanneet sisäisen äänekkään ja ison levyn CF-IDE-adapterilla, mikä pitänee itsekin tehdä jossain vaiheessa. Linuxin swappi tosin voi olla ongelma muistikortilla.
Aika nopeasti on tullut selväksi, että demokäytössä tuollainen kone tarvii kaverikseen myös saman aikakauden näytön. Modernilla TFT:llä ja videotykillä kokeilun jälkeen ongelmat alkavat olla hyvin ilmeisiä:
- Kuvasuhde menee etenkin TFT:llä pieleen, koska sen mielestä 320×200 ei ole 4:3 tila
- Kuva räpsyy vähän väliä demoissa, jos ruututila tai edes sen joku parametri vaihtuu
- Eksoottiset härömoodit näkyvät väärin tai ei ollenkaan
- VGA:n rekisterien rämpytykseen perustuvia efektejä on turha kuvitella saavansa näkymään
- Useimmat demot toimivat 70 Hz tiloissa, joten TFT:n kiinteä 60 Hz taajuus on myrkkyä pehmeille vierityksille ym.
- Väritkään eivät näytä samalta kuin kuvaputkella
Pöydälle ei oikein mahtuisi enää ylimääräistä kuvaputkea, joten projekti on sen osalta vastatuulessa. Toinen pikku ongelma on sisäisen äänikortin istuminen kiinteästi portissa 220h, jolloin GUS on pakko laittaa toiseen osoitteeseen ja huonosti koodatut vanhat demot eivät välttämättä toimi. Päivitysten jälkeen MikroMikosta tulee joka tapauksessa taas vähän jämäkämpi laite. Kotelossa on vielä jonkun verran tilaa ja CD-asemakin on turha, joten yrittänen viritellä johonkin nurkkaan vielä jotain muutakin rautaa, kunhan inspiraatio iskee.
edit: Matrox on huono valinta dossikortiksi, sillä Millenniumin UNIVBE-tuki on huono ja G450 ei tue matalia tarkkuuksia. Pistin seuraavan kortin hakuun.
February 19th, 2013
Next Posts
Previous Posts
