Posts filed under 'linux'
Vanha kalikkani alkoi käydä ahtaaksi, joten olin jo jonkun aikaa katsellut uutta kännykkää. iPod Touchin jälkeen luonteva vaihtoehto olisi tietysti iPhone, mutta niiden kova hinta ja operaattorisidonnaisuus hillitsi ostohaluja. Lisäksi hankala suljettu kehitysmalli on koodarin näkökulmasta miinusta. Tällä viikolla tuli sopiva tilaisuus, joten laittelinkin sitten lopulta Nokian N900:n. Ehta Linux — vieläpä Debian — taskussa tuntui ajatuksena kiehtovalta.
Vaikutelmat näin parin päivän käytön jälkeen ovat vielä sekalaiset, eikä vertailua iLaitteisiin voi välttää. N900:n 800×480 pikselin näyttö on kirkas ja tarkka, mutta resistiivinen kosketusnäyttö ei toimi etenkään sormilla sohiessa läheskään yhtä jouhevasti kuin iLaitteiden kapasitiivinen. Käyttöliittymä ei ollut mitenkään itsestään selvä alkuunsa: kolme eri moodia ja niiden löytäminen vaati yhden illan opettelun. Virheklikkauksia tulee välillä ja toisinaan käyttöliittymä ei vaan ota mitään vastaan, joten tällä saralla Applelta on vielä opittavaa.
Ovi Store ja ohjelmienhallinta ovat toistaiseksi varsin autioita, joten tässä on Noksulla todella tekemistä. App Storessahan ongelma on päinvastainen: kaikenlaisen hötön seasta pitäisi löytää ne hyvät softat. Komentorivillä apt-getin kanssa seikkailemalla saa kaikenlaista hyödyllistä asennettua, mutta ihan kaikki eivät sinne uskaltaudu. Älypuhelimen tärkeimmät peruskikkareet kuten selain, musasoitin ja kartta löytyvät kalikasta vakiona ja toimivat kohtuullisen hyvin, vaikka hiomisen varaa on vielä kaikissa. Etenkin tökkivä karttasovellus jää pahasti iLaitteiden vastaavalle, vaikka tällaisenaankin on jo todella hyödyllinen.
Heikkouksien vastapainoksi on laitteessa onneksi paljon hyvääkin. Kamerassa on kelpo tarkkuus ja hyvässä valossa sillä saa erinomaista jälkeä, etenkin jos kuvia hiukan pienentää. Hämärässä saa varautua sitten melko lailla kohinaisempaan kuvaan. Sisäänrakennettu salama auttaa asiaa jossain määrin. Alla esimerkki pilvisellä säällä otetusta kuvasta. Toinen vahvuus N900:ssa on moniajo: irkit ja selaimet sun muuta voi jättää taustalle roikkumaan sillä välin, kun käy tekemässä jotain muuta. Mukana toimitetaan vakiona videopiuha ja ainakin vanhassa Philipsissäni kuva oli yllättävän hyvä. Asentamalla MediaBoxin ja Mplayerin saa kalikan toistamaan suurimman osan videoista, ja ainakin hyvätasoiset DVD-rippaukset jaksoivat pyöriä ihan ongelmitta.
Akkukesto saisi olla parempi: tiukassa käytössä akun voi imaista tyhjäksi jopa päivässä. Tätä kompensoimaan mukana tulee paitsi laturi, myös USB-piuha ja vieläpä konvertteri vanhoille Noksun latureille, joten ainakin lataamaan pääsee paikassa kuin paikassa. Develkittiä en ole vielä asentanut, mutta Scratchbox on tuttu jo N800-koodailuista. Pykälän verran sekava systeemi, mutta eiköhän sen kanssa pärjää kuten ennenkin. Firman vahvuudet ovat edelleen selvästi rautapuolella — eipä Symbiankaan mikään ohjelmistokehittäjän taivas ole.
April 17th, 2010
Kohtuullisen pienellä virittelyllä on mahdollista käyttää VirtualBoxissa yhtaikaa kahta käyttöjärjestelmää siten, että molemmilla on oma näppäimistö ja hiiri. Että tästä olisi mitään iloa, täytyy tietysti olla kaksi ulostuloa näyttökortissa tai läppäri, josta saa kuvaa myös ulkoiselle näytölle. Näin homma käyp:
- Asenna VirtualBoxiin käyttis normaalisti. Itselläni oli isäntänä OS X ja vieraina Windows XP ja Linux.
- Asenna vieraalle VirtualBoxin lisäajurit. Linuxissa tämä vaatii, että virtuaalikoneessa on gcc ja käytössä olevaa kerneliä vastaavat headerit asennettuina.
- Laita erillinen näppäimistö ja hiiri koneeseen kiinni ja lisää ne virtuaalikoneen portteihin VBoxin asetuksista. Näin isäntä ei kajoa niihin. Jos ei jostain syystä muuten toimi, niin ne voi tökätä kiinni virtuaalikoneen käynnistyttyäkin.
- Näppäimistö tunnistui ja toimi sekä XP:ssä että Linuxissa suorilta ja painallukset menivät ainoastaan virtuaalikoneeseen kuten pitikin.
- Hiiri & XP: kun VBox on kaapannut hiiren, paina host-i (OS X:ssä host on oletuksena vasen omppu), host-i uudestaan, vie pääkoneen hiiri pois virtuaalikoneen näytöltä ja paina uudestaan host-i, host-i.
- Hiiri & Linux: VBoxin hiiriajuri on sitkeää laatua ja latautuu, vaikka X:n asetuksissa muuta pyytäisi. Samalla se peittää usb-hiiren. Nimesin uusiksi symlinkin /usr/lib/xorg/modules/input/vboxmouse_drv.so ja niinpä moduuli ei enää lataudu, vaan käyttöön tulee erillinen usb-hiiri. Hiiren voi joutua heittämään lennossa kiinni, tai se menee isäntäsysteemille.
Joiltakin kummallisuuksilta ei voi välttyä: ulkoisessa näytössä käynnistetty Linux tuntui soittavan äänet puolella taajuudella toisinaan (täällä ehkä purkkaratkaisu). Ulkoisessa näytössä on niin iso tarkkuus, että Linuxissa VBox ei suostunut sitä käyttämään ennen tämän ohjeen mukaista säätöä.
April 12th, 2010
Viimeiset pari iltaa ovat kuluneet PPC:n äärellä. Englannista saapui G4 Mac Mini (tietysti brittien mohlopistokkeella varustettuna, mutta onneksi oli adapteri). Kone on mukavan pieni ja hiljainen, vaikkei nyt enää millään mittapuulla ajanmukainen. Jokunen sekalainen havainto OS X:n ja Debianin asentelusta:
- Uusi pieni Mac-näppis ei toimi täysin 10.4:n kanssa eikä kyllä Linuxissakaan. Asensin näppispäivitys 1.2:n, mutta ei sekään mitään korjannut.
- Tiger pyörii kohtuullisen mukavasti, mitä nyt välillä iskee vanha kunnon rantapallo. Debian on puolestaan yllättävänkin nopea ainakin paikoitellen.
- Java ja Flash toimivat OS X:n puolella luotettavasti, mutta varsin hitaasti. Debian Stablessa on liian vanha Gnashin versio Youtubelle ja Java-plugarikaan ei pystynyt pyörittämään Processing-yritelmiäni.
- Debian tunnisti laitteiston kaikin puolin moitteettomasti. DVD-asema, näyön natiivitarkkuus, 3D-kiihdytys ja äänet toimivat kaikki suorilta. Äänien kanssa piti vain käydä säätämässä ulostulot päälle ääniasetuksista. Todella helppoa verrattuna aiempiin kokemuksiini PPC-Linuxin äärellä 🙂
- Molemmat järjestelmät näyttävät laadukasta DVD-rippausta VLC:llä koko ruudulla nykimättä (viimeisin Tigerissä toimiva versio on muuten 0.9.6). DVD-toisto onnistui tietysti OS X:ssä, mutta Linuxissa VLC ei tuntunut halukkaalta yhteistyöhön. Mplayer sentään toimi komentoriviltä (mplayer dvd://), kun asensi ensin libdvdcss2:n täältä.
- Osiointi on helppo sössiä Debianin työkalulla, joten kannattaa lukea ohjeita ja noudattaa tiettyä varovaisuutta. Jouduin asentamaan molemmat järjestelmät uusiksi tehtyäni “jotain” väärin.
- DVI-liitin ei tunnu toimivan kunnolla, ainakaan näyttöni 1680×1050-reson kanssa. Ruudulle tulee sotkua ja kuva räpsyy välillä mustaksi.
Tiger on näistä kahdesta vaihtoehdosta tähän koneeseen vielä pykälän parempi, vaikka hyvin pian sen tuki lakkaakin. Seuraava Safari ja Firefox vaativat 10.5:n ja VLC:stä jouduin jo nyt tonkimaan vanhaa versiota. Puolen gigan muistilla ei ole mitään järkeä ruveta yrittelemään Leopardia, eikä konetta edes voi laajentaa kuin yhteen gigatavuun asti. Seuraavaksi laittelen vielä MorphOSin, siitä myöhemmin lisää.
February 20th, 2010
Vuonna 2003 4k-introon kyhäilemäni softasyntikka Syna ei näytä vieläkään pääsevän haudan lepoon 🙂 Antti teki sille nyt live-käyttöön tarkoitetun käyttöliittymän nimeltä 4096 Live. Sivulta saa versioita eri alustoille ja myös sorsat, jos haluaa kääntää jollekin muulle SDL:ää tukevalle järjestelmälle.
January 25th, 2010
Tänään tuli kokeiltua otsikon mukaiseen koneeseen tuoreinta Ubuntua ja erittäin positiivinen ensivaikutelma jäi: WLAN, kortinlukija, erikoisnapit, äänet, Elisan mokkula, kamera ja suspend toimivat kaikki suorilta. Grafiikkapuolella meni periaatteessa hyvin, mutta GL ei ollut heti kiihdytetty ja videon katselu VLC:llä ei toiminut. Kiihdytetty GL tuli sallimalla paketinhallinnasta (Synaptics) uusimmat ei-hyväksytyt päivitykset ja VLC:n ongelmaksi paljastui ulkoisen näytön ruutumoodien ronkkiminen näyttöasetuksista. Asetuksien jäljiltä /etc/X11/xorg.conf-tiedostoon oli jäänyt omituinen virtuaalityöpöydän koko, jonka kanssa heikko graffa-ajuri ei pärjännyt. Kommentteihin virtuaalipöydät ja taas toimi. Ilman ulkoisen näytön ja jatketun työpöydän kanssa säätämistä videot olisivat luultavasti toimineet ilman mitään. Ubuntu oli myös halukas laittamaan swappia koneeseen, mutta se on SSD:lle huonompi idea, joten swappi piti poistaa osiointivaiheessa.
July 23rd, 2009
Yritin jo aiemmin tapella ulkoista näyttöä toimimaan HP:ssä, mutta jäi pelkän peilauksen asteelle. VIA:n muuten surkeasta näyttöpiiristä irtoaa teoriassa kyllä hyviäkin tarkkuuksia, mutta huonosti dokumentoitu ajuri ei suostunut yhteistyöhön. Nyt löytyi kuitenkin oikeat madonluvut xorg.confiin:
Section “Monitor”:
HorizSync 30-80
VertRefresh 55-60
Section “Screen”:
Option “ActiveDevice” “CRT”
Option “VideoOnDevice” “CRT”
Oma ViewSonicini tunnistui kauniisti näillä ja läppäri antoi kohtuullisen hyvälaatuista 1680×1050-kuvaa ulkoiseen näyttöön. Videotoistokin jaksoi pyöriä koko näytössä tökkimättä. Ainoaksi kauneusvirheeksi jäi sisäisen näytön esittämä vapiseva sotku — se kun ei ulkoisen näytön tarkkuuksiin pystynyt eikä mikään säätö suostunut sitä sammuttamaankaan.
July 15th, 2009
HP 2133:n epäluotettavaan wlaniin tuli nyt ainakin jonkin verran parannusta kun asensin ndiswrapperin. Olin tähän asti kuvitellut, että se on silkkaa risupartagurujen hommaa, mutta kun pääsi hommasta vähän jyvälle, niin asennus oli oikeastaan aika helppoa:
- Ensin laitetaan paketti ndiswrapper-utilities-1.9
- Sitten ladataan verkkokortille oikea ajuri, joka sisältää .inf-tiedoston. Itse laittelin Dellin ajurin, joka tosin tarvi ensin purkaa Winen puolella. Tässä suora linkki pelkkään ajuriin.
- ndiswrapper -i bcmwl5.inf
- Lisätään alias wlanille vaikka /etc/modulesiin: alias wlan0 ndiswrapper
- Ja ndiswrapper latautumaan automaattisesti eli ndiswrapper sinne /etc/modulesin loppuun
- Sitten vielä kylmäkäynnistys, että piirisarja resetoituu
Hyödyllisiä apuohjelmia ovat ainakin iwconfig, joka näyttää langattomien verkkolaitteiden tilan, sekä lshw, joka näyttää verkkolaitteista matalamman tason tietoja. Siinä missä alkuperäinen Broadcomin ajuri tilttasi viimeistään kolmessa varttissa, tuntuu ndiswrapper kestävän huomattavasti paremmin. Äsken sain stressitestissä kaksi tuntia yhtäjaksoista toimintaa, jonka jälkeen wlan saattoi jumittaa johonkin konfliktiin äänipiirin kanssa (katsoin samaan aikaan leffaa) — näillä kahdella tuntuu olevan läheinen rautatason yhteys.
June 28th, 2009
Lopultakin sain näppeihini pitkään odotetun HP Mini-Note 2133:n. Laite ei ole ihan uunituore enää eikä edusta halpojen miniläppärien kärkikaartia hitaahkon VIA:n prosessorin ja kehnon Chrome 9 -näyttiksensä kanssa. Muistin laajensin heti kättelyssä gigatavuun, ja levy olikin mukava 120-gigainen heti valmiiksi. Olisin odottanut levyn olevan suhteellisen hidas, mutta ainakin hdparmin mukaan sieltä siirtyi peräti 57Mt/s. Mukana HP toimitti Suse Linux Enterprise Editionin, mutta Jarkon valitusta kuunneltuani ja softien surkeaa valikoimaa katseltuani päätin laittaa jonkin muun distron heti koneen saatuani. Debian on aina varma valinta ja tutuin kaikista, mutta koska en ollut koskaan asentanut Ubuntua ja 9.04:n piti tukeman laitetta hyvin, niin lähdimme yrittelemään sillä. Asensimme siis kahta lähes identtistä konetta rinnakkain samalla kertaa. Ja näin se meni:
- Ensimmäinen kompurointi tuli UNetbootinin kanssa. Se näytti toimivan hyvin Winen alta, mutta usbitikut eivät buutanneet. En jaksanut ruveta kauheasti virittämään, joten tilanne ratkaistiin virtuaalikoneessa ajetulla Windowsilla. Alkuruudussa piti painaa F9 ja valita tikku, jonka jälkeen lähdettiinkin liikkeelle.
- Oletuksena Ubuntu käynnistyi live-moodiin, josta varsinaisen asennuksen sitten pystyi aloittamaan. Näyttö oli pikkiriikkisen matala joillekin asennusikkunoille, mutta luovalla arvailulla prosessi meni eteenpäin.
- Kaikkiaan asennus meni hyvin automaattisesti eteenpäin ja lopulta kone käynnistyi Ubuntu-työpöydälle. Hivenen väärässä resoluutiossa kylläkin, mutta olin jo aiemmin pöyhinyt verkosta ratkaisun: Option “PanelSize” “1024×600” xorg.confin kohtaan Section “Device”.
- Langallinen verkko, näytönohjain, webbikamera, kortinlukija, näppäimistön erikoisnapit ja jopa langaton verkko toimivat suorilta. Ainoana kauneusvirheenä langattoman verkon lievä epäluotettavuus.
- Lisälaitteidenkaan kanssa ei tuntunut olevan ongelmia: Canonin digikamerani, usb-massamuistit, ulkoinen hiiri ja jopa Elisan mokkula toimivat kaikki suoraan kytkemällä. Ulkoinen näyttö ei sitten valitettavasti ollutkaan enää yhtä automaattinen juttu, mutta guuglettamalla välttävä ratkaisu löytyi. Ulkoiseen näyttöön saisi isojakin tarkkuuksia, mutta itselleni moinen on tarpeetonta. Seuraava rimpsu kohtaan Section “Screen”:
- Option “ActiveDevice” “LCD, CRT”
- Option “ForceLCD” “true”
- Option “VideoOnDevice” “LCD”
- OpenGL-tukea ei saa toistaiseksi mitenkään järkevästi asennettua (softa-Mesa asentui vakiona). OpenChrome ei 3D:tä tue ja VIA:n omia — ilmeisen huonoja — ajureita ei saa vielä Ubuntu 9.04:lle.
- Suspend ja hibernate kansi sulkemalla tuntuivat toimivan pienellä testailulla ok.
- Softat pyörivät kuten olettaa sopii eli osin hitaahkosti ja pienellä näytöllä ei ole valtavasti työtilaa, mutta toisaalta joihinkin kompromisseihin saa varautuakin tällaisten lelujen kanssa. Firefox terästäytyi selvästi Adblock Plussan asennuksesta ja koko ruudun selailunäkymällekin (F11) tuli lopulta käyttöä.
- VLC ja MPlayer toimivat molemmat hyvin ja kohtuullisen laadukkaat dvd-rippaukset pyörivät koko ruudussa ilman havaittavaa tökkimistä.
- Skypen Linux-version jättää aika lailla toivomisen varaa laadun osalta eikä ääni edes toiminut heti. Sekä koneen ääniasetuksista että Skypen ääniasetuksista kun kävi valitsemassa oikeat laitteet ja poistamassa jokusen mutetuksen, niin yhteys saatiin lopulta aikaiseksi.
Hyviä puolia koneessa ovat iso näppäimistö, kirkas näyttö, kohtuulliset kaiuttimet ja jämäkkä rakenne. Akku kestää pari tuntia riippuen käytöstä ja virransäästöasetuksista, joten tehoakku ei sinänsä olisi hullu hankinta, varsin kallis kylläkin koneen kokonaishintaan nähden. Muuntaja voisi olla hieman pienempikin, nyt se vie turhan paljon tilaa paksuine johtoineen. Nykymuodin mukaisesti HP:kin on laittanut kirkkaita sinisiä ledejä etupaneeliin ja koneen nukkuessa en ainakaan minä saanut nukuttua samassa huoneessa loimotuksen takia.
June 28th, 2009
Halusin ajella tässä alumiini-Macbookissakin Linuxia sekalaisten ohjelmien takia ja myös ihan silkasta mielenkiinnosta. Ensimmäinen yritelmä oli USB-muistitikulle ja kaikki näyttikin menevän hienosti — joskin todella hitaasti — siihen saakka, kunnes piti buutata. rEFit ei siihen suostunut, joten Linuxille oli etsittävä tilaa muutenkin täydeltä kovalevyltäni. Boot Campin apuohjelmalla voi tehdä osioinnin kätevästi lennossa …paitsi jos levy on täysi ja fragmentoitunut kuten omani. OS X:n mukana ei tule mitään defragmentoijaa, joten lopulta ostin verkosta iDefragin, joka tunteja jurnutettuaan sai levyn loppupään tyhjennettyä asianmukaisesti, jonka jälkeen osiontikin jo onnistui ja Debian testing lähti asentumaan näiden ohjeiden mukaisesti.
- Monissa ohjeissa viitataan rEFItiin, mutta jos koneessa on vain OS X ja Linux, niin ei sitä mihinkään tarvita. Alt pohjassa buuttaamalla pääsee normaaliin käyttiksenvalintaan ja Windows-vaihtoehto käynnistää Linuxin LILOn avulla.
- Ohjeiden mukaan pitäisi laittaa AMD64-kerneli käyttöön, mutta kone ei edes buutannut sillä loppuun asti, joten sen autuus jäi kokematta.
- Verkkis ja muutkin peruslaitteet tunnistuivat hyvin asennuksessa — langattoman verkon kanssa en ruvennut edes yrittelemään toistaiseksi. Ohjeiden mukaan sen pitäisi onnistua, mutta nyt ei ollut juurikaan tarvetta.
- Alumiini-Macbookeissa on Nvidian 9400M-piiri, jota firman uudet binääriajurit tukevat oikein komeasti. OpenGL toimi ja 2D-kiihdytys samoin. GL oli jopa aavistuksen verran nopeampi kuin OS X:n puolella.
- Ääniä en saanut millään valtakunnan konstilla toimimaan ALSAn ajureilla. Paras netistä löytynyt yritelmä sai aikaan rutisevaa ja pätkivää ääntä; muilla vaihtoehdoilla syntyi lähinnä syvää hiljaisuutta. Kerneliversiolla lienee asian kanssa tekemistä ja kaiken kaikkiaan ihan sillä, että rauta on vielä hiukan liian tuoretta.
- Halvalla usb-äänikalikalla äänet toimivat, tosin tuuttasivat korvaan tolkuttoman kovalla. ALSAn Softvol auttoi tähän ongelmaan.
- Suomalainen Macbook-näppäimistö löytyi suoraan Gnomen säätöpaneelista. Ihan täysin valmis näppäinkartta ei toiminut (haluamallani tavalla), joten laitoin vielä lisäasetuksina vasemman altin ja “Windows-näppäimen” vaihdon ja Gnome-sessioon xmodmapilla vasempaan alttiin ISO_Level3_Shiftin, jolloin erikoismerkit saa Mäkkityylisesti ja omppu toimii alttina. Muistaakseni näin: xmodmap -e “keycode 64 = ISO_Level3_Shift”. Pienempi ja suurempi kuin -napit eivät toimineet nekään suoraan, joten: xmodmap -e “keycode 49 = less greater”
- Linux ei osaa toistaiseksi kirjoittaa HFS-osioille, jos niissä on journalointi päällä. Eli joko journal pois tai sitten ro-mounttaus Linuxin puolelta.
- Debian testingin mukana tuleva pommed on hieman rikki, sillä se vaatii uudemman version libpci:stä kuin mitä käyttis tarjoaa. Pommedin avulla voi kontrolloida mm. taustavaloa, hiiripädiä ja ylärivin erikoisnäppäinten toimintaa. Eject toimi ilman pommediakin suoraan.
- Edistyneempien läppäriominaisuuksien kuten Bluetoothin, sleepin, hibernaten tai virransäästöjen kanssa en ruvennut pelaamaan. Kone toimi normaalisti akulla ja näytti latauksen yläpalkissa automaattisesti asennuksen jälkeen.
- Nopea on.
March 29th, 2009
Lähes vuoden kestäneen hidastelun, epäonnen ja säätämisen jälkeen saimme lopulta uuden kamelin pystyyn. Ammoisen vanha Kameli V3 eli Celeron/300 160 megan muisteineen sai väistyä ja tilalle hankittiin Dualcore-Celeron/2GHz kahden gigan muistilla. Levytilakin saatiin nostettua samalla yli teratavun. Kone vaihtui tänään ja ensimmäisten kokemuksien perusteella vauhti on aivan eri maailmasta. Suurimman eron huomaa tämän WordPress/MySQL-yhdistelmän kanssa: entisen koneen kanssa sai aina varautua useiden sekuntien odotteluun sivua vaihtaessaan, mutta nyt kuluu ehkä sekunti tai kaksi samaan tehtävään eikä koneen kuorma hyppää välittömästi kattoon.
Debianin asennusohjelma ei suostunut Intelin emolevyn kanssa toimimaan ja kun en itse ollut paikan päällä Tampereella asentamassa vaan Meksikossa, niin koneeseen meni sitten Red Hat -pohjainen CentOS. Kun kone oli käynnistyvässä mallissa, niin laitoin sitten loput kuntoon ja siirsin tiedostot ssh:n yli etänä. Mitään suurempia ongelmia CentOSin kanssa ei lopulta tullut, kunhan selvisin ensimmäisestä kulttuurishokistani. Yum on lähes identtinen apt-getin kanssa ja muiden outouksien kanssa auttoi Google. Joitakin sekalaisia havaintoja vielä asennuksesta ja siinä ohessa Linuxin nykytilasta:
- Debianissa tuntuu olevan enemmän paketteja ja lisäksi ne sisältävät valmiina enemmän ominaisuuksia. Tätä selittänee CentOSin suuntautuminen konservatiiviseen serverikäyttöön. Ylimääräisiä repositioita asentamalla valikoima paranee.
- Pienet eroavaisuudet asetustiedostojen välillä aiheuttavat paljon virhealtista käsityötä, kun niitä siirtää kahden eri Linux-jakelun välillä. Esimerkkinä Red Hat -perheen tapa kutsua www-palvelinta httpd:ksi ja Debianien puolestaan apacheksi.
- Debianien välillä MySQL:n tietokannat sai kopioitua suoraan tiedostoina, mutta nyt ei, joten piti käyttää mysqldumpia: mysqldump -u root -ppassu –all-databases > databases.sql ja toisessa päässä: mysql -u root -ppassu < databases.sql
- Linux-jakelut tuntuvat edelleenkin jakautuvan pikemminkin kuin konvergoituvan yhteen. Kuten Debianista syntyi Ubuntu, on Red Hatistakin saanut alkunsa jo ainakin Fedora ja sen sukulainen CentOS. Periaatteessa paketteja voi vaihdella saman perheen sisällä, mutta käytännössä ongelmia voi tulla.
- Vajaan kymmenen vuotta vanhan peruskoneen ja nykyisen peruskoneen välinen ero on melkoinen: muistia on kymmenkertaisesti, prosessoritehoa suunnilleen 20-kertaisesti ja levytilakin on yli kymmenkertaistunut. Pullonkaulana onkin nyt entistä enemmän verkon nopeus.
- Laitestandardit ovat tuona aikana ehtineet muuttua myös jo enemmän kuin kerran. Niin prosessori-, laajennus-, kovalevy- kuin muistiväyläkin on eri. Vanhoilla osilla ei olisi — levy- ja cd-asemaa lukuun ottamatta — tehnyt mitään.
- rsync on hyvä ystävä, kun haluaa päivittää tiedostoja kahden koneen välillä. Kaikkea ei tarvitse aina siirtää kerralla, jos ajantasaiset tiedostot on jo olemassa. Itse käytin vipusia -auv, koska vanha kone tukkeutui gzip-pakkaamiseen. Pienenä kauneusvirheenä pisteellä alkavat asetustiedostot eivät seuranneet mukana.
- Periaatteessa hyvä ja kaunis tietoturvaa lisäävä SELinux aiheutti niin mystisiä ongelmia, että se oli pakko ottaa pois päältä. Riittävällä tonkimisella varmaan sitäkin olisi voinut ymmärtää, mutta järin käyttäjäystävällinen se ei ole aloittelijalle.
- Monet ISP:t kuten Elisa eivät salli liikennettä porttiin 25, joten sähköpostia oli mahdotonta testata ennen konehuoneeseen siirtoa.
- Sähköpostipalvelinohjelmat ovat kaikki toivottoman monimutkaisia säädöiltään. Laitoin lopulta qmailin kuten edellisessäkin koneessa ihan tietoturvan ja tuttuuden takia, mutta sen asennus oli toivottoman mutkikasta ja ilman ohjeita luultavasti lähes mahdotonta.
- Apachen kummallisuuksien kanssa on useimmiten jotain taistelua tiedossa. Niin yksinkertainen asia kuin CGI-skriptien suoritus pitää laittaa kolmesta tai neljästä paikkaa päälle. Virtualhostit menivät helposti tällä kertaa, mutta ne taas eivät toimineet mod_ssl:n kanssa järkevästi.
March 15th, 2009
Next Posts
Previous Posts
