Posts filed under 'linux'
Emulointia on tullut nyt kokeiltua jo monella saralla ja tänään tuli yksi sulka hattuun lisää: asensin lopultakin Mac-on-Linuxin eMaciin. Asennus meni yllättävän helposti ja MOL buuttasi omatoimisesti toisella osiolla olleen 10.4:n. eMacin 3D-kiihdytys on rikki, joten käyttöliittymä oli itse asiassa nopeampi Linuxin alta ajettuna. Pienen testailun perusteella kaikki toimi hyvin, lukuun ottamatta joitakin erikoisnäppäimiä kuten äänensäätö ja eject. iTunes soitti musiikkia pätkimättä ja ohjelmat lähtivät käyntiin normaalisti. Näytön kuva oli jotenkin sininen, mutta sen voi ilmeisesti säätää normaaliksi kalibroimalla OS X:n puolella. Video-overlay ei toiminut (en tiedä mistä kiikasti) ja 3D:lle ei ole lainkaan tukea, joten ihan mahdottomiin suorituksiin MOL ei veny. Suurin hyöty emulaattorista lieneekin eksoottisen PPC-raudan kuten Pegasoksen, AmigaOnen tai mahdollisesti IBM POWERin omistajille, jotka saavat käyttöönsä PPC-Macin ohjelmavalikoiman lähes natiiveilla nopeuksilla.
March 8th, 2009
Takavuosien valjujen kokemusten jälkeen en odottanut paljon, kun ryhdyin taas leikkimään Amiga-emulaattorien kanssa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti laitettuani Richard Drummondin ylläpitämän E-UAE:n sekä MacBookiini OS X:n alle että eMacin PPC-Linuxiin. E-UAE on pitkään maatuneen UAE-projektin multiplattis työnjatkaja, johon on tuotu palasia aktiivisemmin kehittyneestä WinUAE:sta. Kukin saa toki tehdä avoimilla ohjelmilla mitä lystää, mutta tuo WinUAE-forkki ei pahemmin tuntunut hyödyttävän alkuperäistä projektia, vaan keskittyi ainoastaan yhteen alustaan. Tämänkertainen kokeiluni oli peräti osapuilleen laillinen, sillä omistan ihan aidotkin A500:n ja A1200:n käyttöjärjestelmineen 🙂
E-UAE:n asetustiedosto on hivenen kryptinen käsin puukotettavaksi, joten onneksi Linux-puolella siihen on kohtuullisen kattava graafinen käyttöliittymä valmiina ja Mäkillä puolestaan voi asentaa kätevän Hi-Toron, joka toimittaa samaa virkaa. Näistä kahdesta Hi-Toro on asteen laajempi ja sen ohjeissa oli selitetty hyvin kaikki säädöt. Käyttöliittymien avulla voi valita perusjutut kuten emuloitavan prosessorin, piirisarjan (OCS/ECS/AGA), muistimäärät, äänenlaadun ja levyasemat. Netistä löytyy ihan laillisestikin kaikenlaisia pelejä, itse käytin A500-testipenkkinä täältä löytynyttä BC Kidiä.
Intel-alustoilla E-UAE:ssa on peräti JIT-kääntäjä, joka tekee 68k-konekielen ajamisesta rivakkaa. Hitaalta se silti tuntui, mutta syynä oli ilmeisesti virransäästöön liittyvä Intel TSC, jonka poistamalla vauhti koheni reilusti. PPC-puolella JITiä ei ole, mutta A500 jaksoi pyöriä sittenkin aivan täysin ainakin BC Kidin perusteella. Jopa A1200 toimi joten kuten, tosin tässä Intel-koneessa sitten selvästi nopeammin.
Peruspiirisarjoista irtoaa vaisuja tarkkuuksia ja planaaritilat ovat väkisinkin tahmeita Workbenchissä. Joku oli tätäkin ajatellut ja tehnyt Picasso96:een tuen UAE:lle. UAE:n asetuksista tarvii laittaa lähinnä 32-bittinen osoitteisto päälle, RTG fullscreen ja lisää grafiikkamuistia eikä juuri muuta. Vielä kun päivittää rtg.libraryn WinUAE:n mukana tulevaan versioon, niin saakin jo natiivit tarkkuudet käyttöön. Hiiren hyppimiseen auttaa niin ikään WinUAE:n mukana tuleva apuohjelma p96refresh, jolla saa nopean ja tasaisen päivityksen. Linuxin puolella näppäimistö toimi suoraan riittävästi, mutta Hi-Torossa vaadittiin raw key mapping päälle. Lopulta kasassa oli tehokas virtuaalinen AGA-Amiga kovalevyllä, 40 megan muistilla ja läppärin aidolla 1280×800-tarkkuudella höystettynä.
February 25th, 2009
Jo aiemmin askartelin yhden päivän rikkinäisen eMacin kanssa (näyttiksen konkat vuotaneet, 3D kaataa koneen) ja nyt palasin murheenkryynin äärelle. Päivän säätämisen jälkeen koneessa on nyt myös Debian GNU/Linuxin Testing-versio Mac OS X:n rinnalla. Seuraavassa joitakin kokemuksia asennuksesta ja koneen toiminnasta.
Asennuksen aloittaminen oli lievän työn ja tuskan takana, sillä olin osioinut levyn kokonaan OS X:lle. Tätä nykyä Applen oma diskutil-komento osaa muuttaa osioiden kokoa, mutta toiminto ei sitten olekaan tuettu PPC-koneissa, jotka käsittelevät levyjä eri tavalla. Mihinkään kaupalliseen osiointisoftaan en halunnut rahaa laittaa, joten googlettamiseksi meni. Lopulta selvisi, että kun levyltä ottaa pois journaloinnin (diskutil disableJournal), niin sen jälkeen GNU Parted osaa muuttaa kokoa. Muuten hyvä, mutta Debianin asennuslevyllä ei tule Partediä. Niinpä latasin Ubuntun asennuslevyn, joka kuitenkin jämähti graafiseen asennusohjelmaansa kaikista yrityksistä huolimatta. Lopulta ongelma ratkesi niin, että buuttasin Ubuntun pääkäyttäjän tilaan, josta ronkin Partedilla tilaa Linuxille ja sen jälkeen aloitin asennuksen Debianin levyltä tekstitilassa. OS X valitti Partedin muokkaamasta osiosta, joten kävin vielä välissä fiksaamassa sen OS X:n asennuslevyn avulla ja laitoin myös journalin takaisin päälle.
Itse asennuksessa ei sen kummempia kommervenkkejä ollut, Debian hurahti koneeseen pari tuntia paketteja latailtuaan (768 pakettia). Pienenä kauneusvirheenä äänet eivät toimineet suoraan, mutta se korjaantui lisäämällä /etc/modulesiin moduuli snd-powermac. Debian asensi koneeseen automaattisesti Yabootin, jonka valikosta voi käynnistettäessä valita OS X:n tai Linuxin. Laitoin OS X:n käynnistymään automaattisesti ja Linuxin l-kirjaimesta.
Suurempi sählinki oli sitten — odotetusti — X:n kanssa: vakiona tuli musta ruutu. Googletus auttoi tähänkin ja Modelinet ja pari muuta epämääräistä avainsanaa lisättyäni alkoi toimia. Seuraava tunti meni sitten vielä keskittäessä näytön kuvaa Modelinen parametreja kärsivällisesti muuttelemalla. Normaalistihan xvidtune hoitaisi homman nopeasti, mutta eMacissa se ei toimi. Suttuisen vanhan CRT-näytön takia katsoin parhaaksi käyttää vakiona 1152×864-tarkkuutta, vaikka 1280×960 siitä vielä irtoaisi. Näppäimistö on espanjalaisella asettelulla ja lähti toimimaan hienosti Debianin vakiokaluilla (erikoismerkit tulevat oikean altin kanssa). Tässä vielä lopullinen xorg.conf eMacille, saattaa toimia muissakin saman aikakauden laitteissa.
Olen ollut sen verran luddiitti Linuxieni kanssa, että tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun käytän kunnolla Gnomea. Viime näkemän kohennusta on tapahtunut ja käyttöliitymä alkaa olla mukavan oloinen, kunhan valtavia vakiofontteja ja -ikoneja hieman pienentää. Ohjelmien asennus kävi mukavasti Synapticilla ja usb-massamuistit ilmaantuivat työpöydälle itsestään. Ohjelmavalikoima oli jo entuudestaan tuttu ja vielä lisäämällä non-free-paketit mukaan alkoi kaikki tarpeellinen olla kasassa. Linux ei käytä 3D-kiihdytystä vakiona enkä ruvennut sitä suotta rikkinäiseen koneeseen edes asentamaan, mutta 2D-kiihdytys toimii kyllä oikein hyvin ja kone on kaikin puolin kohtuullisen sutjakka käyttää. OS X:n puolella eMac ei laitteisto-ongelmien takia pystynyt toistamaan DVD:tä ja DivX-toistokin oli nykivää, mutta Linuxissa molemmat pyörivät hyvin Totemin kautta.
Joitakin kompastuskiviä käytössä edelleen on eivätkä ne kaikki varmaan tule ratkeamaankaan edes ajan myötä, kun kyseessä on kuitenkin jo vanha laite, jolle ei juuri uutta tukea tule. Peruskäyttäjälle voi ongelmia tuottaa Flashin rajallinen toimivuus, vaikka edistystä senkin kanssa on tapahtunut. GNU-projekti Gnash asentuu Firefoxin (Debianissa jostakin pedanttisesta syystä nimellä IceWeasel) plugin-laajennukseksi ja näyttää suurimman osan sisällöstä. Youtube ei toistaiseksi toiminut suorilta, vaikka sillekin tukea on luvattu. Nukkumaankaan laite ei halunnut mennä, mikä on kuitenkin pöytäkoneessa pikkujuttu. OS X:n puolella käytössä olevan HFS plus -osion sai näkymään lukumoodissa helposti pienellä /etc/fstabin muokkaamisella, mutta mutkattoman toiminnan vuoksi piti muuttaa Linuxissa käyttäjän id samaksi (501) kuin OS X:n puolella.
Edit: Firefox käytti koko ajan salakavalasti swfdec-pluginia ja sen poistamisen jälkeen Gnash lähti toimimaan ja onkin huomattavasti parempi. 1,2 GHz G4 ei ihan jaksa Youtubea täydellä vauhdilla pyörittää, mutta normaali webbiroska toimii kyllä hyvin.
Mitä tästä kaikesta sitten jäi käteen? Ainakin toimiva videotoisto ja Tigeriä nopeammin vanhassa koneessa toimiva käyttöjärjestelmä. Paatunut Mac-käyttäjä lienee Gnomen äärellä ensi alkuun hukassa, mutta tuskin opettelu ylivoimaista lienee ja Windowsia käyttäneelle harppaus on paljon pienempi. Jonkin verran teknistä osaamista ja googletusta asennus edelleen vaatii, etenkin jos on tarkoitus pitää kahta järjestelmää rinnakkain. Vaivojensa palkaksi saa kuitenkin hyvän tarjonnan laillisia ohjelmia, kiinnostavaa viriteltävää pitkäksi aikaa ja jokusen vuoden lisää käyttöikää vanhalle koneenraadolle.
February 10th, 2009
Parisen vuotta taisteltuani bluetooth-kännykkänetin kanssa päätin laajentaa näkymiäni. Katkeileva, silloin tällöin jumitteleva ja hitaasti yhdistävä netti otti välillä vahvasti ns. aivoon, joten olin avoin ehdotuksille. DNA ehätti ensimmäisenä markkinoille Mokkulallaan ja vajaan vuoden viiveellä myös muut operaattorit havahtuivat tarjoamaan samanlaista palvelua samaan hintaan. Itse hankin Elisan kalikan (384kbit 10e/kk), kun sen sai kaupan päälle kahden vuoden liittymän ottamalla ja lisäksi oikein sivuillaankin lupailivat Mac-toimivuutta, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys. Toiminut toistaiseksi Macbookissani oikein hyvin ja duunissa asentui PowerBookin Pantheriin mukisematta. Vistan kanssa oli enemmän ongelmia seuran läppärillä, mutta kyllä se siinäkin pienen säätämisen jälkeen suostui toimimaan. Linux-toimivuutta en ole ruvennut testailemaan, mutta pikaisella googletuksella löytyi selkeähköjä ohjeita, joilla harrastunut saanee kalikan toimimaan.
Siirtonopeudet tuntuvat riippuvan kuun asennosta ja muista käyttäjistä: hitaimmillaan iltapäivällä tulee 12 kiloa sekunnissa, kun taas myöhään yöllä tai aikaisin aamulla jopa sitä täyttä 42 kilotavua sekunnissa. Kännykän EDGE:llä pääsi toisinaan yhteentoista kiloon, mutta usein madeltiin viiden kilon tuntumassa ja ssh oli melko tönkköä.
April 26th, 2008
Otin tänään projektikseni sen, mikä olisi pitänyt hoitaa jo kauan sitten: päivitin Debian unstablen tähän PC:lle. Näin viiden tunnin vääntämisen jälkeen kaikki tärkeimmät ohjelmat alkavat olla hiljalleen ehjänä taas. Kysymys kuuluukin: pitäisikö tämän olla ihan näin hankalaa? Jatkossa en ihan herkästi suosittele unstablen laittamista kenellekään, joka ei ole valmis viettämään aikaa ylettömän säädön kanssa.
Linux on edelleen rakas ja Debian myös, mutta ei tällaisesta säätötuokiosta olisi mikään vasta-alkaja mitenkään selvinnyt. Ihan viime aikoina en ole katsonut noitä ns. käyttäjäystävällisiä Linux-distribuutioita, mutta ainakin SuSE reilu vuosi sitten oli kohtuullisen selkeä. Muuten en siitä kylläkään pitänyt ja KDE on tuskallinen käyttää. Fedora ja Ubuntukin lienevät helpompia, joskin näistä Fedoraa kohtaan on edelleen melkoinen skeptisyys takavuosien huonojen Red Hat -kokemusten jäljiltä.
December 6th, 2006
Next Posts