Posts filed under 'tequila'
Koreassa tullee jatkossa rampattua useamminkin perhesyiden takia, mutta nyt on joka tapauksessa ensimmäinen reissu takana. Lento ei ollut erityisen tuskallinen, ainoastaan yhdeksän tuntia, eikä välillä tarvinnut edes vaihtaa. Kansallinen lentoyhtiömme aiheuttaa tasaisin väliajoin verenpaineen nousua asiakaspalvelullaan, mutta saatiin sentään lopulta varattua koppa juniorille molempiin suuntiin.
Kävin jo pari vuotta sitten Taiwanissa, joten Kaukoitä ei ollut enää aivan yhtä eksoottinen tuttavuus. Koreassa on aika paljonkin samaa kuin Taiwanissa: pinta-ala on tehokkaasti käytössä, rakennuskanta on lähinnä uutta ja paikka on edelleen verrattain sulkeutunut (etenkään Daejeonissa ei länkkäreitä näkynyt). Odotin näkeväni reissulla vieri vieressä vanhaa temppeliä ja palatsia, mutta vähänpä niitä oli. Kerrostaloja ja teollisuusrakennuksia sitten senkin edestä. Suurimpia maallikolle näkyviä eroja näiden kahden maan välillä ovat ehkäpä kieli ja ruoka. Korean kieltä on ainakin helpompi lähestyä, sillä jo muutaman päivän kylttien tavaamisella opin sen verran Hangulia, että pystyin ainakin lukemaan suurimman osan teksteistä joten kuten ääneen. Englannilla ei juuri kannata kuvitella pärjäävänsä, joten onneksi oli tulkki mukana omasta takaa.
Parin viikon reissun alkupuoli kului keskellä maata sijaitsevassa Daejeonissa, joka on hiljattain miljoonaluokkaan paisunut teollisuuskaupunki. Nähtävää oli aika vähän, sillä paikalla ei ole pitkää historiaa, siinä missä Soul on vanha pääkaupunki moneen kertaan tuhoutuneine ja korjattuine palatseineen. Lähitienoon kiertoajelulla pääsin sentään näkemään buddhalaisen luostarialueen ja yliopiston yhteydessä sijainneen historiallisen teemapuiston. Soulissa aikaa oli puolestaan aivan liian vähän kattavaan koluamiseen, joten päällimmäisenä jäi mieleen lähinnä palatsi — ja koko matkasta korealaisten kivikovat vuoteet 🙂
Porkkananpurijalle Korea ei ole aivan helppo maa, mutta kasvisvaihtoehto löytyi yleensä pienellä hakemisella ja monen pienen ruokalajin aterioista pystyi poimimaan itselle sopivat sortimentit. Kimchiin en edelleenkään tykästynyt, mutta paljon muuta mielenkiintoista tuli kyllä kokeiltua. Sojun juomista pitää sitäkin treenata vielä, mutta ainakin paikallinen aasialaistyyppisen mieto olut oli helppoa juotavaa. Tuttuun tapaan pidin silmäni auki toki myös tequilan varalta, eikä onneksi tarvinnut pettyä: Costcosta löytyi firman omaa merkkiä Kirklandia ja lentokentältä sitten vielä Don Augustínia.
April 23rd, 2012
Kävin jälleen katsastamassa Tallinnan tekiilavarannot ja todella huonolta näytti. Nähtävästi valikoima vaihtelee reippaasti lyhyenkin ajan sisällä: viime syksynä tilanne oli paljon parempi. Mixtokuraa oli hyllyssä joka paikassa yllin kyllin, mutta 100% agaaveliemiä löytyi vain muutamaa merkkiä, eli Tres Sombreros Blancoa, Sauza Hornitosia ja sitten sitä Mezcal Benevaa. Toivottavasti kohenee taas jatkossa.
March 20th, 2012
Tallinnastahan uhkaa tulla kohta oikein tequilamatkailupaikka 🙂 Jo aiemmin tiesin, että Superalkosta saa Sauza Hornitosia ja Mezcal Benevaa, mutta paletti täydentyi tänään, kun päädyin vahingossa eri kauppaan eli Alcostoreen. Siellä oli samaista Hornaa hyllyssä, mutta lisäksi Sierra Milenario Blancoa ja Extra Añejoa. Vaikeahan Sierraa on vuosien dissaamisen jälkeen suositella kenellekään, mutta menin kuitenkin ostamaan pullon blancoa. Eihän Antiguokaan ole mixtoksi huono, joten firmassa on varmasti osaamistakin. Nähtävästi myös Superalko on ottanut yhden Milenarion valikoimiinsa, mikä toivottavasti johdattaa muutaman asiakkaan oikean tequilan äärelle.
edit: Sierra Milenario on varsin jees, mitä harvempi varmaan olisi odottanut
November 19th, 2011
Vanha hinta/laatu-suosikkini Espolón Añejo poistui kesällä Alkon valikoimista täysin, mikä jätti ikävän kuilun tequiloihin: toisessa päässä oli jäljellä halvahkoa mixto-kuraa ja toisessa päässä muutamia ylihintaisia hyviä. Nyt tilanne näyttää kuitenkin korjaantuneen, kun Arkadian Alkossa oli hyllyssä El Jimador Añejoa. En vielä ehtinyt maistaa, mutta saman sarjan blanco ja reposado ovat hyviä perustequiloja — eikä Casa Herradura ole vielä pettänyt koskaan — joten eiköhän tuo kelpo liemi ole. Hintaa 37e/plo.
October 1st, 2011
Lähdetään niillä huonoilla: Espolón Añejo on ilmeisesti poistunut Alkon valikoimista 🙁 Paitsi, että on ikävää menettää paremman pään tequila listoilta, niin vielä enemmän kirpaisee sen ainoan järkihintaisen hyvän tuotteen katoaminen. Jäljelle jää enää sikahintaisia (50+ euroa) aitoja tequiloja kuten Patrón-sarja ja sitten niitä mixtolitkuja, joita ei kannata ostaa. Kysymys ei ole välttämättä siitä, etteikö kysyntää olisi ollut, vaan kyseessä voi olla myös jonkun kansainvälisen tukkurin temppuilu. Kirjoitan Alkolle oikopäätä, katsotaan mitä vastaavat.
Mutta oli jotain hyvääkin: Helsingin Stockmann myy hintaan 6,50 euroa Schott Zwieselin sherrylaseja, jotka käyvät oikein mainiosti tequilan juomiseen. Itse asiassa Meksikossa noita laseja myytiinkin tequilalaseina ja sieltä niitä ekan kerran roudasin 🙂 Muoto on hyvin lähellä Riedelin virallista tequilalasia.
July 1st, 2011
Jostain syystä kesti näin pitkään, ennen kuin lopulta pääsin Cantina Westiin – viimeksi kun oli tarkoitus, niin paikka oli remontissa. Aitomeksikolaisia raflojahan Helsingissä ei oikeastaan ole, jollei sitten Café de nopalia lasketa. Tex-Mexiä on puolestaan senkin edestä, ja kyseiseen kategoriaan kuuluu myös Cantina West. Pöperö oli ok, jos nyt hieman pliisua tai kuivakkaa. Tequilan takiahan sinne joka tapauksessa tuli lähdettyä, eikä sen osalta tarjonta ollutkaan huonoa. Tarjolla oli mixtolitkujen lisäksi paria ihan kelpo sarjaakin, kuten Tapatiota ja Los Tres Tonosia. Myös ehtaa sotolia oli myynnissä.
Mutta ne hinnat, oi voi. Pelkkää maistamista varten kalliista tequiloista oli vaihtoehtoina mihinkään riittämätön 1 cl tippa ja varsinaiseen nautiskeluun normaali 4 cl lasillinen. Neljä senttiä añejo-tequilaa saattoikin sitten maksaa 25 euroa! En tiedä, mihin hinnoittelu oikein perustuu, mutta veikkaisin, ettei edes laatukamaa tuohon hintaan paljon myydä. Halvemmasta päästä löytyi onneksi kaksi hyvää 100% agaave -blancoa (Tapatio ja Viva Mexico), joten kuivin suin ei tarvinnut jäädä.
May 21st, 2011
Pidennetty viikonloppu vierähti Lontoossa, ja kuten nykyään missä hyvänsä ulkomailla, pidin tietysti silmäni auki tequilatarjonnan varalta. Eikä tarvinnut pettyä: jokirannassa muutaman sata metriä Tate Modernista itään sijaitsee Vinopolis, jonka valikoima on oikein edustava. Mukaan lähti Herradura Antiguota, Cazadores Reposadoa, Cabo Wabo Reposadoa, El Tesoro Silveriä, Jose Cuervo Tradicionalia ja pikkupullo sotolia. Kaikenlaista muutakin olisi ollut tarjolla, mm. ylähyllyllä todellisia hifi-tuotteita ja mezcalia, mutta rahat ja matkalaukku asettivat omat rajoitteensa. Hintataso oli osapuilleen sama kuin Suomessa, eli puntia saa varautua latomaan tiskiin aika kasan, mutta laadustahan voi maksaakin.
Tequilan ja/tai meksikopöperön ystävälle voi suositella myös Covent Gardenissa olevaa Cantina Laredoa. Juomalistalla on monenlaista kelpo lientä blancosta añejoon, eikä hintaakaan kohtuuttomasti. Sapuskan osalta tuli kokeiltua quesadilloja ja enchiladoja, joista ensinmainitut olivat varsin hyviä ja jälkimmäiset sitten pykälän vaisuja (lisää potkua salsaan ja enempi tötteröitä lautaselle!).
May 17th, 2011
Viron viinarallista ei ole näin tequilan ystävälle juuri iloa: myynnissä on sitä samaa kuonaa kuin Alkossakin, jos nyt sitten hiukan halvemmalla. Superalkon valikoimissa on yhtä 100% agaave -tequilaa ja sekin tuota ei-niin-kummoista Hornitosia. Samalla listalla on kuitenkin myös melkoinen löydös: Mezcal Beneva. Ehtaa blanco-mezcalia, 100% agaavesta, eikä edes mitenkään huonoa brenkkua. Ihan verrattavissa Meksikossa kokeilemiini keskivertoblancoihin – tätä on jopa hivenen kypsytetty väristä päätellen.
December 8th, 2010
Yllättävää kyllä, Alko on lisännyt valikoimiinsa peräti kaksi laatutequilaa. Patrón-tuoteperheestä on nyt saatavilla sekä blanco että añejo — tilausvalikoiman kautta. Molemmat ovat 100% agaavepohjaisia. Hinnoittelu on valitettavasti laitettu yläkanttiin: 0,7l blancokin maksaa yli 60 euroa. Jos haluaa pelkästään kokeilla, niin blancosta on onneksi saatavilla myös puolen desin pikkupullo. Hyväähän se oli, mutta tuohon hintaan ei luultavasti tule hankittua. Hinta-laatusuhteeltaan paras on kotimaassa edelleen Espolón añejo.
July 20th, 2010
Kolmen viikon pyrähdys Meksikoon oli taas avartava, vaikka valitettavasti suurin eksotiikka maasta on jo ehtinyt hälventyäkin. Suurimman osan ajasta olin perinteisesti Cuernavacassa, mutta myös nelisen päivää Oaxacassa, missä tuli nähtyä monenlaista. Kiinnostavinta antia olivat Monte Albán isoine raunioineen, perinteinen villan värjäys- ja kudontaprosessi sekä tietysti mezcalin valmistus.
Mezcal, kuten tequilakin, tehdään agaavesta, mutta ei samasta lajikkeesta. Ensinnä piñat paistetaan kiviuunissa, jonka aikana mukaan tarttuu savun makua, joka onkin juomalle tyypillinen. Sen jälkeen ytimet murskataan (pikkutislaamoissa edelleen perinteisesti hevosen pyörittämällä kivellä) ja laitetaan käymissammioihin. Lopulta mezcal tislataan ja kypsytetään tammitynnyreissä. Isoja koneistettuja tislaamojakin on olemassa, mutta pienet perinteiset putiikitkin näyttivät olevan varsin yleisiä. Tiettyä turistien huijaamista tuli kyllä havaittua: tislaamojen myymälöissä ei ollut mitenkään välttämättä myynnissä omaa tuotetta, eikä kapasiteetti olisi niin suureen myyntiin ja monipuoliseen valikoimaan riittänytkään. Veikkaisin, että turisteille myydään tehdastuotetta ja paikallisille parempaa kotitekoista 🙂
Jokunen kuvakin taas näytillä: http://www.kameli.net/~marq/oaxaca/
July 20th, 2010
Next Posts
Previous Posts
