Another project leaves the nest: Joyduino. Lets you use an Arduino board as a joystick for most retro computers. Tested with Linux and Mac hosts with MSX and C64. Not awfully complex soldering involved. Let me know if you happen to use Joyduino for something and I might find the motivation to improve it at some point. Surely a lot more could be done.
Add comment October 15th, 2011
Kyllä on ajat muuttuneet, kun naisetkin voivat laulaa tällaista: Kitkerät Neitsyet — Hei poika. Biisihän on vetävä ja leikittelee hauskasti puumanaisen ja sukupuoliroolien teemoilla. Katsotaanpa säilyykö sävy vielä, kun vaihdetaan sukupuolet:
Lakkaat sinäkin epäröimästä
kun vertailet tytärtä ja äitiä
eivät vanhat nuorene tästä
mutta uusia, uusia tulee vain lisää…
Kauan suutelin vain ryppyisiä suita
muut olivat vain kersoja
silloin näin vain metsän enkä puita
niitä nuoria versoja
kerto:
Hei, tyttö (hei tyttö)
Hei, nuori ja kaunis tyttö (hei tyttö)
Tule meille (hei tyttö)
Kun olet vielä nuori!
Jos en saa nuorta naista
niin olen sitten nuoretta
mutta minut saa vaikka piestä
jos vain liha on tuoretta
En halveksi vanhoja luita
vaikka kauan niitä kalusinkin
silloin saanut en tyttöjä muita
vaikka niitä kovin halusinkin
Kun turvautuu tottuneen troppiin
alkaa klopit riittämään
laitan liikettä ketteriin kroppiin
ja tytöt palaavat kiittämään
En pelkää mä yhteiskunnan vihaa
en kyseenalaista mainetta
kas, olen minäkin verta ja lihaa
en ota tästä painetta
[kerto]
Mä pukeudun luonnonsilkkiin
ja lähden tytönpoimintaan
painan leimani jokaiseen horoon
näin otan osaa nuorisotoimintaan
Heitä parhaissa housuissa seuraan
puen tukisukat pitävät
pian saan heistä varman teuraan
kunhan naisenalut itävät
No, on tässä se pieni vamma
että appiukot karsastaa
muttei hätää, olen vain orhi
joka hiukkasen varsastaa
Nämä tytöt ei hassista mieli
ei kaduilla mölyä
vaan rauhassa ahkera kieli
pyyhkii sedästä pölyä
[kerto]
1 comment October 12th, 2011
Parin viikon aktiivisen näpellyksen perusteella Arduino tuntuu olevan varsin näppärä laite. Vanhalle C- ja Processing-koodarille oli helppoa ruveta käyttämään hyvin tutunoloista ympäristöä, eikä itse laitteen käyttöönotossa kauan nokka tuhissut. Duemilanove olisi vaatinut vielä eri ajurit, mutta kiinakaupasta hankittu 20 dollarin Uno ei tarvinnut edes sitä. Hämmentävintä Arduinossa on ollut se yksinkertaisuus, jolla asioita saa tapahtumaan: itse rajapinta on varsin suppea ja piikkirimasta on suoraviivaista vedellä johtoja porteille ja piireille. Toistaiseksi kokeiluni ovat suuntautuneet kasibittisten tietokoneiden kanssa neuvotteluun, mutta tekisihän tuolla vaikka mitä, jos osaisi. Laitteen ympärillä on maailmalla kovasti kuhinaa ja erilaisia versioita sekä lisäosia saatavilla monenlaiseen käyttöön, kuten vaikkapa Lilypad puettavaan elektroniikkaan. Itselläni korkein kynnys on tällä hetkellä se, että viidentoista vuoden takaiset vastenmieliset sähkötekniikan opinnot eivät riitä kovin pitkälle, eikä edes kunnolla juottaminen ollut aluksi helppoa. Softapuolella asiat ovat tutumpia ja yleensä vähemmän dramaattisia — virheellisen koodin voi aina korjata, mutta väärä kytkentä käräyttää helposti jotain pysyvästi. Kotimaisia kuluttajia palvelevat ainakin Månsteri sekä Paeae.
Add comment October 9th, 2011
This time in English. After a few nights of intensive hacking, I’m happy to announce the availability of MZduino, a link cable + software to transfer MZF files to Sharp MZ computers using an Arduino board. Full source and instructions available on the dedicated page. I also linked some older snippets to the brand new Projects page.
The roots of MZduino date back to the early 2000s, when I made my first link cable. Back in the day things were a bit easier, since PCs still came equipped with a parallel port, which was easy to control and access. The next time I needed to transfer something to my Sharp, in the summer of 2011, I had to put together a complex setup consisting of an MSX, a Nowind and a cable from the MSX joyport to the Sharp. MSX was then replaced with an Arduino, which is much easier to lug with you. Rather interestingly, the transfer program running on the Sharp is still pretty much the same as the original one, except that now it supports checksums plus load and start addresses.
Add comment October 2nd, 2011
Vanha hinta/laatu-suosikkini Espolón Añejo poistui kesällä Alkon valikoimista täysin, mikä jätti ikävän kuilun tequiloihin: toisessa päässä oli jäljellä halvahkoa mixto-kuraa ja toisessa päässä muutamia ylihintaisia hyviä. Nyt tilanne näyttää kuitenkin korjaantuneen, kun Arkadian Alkossa oli hyllyssä El Jimador Añejoa. En vielä ehtinyt maistaa, mutta saman sarjan blanco ja reposado ovat hyviä perustequiloja — eikä Casa Herradura ole vielä pettänyt koskaan — joten eiköhän tuo kelpo liemi ole. Hintaa 37e/plo.
3 comments October 1st, 2011
Yksi PPC-Linux-kokeilu lisää. Tällä erää meni Ubuntu 10.04 varsinaiseen huippukoneeseen: G5-iMac 2GHz ja kaksi gigaa muistia! Samat perusviritykset tarvitaan kuin esim. iBookin tai PowerBookin kanssa, mutta sitten toimii jokseenkin hyvin. Näyttis on ATI:n, mikä auttaa asiaa (juurikin päinvastoin kuin Intelillä). Raati kiittää:
Haasteitakin on:
DVD-toistoa varten pitää laitella libdvdread4 ja ajaa salainen skripti (ks. /usr/share/doc/libdvdread4). Kyllähän tällaisella koneella jotain tekisi ihan oikeastikin: kohtuullinen surffailu, kirjoittelu, emulaatiopelit, koodailu, leffojen katselu, musankuuntelu, pikku kuvankäsittely ja palvelinprojektit onnistuvat hyvin. Näin modernilla koneella voi ajaa vielä hyvin OS 10.5:ttä, jolla toimivat vielä monet uudetkin ohjelmat, joten kyse on pikemminkin mielenkiinnosta ja tarpeista.
Add comment September 27th, 2011
Näinä päivinä olen saanut oppia SID:n eli 6581/8580:n sielunelämästä vähän enemmän kuin olisin välttämättä edes halunnut. Ensinnäkin on tullut todettua, kuinka piiri on herkkä hajoamaan. TV-modulaattori suojannee piiriä, mutta AV-kaapelilla suoraan kytkettäessä maadoitusten ym. on syytä olla kohdallaan — ja laittakaa ne virrat päälle vasta johtojen kytkemisen jälkeen virtapiikkien varalta. Yksi 8580 R5 kohtasi jo loppunsa tätä kautta. Eikä ole mitään erityistä tarvetta edes aktiivisesti rikkoa piiriä: ne hajoavat usein aikaa myöten ihan itsestään. Etenkin filtteri on herkkä kilahtamaan, eikä vikaa välttämättä heti edes huomaa, sillä se saattaa ilmetä vain harvoissa tilanteissa ja hyvin eri tavoin. Hiljattain hankkimassani leipälaatikossa oli jo valmiiksi filtterivikainen 6581 ja netistä ostamissani kahdessa 8580:ssä samoin filtterit risana. Ylimääräinen kompastuskivi korjausprojekteissa on vielä sekin, että vanha ja uusi malli toimivat eri jännitteellä ja niin ollen niitä ei voi laittaa väärän tyypin emolevylle.
SIDejä käytetään tätä nykyä erilaisissa retrosyntetisaattoriprojekteissa pelkkien kuusnepojen lisäksi, ja kun kerran poistuma on suuri, niin kysyntää on. Tällä hetkellä käytetyn toimivan tai “toimivan” yksilön hinta liikkuu kahdenkymmenen euron tietämillä, mikä vaikuttaa melko absurdilta hinnalta, jos kokonaisen käytetyn nepanraadonkin saa n. 40 eurolla. eBaystä tilatessa kannattaa olla tarkkana, sillä risoja piirejä myydään sekä tarkoituksella että vahingossa. Tilanteeseen ei näy tulevan helpotusta ainakaan lähitulevaisuudessa, sillä piirin valmistus on lopetettu jo aikaa sitten, eikä kukaan ole toistaiseksi onnistunut täydellisen kloonin valmistuksessa. Lähimpänä tällä hetkellä on SwinSID, joka on kuitenkin emulaattori sekin.
Testaamiseen olen itse käyttänyt näitä:
1 comment September 26th, 2011
Kun jostain vintiltä kaivellaan se pölyyntynyt 80-luvun sotaratsu, niin iskee tenkkapoo: netti on väärällään pelejä ja demoja d64- ja prg-muodossa, mutta ne eivät siirry aidolle laitteelle itsekseen. Vaikka nurkissa sattuisi olemaan vanha PC lerppuasemalla varustettuna, niin tie nousee pystyyn Commodoren oman levykeformaatin takia. Tässä jokunen yleinen ratkaisu tiedonsiirto-ongelmaan:
Listaa voisi jatkaa vielä paljon pidemmäksikin, sillä vuosien varrella tarkoitusta varten on kehitetty kaikenkarvaisia ratkaisuja. Valikoin tähän sellaisia, joita saa vielä jostakin hankittua ja joille on olemassa ainakin jonkin sortin tuotetukea.
Edit: eräänä ratkaisuna vielä Catweasel, eli retrokoneiden levareita tukeva yleisohjain Amigalle ja PC:lle (kiitos BritaLisalle vinkistä). Hintaa PCI-versiolla sata euroa.
Edit2: rinnakkaiskaapeleista on nähtävästi myös piirikortille rakennettuja versioita. Katso tarkemmin täältä. Samalla sivulla myös sd2iec-kortinlukija, joka on koko joukon halvin ($45), mutta ei emuloi levyasemaa.
Add comment September 17th, 2011
Viime aikojen retrotouhuilun luontevana jatkeena oli luonnollisesti “Commondoren” eli Commodore 64:n äärellä paluu. Itselläni ei sellaista ollut ennen 90-luvun alkua, jolloin kaverini myi minulle pelikäytössä olleen vanhan 64C:nsä. Samainen kuuslankku on edelleen tallessa ja kauniissa kuosissa – ihmesieni on totisesti nimensä veroinen vanhoja koneenraatoja putsatessa. Kavereilla kuusnepoja oli monellakin, ensinnä kasettiasemalla ja myöhemmin joillakin jopa levyasemalla varustettuna. Jos aidolla laitteella aikoo nykyään mitään tehdä, niin 1541 Ultimate on ainoa järkevä hankinta.
Mitä enemmän nepuliin tutustuu, sitä enemmän täytyy kunnioittaa sen alkuperäisiä suunnittelijoita. 6510:stä en edelleenkään perusta, mutta SID ja VIC ovat aikalaisiaan päätään pidempiä. Itse tunnen 8-bittisistä parhaiten MSX:n, joka jää vertailussa lähes joka saralla jälkeen. VIC:n skrollaukset, moninaiset grafiikkatilat, joustavuus ja hyvä värivalikoima ovat omaa luokkaansa, samoin kuin SID:n filtterit ja dynamiikka.
Toistaiseksi olen tehnyt vasta ensimmäisen kuvani, mikä sekin vaati jo laitteiston ja työkalujen kohtuullista tuntemista. Lowres on palikkainen, mikä ei toisaalta ole pahakaan juttu, kun käsin vääntämistä tulee vastaavasti vähemmän. FLI-moodi (lukemattomien muiden ohella) helpottaa värirajoituksia, joten kohtuullisen mukavaahan tuolle oli tehdä. Koodaamaan en ole vielä tosissaan ryhtynyt, etenkin kun laitetta on revitty niin äärimmilleen jo 25 vuotta muiden toimesta.
1 comment September 9th, 2011
Ensi viikon torstaina tulee ainakin jonkun laskutavan mukaan 20 vuotta Linuxin syntymästä. Käyttökohteet ja tavoitteet ovat vuosien varrella muuttuneet, samoin kuin markkinatilanne sekä itsensä Torvaldsin rooli. Linux-liike pyrki pitkään tekemään työpöytäkäyttöjärjestelmää – vaihtoehtona Windowsille ja MS-DOSille – mutta sittemmin fokus on monimuotoistunut. Tokihan meillä on varsin käyttökelpoiset Gnome ja KDE, mutta suuri maailmanvalloitus ei tapahtunut sittenkään työpöydän kautta. Sen sijaan palvelimissa, laskentaklustereissa, sulautetuissa järjestelmissä ja Androidin myötä etenkin kännyköissä Linuxista on tullut arkipäivää sekä iso bisnes. Mac OS X ja iOS ovat sydämeltään Unixeja nekin, joten vuoden 1969 perintö taitaa elää vahvempana kuin koskaan.
Oma tieni ristesi Linuxin kanssa 1995 paikkeilla, kun näin Yzin 486:ssa olevan Slackwaren. Seuraavana vuonna asentelin samoilta Walnut Creekin levyiltä Slackin omaankin koneeseeni. Mitään en Unixista tiennyt, nettiä en vielä käyttänyt, eikä tuon aikainen Linuxkaan ollut vielä järin helppokäyttöinen, joten näin jälkikäteen täytyy oikein ihmetellä, miten pelkkiä manuaalisivuja ja howto-tekstejä selailemalla olen saanut toimimaan niin X:n, verkon kuin äänetkin. Varsinainen kimmoke Linuxin käyttöön tuli vasta siinä vaiheessa, kun opiskelukämppään tuli nopea verkkoyhteys, enkä halunnut leikkiä sen enempää Windows 3.11:n kuin 95:nkään kanssa. Slackware vaihtui parin vuoden päästä tuolloiseen markkinajohtajaan Red Hatiin, jonka käyttöä opetin lopulta Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskuksessakin 90-luvun lopulla. 2000-luvulla siirryin Debianiin, jonka äärellä vierähti lähes kymmenen vuotta, kunnes 2010 hankittu uusi PC ei enää suostunutkaan yhteistyöhön asennusohjelman kanssa. Sittemmin olen mennyt Ubuntulla, joka toisaalta ei sisällä ihan kaikkia paketteja, mutta ei myöskään räjähdä käsiin (unstable) tai lägää vuosikausia perässä (stable).
Vanhat KDE:t ja Gnomet olivat sikäli kurjia esityksiä (eikä niitä edes ollut 90-luvun puolivälissä), että käytin yli kymmenen vuotta itse mukavaksi konffattua fvwm:ää. Ubuntun myötä lähdin lopulta Gnome-leiriin, kun askeesi alkoi mennä jo liialliseksi. Työpöytäpeeseen lisäksi Linux on palvellut alusta asti kamelilla mm. www-käytössä. Viime aikoina olen laitellut kokeilumielessä PPC-Ubuntua omppukoneisiin. Kännykkänikin (N900) on samaa perhettä, joten Linux on monenlaisessa käytössä päivittäin.
Mitä tuokaan tulevaisuus tullessaan? Omaan käyttööni pöytäpeesee+Mäkkiläppäri on mainio yhdistelmä: Linux ei ole edelleenkään hirveän hyvää kaveria läppärien kanssa, mutta toisaalta PC-rauta on halpaa kuin makkara, joten tehokoneen saa kasaan edullisesti. Lisäksi Linux on Mäkkiä sopivampi virittely- ja koodiprojekteihin. Näin ollen jatkanen tällä yhdistelmällä maailman tappiin, jollei jotain parempaa ilmene. Suuremmassa skaalassa näyttää siltä, että Androidin voittokulku puhelimissa jatkuu vielä jonkin aikaa ja samalla Linuxia Androidin tai Meegon muodossa ilmaantuu yhä useampiin pikkulaitteisiin. Serveripuolella ei tapahtune mullistuksia: asetelmat ovat luutuneet nykyiseen muotoonsa, eikä vanhan koulun Unixeilta ole enää sanottavasti uutta elintilaa raivattavissa. Miniläppäribuumi on jo hiipumaan päin – ja laitevalmistajien möhlinnän takia Linuxin markkinaosuus saatiin niissä jo moneen kertaan tärvättyäkin – joten kasvua voi odottaa lähinnä Android-tableteista, kunhan nyt valmistajat saisivat settinsä lopultakin kasaan. iPadia vastaan ei pärjätä puolijauhoisilla konsepteilla ja ylihinnoittelulla, kuten on jo nähty.
Add comment August 21st, 2011