Näin tuoreehkona isäukkona voin helposti allekirjoittaa, että oma lapsi tuntuu jotenkin erityiseltä verrattuna muiden muksuihin, oli se sitten totta tai ei. Vaan entäpä jos tuo pieni erityisyys ei riitä, kun oma jälkikasvu katsoo suurilla silmillään niin viisaasti ja tuntuu ymmärtävän asioita paljon syvällisemmin kuin tavallinen höpsö kakara? Silloin saattaa olla kyseessä…
Indigolapsi! Nämä vanhat sielut ovat tulleet johtamaan maailman uuteen, henkisempään ajanjaksoon. Indigolapsen tunnistaa ainakin avoimista silmistä, kuninkaallisesta käytöksestä ja sosiaalisuudesta. Indigot hakevat myös rajojaan, joten määräilevyys ja vaativuus ovat kaksi indikaattoria lisää.
Kun diagnoosi on tehty, niin ylpeä vanhempi voi tarkistaa, sattuisiko itsekin olemaan hopealapsi (indigoja kun on syntynyt, vähän tosin lähteestä riippuen, vasta vuodesta 1985 alkaen). Hopealapset ovat indigojen luottohenkilöitä ja usein niiden vanhempia. Tunnusmerkkeinä rauhallisuus, haaveilu, kirkkaat viisaat silmät ja ihmisten kanssa toimeen tuleminen.
Luokituksia löytyy vielä lisääkin, joten kaikille muksuille löytyy oma väri. Purppuralapset ovat aika riiviöitä, sillä heidän tarkoituksensa tässä maailmassa on haitata indigojen työtä. Kannattaakin siis tarkkailla, millaiseen seuraan uuden ajan airueensa päästää. Muita ongelmatapauksia ovat harmaat ja likaiset lapset. Mutta mitäs jos käykin niin, että oma lapsi sattuu edustamaan juuri tällaista ei-toivottua väärää väriä? En olisi asiasta huolissani, sillä henkistyneille vanhemmille nähtävästi syntyy vain indigolapsia.
Lasten värit määriteltiin jo vuonna 1982 Nancy Ann Tappen toimesta. 30 vuodessa iskee kuitenkin helposti inflaatio. Kun vähän joka toisella tutulla rupeaa olemaan indigoja, omakin ihmeellinen tähtien lähettiläs on siinä porukassa enää yksi “perusindis” muiden joukossa. Ensimmäinen erottumisen keino on tehdä värityypeistä kiinnostavia yhdistelmiä, kuten vaikkapa hopea-indigo, mutta parempaakin on tarjolla.
2000-luvulla on näet alkanut syntyä kristallilapsia. Tunnuspiirteitä on lukuisa joukko, mutta ainakin herkkyys, vetäytyvyys, suuret silmät ja telepaattiset kyvyt ovat varmoja tärppejä. Telepatian vuoksi he myös saattavat oppia puhumaan myöhään – tarvetta puhumiselle ei ole. Kristalleilla on keskeinen rooli uuden henkisemmän maailman rakentamisessa.
Jään jännityksellä odottamaan, mikä on seuraava kehityksen askel, kun kristallitkin alkavat käydä arkisiksi. Lupaavia kaikuja olisi ainakin tähtilapsissa.
June 11th, 2012
Vanhassa testamentissa on paljon pykäliä, joiden nojalla voi tulla karkotetuksi kansansa keskuudesta tai kivitetyksi. Ihan mielenkiinnosta tulin etsineeksi joitakin kuolemantuomioon johtavia rikkeitä, joista voi oppia kaikenlaista taannoisista moraalikäsityksistä. Vanhainvalta, teokratia sekä sukupuolielämän tarkka kontrolli nousevat listalta ainakin esiin.
- Naisten noituus (2. Moos. 22:17)
- Isänsä tai äitinsä herjaaminen (3. Moos 20:9)
- Aviorikos (3. Moos. 20:10 ja 5. Moos 22:22)
- Sukupuoliyhteys lähisukulaisen vaimon tai oman miniän kanssa (3. Moos. 20:11–12,20–21)
- Homoseksuaalisuus (3. Moos. 20:13)
- Eläimiin sekaantuminen (3. Moos. 20:15–16 ja 2. Moos. 22:18)
- Vainaja- tai tietäjähengellä puhuminen – luultavasti mielisairaus (3. Moos. 20:27)
- Jumalanpilkka (3. Moos. 24:16)
- Toisen ihmisen surmaaminen (3. Moos. 24:17 ja 2. Moos. 21:12)
- Sapatin rikkominen (4. Moos. 15:35)
- Vieraiden jumalien palvominen (5. Moos. 13:7–10)
- Väärä profetointi (5. Moos. 18:20)
- Pojan uppiniskaisuus ja tottelemattomuus (5. Moos. 21:18–21)
- Esiaviollinen seksi, naisten tapauksessa (5. Moos. 22:20–21)
Siveellisyyttä koskevissa pykälissä rangaistus ulottuu toisinaan myös jälkipolviin, eli kauhistuttavaan tekoon syyllistyneiden lapsetkin on surmattava. Lopuksi vielä ajankohtaiseen aiheeseen liittyen:
Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. (3. Moos. 19:33–34)
June 10th, 2012
Miltä tuntuu elää pelossa, Arkasmurffi?
Kuka sinusta huolehtii, Rapa-Ripa?
Miksi lyöt, Roope Ankka?
Mikä on suurin heikkoutesi, Corto Maltese?
Eikö tuo ole simputusta, Kersantti Ärjylä?
Miten käy sinun jälkeesi, Akvavitix?
Ketä äänestät, Kapteeni Amerikka?
Yskittääkö aamuisin, Kippari-Kalle?
Mitä sanoo Koraani, Ahmed Ahne?
June 5th, 2012
Museum Kunstpalastilla avattiin juuri harvinainen Gallen-Kallelan tuotantoa esittelevä näyttely, jossa pyörii myös tutkimusryhmämme kyhäämä video Suomen vuoden 1900 paviljongista Pariisin maailmannäyttelyssä. Satuin olemaan sopivasti asianomainen, joutilas ja halukas lähtemään, joten pari päivää vierähti Düsseldorfissa koulun piikkiin. Oli samalla ensimmäinen kerta, kun kävin ylipäänsä Saksassa.
Düsseldorf ei ole mahdottoman suuri, ja vanhaa kaunista keskustaa voi helposti koluta ihan kävellen. Muutama tuntikin antoi jo yleiskuvan tarjonnasta: ravintoloita, putiikkeja, historiallisia rakennuksia ja pittoreski tori. Kunstpalast sijaitsee keskustasta hiukan pohjoiseen, samoin kuin suuri puisto, jonka lammessa uiskenteli joutsenia ja hanhia. Julkinen liikenne on kattava, mutta alkuunsa jokseenkin sekava. Opin vasta lentokentälle palatessani, että S-junat ovat paikallisjunia. Vieläkin arvoitukseksi jäi, mitä olivat ne kaksi eri hintavaihtoehtoa junalipulle, sekä A- ja K-vyöhykelippujen ero. Automaateissa oli kaupan vielä mystisempiäkin erikoislippuja.
En puhu saksaa ollenkaan, mutta englannilla ja viittilöimällä pärjäsi ihan riittävästi. Suurimpia yllätyksiä oli, että Saksassa käytetään edelleen paljon käteistä, siinä missä Suomessa siirryttiin maksupäätteisiin pikavauhtia vuoden 2009 aikana. Monissa paikoissa ei ollut edes mahdollista maksaa kortilla. Näin pitkänä kalpeana pohjoismaalaisena olen saanut tottua siihen, että näytän ulkomailla armottomasti turistilta, mutta Germaanien valtakunnassa menin kerrankin ihan paikallisesta, ennen kuin avasin suuni: Do you speak English…?
Totuttuun tapaan pidin silmäni auki tequilan varalta. Googlettamalla ei löytynyt oikein mitään, vaikka muissa Saksan isoissa kaupungeissa onkin yleensä asiallisia kauppoja. Aivan sattumalta törmäsin Kapuzinergrasse 8:ssa sijaitsevaan Der Spirituosenladeniin, josta onneksi tärppäsi. Valikoimassa oli Don Juliota, Patrón-perhettä, Herradura Reposadoa ja Corralejo Blancoa. Don Julio houkutteli kovasti, mutta otin lopulta kustannus- ja kanniskelusyistä mukaan vain Herraduraa ja Corralejoa. Toisesta kaupasta löytyi vielä mezcalia, perusliemi Gusano Rojoa. Lentokentälläkin oli kohtuullinen tarjonta, joten tax freestä lähti vielä Patrón Blanco sekä Sierra Milenario Extra Añejo. Hinnat olivat hieman halvempia kuin kotimaassa, mutta saatavuushan tässä on joka tapauksessa suurin ongelma.
June 2nd, 2012
Laitetaan nyt vielä toinen IL-lista, mutta tällä kertaa kepeämmästä aiheesta. Ameriikan laulajatähtösen polveilevasta urasta uutisoidaan alituiseen:
- Blondi Rihanna poseeraa yläosattomissa!
- Rihanna kerjää jälleen huomiota – julkaisi nakukuvia!
- Melko roiseja lomakuvia, Rihanna!
- Nyt näkyy läpi, Rihanna!
- Rihanna repäisi jälleen – ihan “nudena”
- Vau, Rihanna ronskisti yläosattomissa!
- Rihanna lähetti Adelelle nakukuvansa
- Nyt näyttää hyvältä, bikini-Rihanna!
- Huh! Rihanna lomaili yläosattomissa!
- Vau, mikä herkkupeppu, Rihanna!
- Rihanna julkaisi vietteleviä kuvia itsestään
- Rihanna vilautti nännilävistystään
- Huh, mikä kissa: Rihanna surffaili stringeissä!
- Oho, Rihanna: tämä paita ei paljoa peitä!
- Nyt tihkuu seksi! Katso kuvat Rintsikka-Rihannasta!
- Unohtuiko rintsikat, Rihanna?
- Ihanaa, Bikini-Rihanna!
- Rihannan bikiniparaatille vielä jatkoa – katso kuvat!
- Katso Rihannan roisi video: Käsi käy jatkuvasti jalkovälissä!
- Rihanna kuvasi rivoissa asuissa – maanomistaja pillastui!
- Rihanna poseeraa ilkosillaan
- Rihanna paljasteli lomalla!
- Rihanna kouri haarojaan lavalla lapsiperheiden edessä
- Vau, mikä bikinipylly, Rihanna!
Ja niin edelleen.
May 29th, 2012
Hyvinkään traaginen ampumatapaus kirvoitti nopeasti paljon nettikeskustelua, mm. Iltalehden foorumilla. Faktoja on edelleen vähän tarjolla tutkinnallisista syistä, mikä ei kuitenkaan estä kirjoittajia ratsastamasta vakaasti ties millä keppihevosella. Parinsadan ensimmäisen sivun aikana todennäköisiksi syyllisiksi on ehditty nimetä jo ainakin seuraavat:
Alkoholi, alkoholismi, armeija, aseharrastajat, aseistakieltäytyjät, ateistit, Bandidos, Breivik, Cannonball MC, cityvihreät, demarit, EU, eutanasia, Facebook, feminismi, hallitus, Halla-aho, Halonen, huumeidenkäyttäjät, huumejengi, Hyvinkään sossut, hyysäys, Illuminati, Internet, Jokelan kouluammunta, julkisuudenkipeys, jättänyt tyttöystävä, kannabis, kasvissyöjät, kepulaiset, Kokoomus, kokolihaa syövä isänmaallinen valkoinen suomalainen heteromies, kommarit, koulukiusaaminen, kovat arvot, kunniamurha, kukkahattutädit, Linkola, löysä aselaki, maahanmuuttajat, maahanmuuttopolitiikka, markkinatalous, masennuslääkkeet, media, metsästäjät, mielenterveyspalvelujen karsiminen, mielisairaus, monikulttuurisuus, Muranen, mustasukkaisuus, neekerit, Paatero, pakkoruotsi, Perussuomalaiset, pesäpallofanit, pillunpuute, punavihreät, Rambo-elokuvat, ravintolamelu, ryssät, Räsänen, Schengenin sopimus, simputus, skitsofrenia, somalit, steroidit, suomalainen kansanluonne, suvaitsevaiset, syrjäytyminen, tietokonepelit, tiukka aselaki, Urpilainen, uskovaiset, vapaa kasvatus, vapaamuurarit, Vihreät, äärikristityt sekä äärioikeistolaiset.
En suosittele tuon ketjun lukemista, ellei satu rakastamaan aasinsiltoja ja loputonta toistoa. Välillä kirjoittajien logiikka on niin omintakeista, että sitä on kovin vaikea ymmärtää:
26.5.2012, 07:59: Lisääntynyt väkivalta korreloi näköjään suoraan vihreiden suosion määrään. Siinäkö syy?
26.5.2012, 08:13: Mikä osuus on ollut pakkoruotsittamisella ja suomalaisten alistamisella?
26.5.2012, 08:40: Kaikille aseet, niin voi vastata sitten urpojen tulitukseen.
26.5.2012, 09:51: Ihminen oli asialla, missä on koiravihaajat nyt vaahtoamassa miten pahoja koirat on?
26.5.2012, 09:57: Tämän siitä saa kun hyväksytään eutanasia. Nuorille ihmisille varsinkin erittäin kova paikka tajuta 🙁
26.5.2012, 15:34: Varmaan ateisti tämänkin teon takana kun tietää että ei joudu tuomiolle ja saa tappaa niin paljon kuin lystää.
27.5.2012, 00:22: Hyvinkään surmien syy, aseita ihannoiva feministikulttuurimme?
27.5.2012, 09:24: Totta kuva täsmää , hiukset, paita, ketju kaulassa , miksi iltalehdessä peitetty kasvot , ehkä kasvattilapsi jostain muusta maasta nimi vaihdettu
Asiat näkee tunnetusti juuri niin kuin ne haluaa nähdä.
May 27th, 2012
Just a little blurb so that people find the solutions to these common problems when googling around. These apply to some other models than 3000, too.
- The mouse pad doesn’t work. Press Fn and F7 simultaneously to re-enable it.
- Sudden slowdowns of about a second. Disable ACPI, at least the battery ACPI.
- The machine sucks. Can’t be fixed, buy a new one (some other brand).
Acer “Asseri” Aspire 3000:n kanssa saattaa törmätä kolmeen yleiseen ongelmaan. Myös muiden mallien kanssa voi esiintyä samoja vikoja. Tässä ratkaisut googlettajille:
- Hiiripädi (ohjauslevy) ei toimi. Paina Fn ja F7, jolloin pädi herää taas.
- Kone hidastuu toisinaan noin sekunniksi ilman näkyvää syytä. Poista ACPI käytöstä.
- Kone on rupinen. Ei korjattavissa, osta uusi (jotain muuta merkkiä).
May 12th, 2012
Oman firman ulkomaille myynti tuntuu olevan IT-pisneksessä sankariteko, josta kotimaan mediassa kirjoitetaan ihastellen tyyliin “poikien harrastuksesta tuli miljoonabisnes”. Ja tottahan se on, joku niitä miljoonia saa – ainakin osakkeina tm. leikkirahana. Uuden omistajan myötä on tietenkin luvassa lisää resursseja ja kovat kasvunäkymät. Seuraava ja samalla viimeinen uutisotsikko aiheesta nähdään kun ulkomainen ostaja “keskittyy ydintoimintoihinsa”, pistää firmalle lapun luukulle ja porukan pihalle. Tässä muutama tuttu sankaritarina:
Vastaesimerkkejäkin voi keksiä, ja ehkäpä nämä firmat olisivat kuolleet joka tapauksessa. On myös niin, että yrityksiä perustetaan ostettaviksi, eikä niillä ole tarkoituskaan pyörittää liiketoimintaa. Yhtä kaikki, näistä ostoista hyötyvät viime kädessä vain perustajat, siinä missä duunarit menettävät pahimmassa tapauksessa työpaikkansa (missä saattaa piillä jopa jonkun sortin eettinen dilemma). Pitkään kehitetty tuote voi olla sekin emoyhtiölle täysin toissijainen. Jotain pahimmasta myyntihuumasta lienee jo opittukin, sillä kansallinen ylpeytemme ei ollut kaupan, vaikka pöytään ladottiin muutaman jämämiltsin sijasta huimat 2,25 miljardia taalaa.
edit: lisätty Fathammer ja Iobox.
May 8th, 2012
Kirjoitin pitkästä aikaa V2:een, tällä kertaa peliarvostelun mainiosta Botaniculasta. Humble Bundlesta saa samaan syssyyn Machinariumin ja Samorost 2:n, jos ne vielä kokoelmista puuttuvat, minkä lisäksi voi pelastaa pläntin sademetsää.
April 30th, 2012
Koreassa tullee jatkossa rampattua useamminkin perhesyiden takia, mutta nyt on joka tapauksessa ensimmäinen reissu takana. Lento ei ollut erityisen tuskallinen, ainoastaan yhdeksän tuntia, eikä välillä tarvinnut edes vaihtaa. Kansallinen lentoyhtiömme aiheuttaa tasaisin väliajoin verenpaineen nousua asiakaspalvelullaan, mutta saatiin sentään lopulta varattua koppa juniorille molempiin suuntiin.
Kävin jo pari vuotta sitten Taiwanissa, joten Kaukoitä ei ollut enää aivan yhtä eksoottinen tuttavuus. Koreassa on aika paljonkin samaa kuin Taiwanissa: pinta-ala on tehokkaasti käytössä, rakennuskanta on lähinnä uutta ja paikka on edelleen verrattain sulkeutunut (etenkään Daejeonissa ei länkkäreitä näkynyt). Odotin näkeväni reissulla vieri vieressä vanhaa temppeliä ja palatsia, mutta vähänpä niitä oli. Kerrostaloja ja teollisuusrakennuksia sitten senkin edestä. Suurimpia maallikolle näkyviä eroja näiden kahden maan välillä ovat ehkäpä kieli ja ruoka. Korean kieltä on ainakin helpompi lähestyä, sillä jo muutaman päivän kylttien tavaamisella opin sen verran Hangulia, että pystyin ainakin lukemaan suurimman osan teksteistä joten kuten ääneen. Englannilla ei juuri kannata kuvitella pärjäävänsä, joten onneksi oli tulkki mukana omasta takaa.
Parin viikon reissun alkupuoli kului keskellä maata sijaitsevassa Daejeonissa, joka on hiljattain miljoonaluokkaan paisunut teollisuuskaupunki. Nähtävää oli aika vähän, sillä paikalla ei ole pitkää historiaa, siinä missä Soul on vanha pääkaupunki moneen kertaan tuhoutuneine ja korjattuine palatseineen. Lähitienoon kiertoajelulla pääsin sentään näkemään buddhalaisen luostarialueen ja yliopiston yhteydessä sijainneen historiallisen teemapuiston. Soulissa aikaa oli puolestaan aivan liian vähän kattavaan koluamiseen, joten päällimmäisenä jäi mieleen lähinnä palatsi — ja koko matkasta korealaisten kivikovat vuoteet 🙂
Porkkananpurijalle Korea ei ole aivan helppo maa, mutta kasvisvaihtoehto löytyi yleensä pienellä hakemisella ja monen pienen ruokalajin aterioista pystyi poimimaan itselle sopivat sortimentit. Kimchiin en edelleenkään tykästynyt, mutta paljon muuta mielenkiintoista tuli kyllä kokeiltua. Sojun juomista pitää sitäkin treenata vielä, mutta ainakin paikallinen aasialaistyyppisen mieto olut oli helppoa juotavaa. Tuttuun tapaan pidin silmäni auki toki myös tequilan varalta, eikä onneksi tarvinnut pettyä: Costcosta löytyi firman omaa merkkiä Kirklandia ja lentokentältä sitten vielä Don Augustínia.
April 23rd, 2012
Next Posts
Previous Posts
