Dosbox-projekti on saanut tuotoksensa hämmästyttävän hyvään malliin. Jonkinlaisen nostalgiapuuskan kourissa olen hakannut sekä pöytä-PC:llä että MacBookilla Bubble bobblea ja Populousia pitkät tovit. Nämä kaksi ja vaikkapa Princess maker ja Prince of Persia toimivat aivan täysin. Jopa monia hyötyohjelmia ja demoja voi ajaa täysin ongelmitta, joten täytyy nostaa hattua kehittäjille. Niin Adlib-, SoundBlaster- kuin UltraSound-äänetkin toimivat yleensä autenttisesti ja melkeinpä hämmästyttävämpää on toimiva tuki EGA:n planaaritiloille sekä tweaked VGA-tiloille. Athlon XP 3200+ jaksaa sovelluksesta riippuen emuloida noin tehokkaan 486:n tai hitaan Pentiumin vauhtia.
February 9th, 2008
Jouskariseuran uusi kannettava tietokone tuli Windows Vistalla kuormattuna ja koneen Verkkokaupasta haettuani asensin käyttiksen. Kaikki meni varsin helposti ja puolen tunnin asentelun jälkeen Microsoftin uusi lippulaiva käynnistyikin jo. En väitä olevani mitenkään objektiivinen tai varaukseton, mutta yhtä kaikki tuon kanssa on menty monella tavoin metsään:
- Käsittämätön hidastelu. Upouusi AMD:n tuplaydin ja giga muistia ei näytä olevan mitenkään riittävästi. Minkä hyvänsä toiminnon suoritus tuo ruudulle pyörivän odotusikonin. Tuli Mac OS 10.1:n ajat mieleen.
- Lapsellinen käyttöliittymäsuunnittelu. Sateenkaaren jokaista väriä on näemmä pitänyt käyttää ikoneissa ja muissa elementeissä. Voidaan todellakin puhua kirjaimellisesti eye candystä, jos käyttöliittymä näyttää irtokarkkipussin sisällöltä. Lisäksi dialogit tuntuvat olevan julmetun kokoisia ja lähinnä tyhjiä, tärkeimpinä täytteinä valtavan kokoiset painonapit. Samaan molhouteen on syyllistynyt Linuxin puolella KDE, mutta ilmaiselle harrastajaprojektille voi antaa jotain anteeksikin.
- Käynnistä-valikon lopullinen tuho. Jo aiemminkin epämääräinen “misc”-valikko, johon on tungettu kaikenlaista mieleen juolahtanutta on entistäkin omituisempi. Viimeisenä naulana arkkuun vierityksen tarve: jos nämä ohjelmat mahtuisivat noin puolen ruudun kokoiseen menuun, niin miksi ihmeessä haluaisin katsella niitä pikkuruisesta ikkunasta, jota tarvii vierittää?
- Jatkuva valitus. Ehkä tätä voi jostain säätää, mutta minua ei kiinnosta katsella oikeassa alakulmassa alituiseen kukkuvia puhekuplia. Samaa tekee yhtä lailla XP:kin. Mieleen tuli jonkun ajan päästä lähinnä “Turpa kiinni!”.
Kaipa tuo sen verran toimii, että sillä voi kilpailujen numeronäyttöä ja Dartfishiä ajella. Vielä toistaiseksi on mahdolllista palata XP:hen, mutta kohta sekin mahdollisuus poistuu 100% varmuudella. Kuluttajan mahdollisuudet vaikuttaa asiaan ovat täysin olemattomat: joko otat Vistan tai sitten maksat enemmän koneestasi. Sykli on nähty jo moneen kertaan niin MS Officen kuin Windows XP:nkin kohdalla. Riittävän monopoliaseman saavuttanut firma voi tunkea käyttäjien kurkusta alas ihan mitä hyvänsä eikä siihen yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa.
February 9th, 2008
Tänään oli noin kahden ja puolen viikon peilin edessä vääntelehtimisen jälkeen ensimmäistä kertaa tunne siitä, että kunnollinen linjaus on sittenkin anatomisesti mahdollista. Jossain vaiheessa jousikäden kyynärpää ja olkapää vain asettuivat luontevasti ja tärinä ja vääntäminen loppuivat. Jaksoin jo nostaa vakaajalla varustetun harjoitusjousen ja lopuksi kokeilin vielä hiukan jäykemmällä jousella onnistuneesti, joten ihan tolkuttoman kaukana ei liene se, että voisi siirtyä taas omalla jousella ampumaan. Nuolen nuolta en ole vielä uudella tyylillä ampunut, joten tulevissa kisoissa on luultavasti vielä palattava vanhaan malliin. Ei uusi asento mitenkään täydellinen ole, saatika luonteva, mutta uskon paremman linjauksen auttavan paljonkin loppua kohti luhistuvaan ammuntaani. Hartiaseudun liikkuvuuskin on edelleen riittämätön, joten sitä tarvii yhä parantaa venyttelyllä.
January 31st, 2008
Iso J vihaa homoja, kertoo meille http://www.godhatesfags.com/. Tällaisen rakkauden sanoman äärellä on ymmärrykseni jälleen kovalla koetuksella. Sivua ylläpitävä Westboro Baptist Church on Ison J:n ajatuksista vieläpä niin varma, että jo tämänpuoleisessa asialle täytyy tehdä jotain. Tuoreimpana tempauksena on järjestää näyttelijä Heath Ledgerin (Brokeback mountain) hautajaisiin mielenosoitus homoilua vastaan. Tällainen täysi hienotunteisuuden puute on käytännön osoitus täydestä vieraantuneisuudesta ja suuremmassakin mittakaavassa herää kysymys: Mihin kaikkivoipa tarvitsee tällaisten ihmisten apua hoitaakseen näin yksinkertaisen asian kuntoon — onhan sitä vanhan testamentin aikaankin niitetty miestä kuin heinää kiukunpuuskan sattuessa?
January 27th, 2008
Loppusyksyn ja alkutalven kompuroinnit alkavat toivottavasti jäädä taakse hiljalleen. Jousi ei edelleenkään toimi ihan täydellisesti ja joulunajan löperö harjoittelukin on kostautunut, mutta suunta on selvästi taas nousujohteinen. Tänään oli jälleen 18m sisäkisat Kupittaalla ja sain kasaan 533 (266+267), mikä on kuitenkin huonon talvikauden paras tulos. Nyt kun pistää jälleen kunnon harjoitusrytmin — neljä jouskaria ja kaksi uintia — päälle ja löytää sopivat ACE:t, niin kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.
January 26th, 2008
Oli oikein pakko tännekin kirjata, että sain tänään lopulta kahlattua läpi Preecen, Rogersin ja Sharpin kirjan Interaction Design: Beyond Human-Computer Interaction. Merkittäväksi tämän saavutuksen teki se, että olen aloittanut kirjan lukemisen keväällä 2004 ja todellakin joka vuosi lukenut jonkun verran. Neljässä vuodessa olisi ollut aikaa vaikka kuinka ja olen käyttänyt opusta useaan otteeseen myös opetukseni tukena, mutta jotenkin loppuun asti lukeminen osoittautui erittäin vaikeaksi tehtäväksi. Suurimmat ongelmat olivat a) kirjan sisällön liiallinen tuttuus muista yhteyksistä ja b) rakenne, joka hajauttaa yksittäiset menetelmät pitkin kirjaa ja ripottelee sitten jokaisesta pieniä muruja siellä täällä. Nyt pitää vielä kirjoittaa tuosta essee.
January 24th, 2008
Elämäntilanteisiin kuten häihin, hautajaisiin ja nimenantoon liittyy kuhunkin omia seremonioitaan. Viikonloppuna olleiden hautajaisten kuluessa sain taas todeta, kuinka tehokas kirkon monopoli näissä seremonioissa edelleen on: harvapa enää käy sunnuntaiaamuisin kirkossa, mutta seremoniat haetaan edelleen kirkon piiristä. Traditio on yksi syy ja uskonnollinen vakaumus toinen, mutta kolmas varmasti yhtä tärkeä syy on se, ettei vaihtoehdoista tiedetä juuri mitään. Tähän mennessä olen ollut yksissä ei-kirkkohäissä, mutta kaikki muut kokemani juhlat ovat sitten olleetkin kirkollisia. Maistraatissa vihkiminen lienee vaihtoehtoisista seremonioista se tavallisin ja tunnetuin — ja nykyään jopa melko tavallista.
Itsehän en ole kuulunut kirkkoon kohta neljääntoista vuoteen ja tällaiset hengelliset asiat ovat edelleen sen verran tärkeitä, etten haluaisi tukeutua kirkkoon missään elämäntilanteissani. Rippijuhlat ovat nähdäkseni tuiki tarpeettomia ja kasteelle sekä vihkimiselle on jo realistiset vaihtoehtonsa, mutta ei-kristillisistä hautajaisista en tiennyt oikeastaan mitään. Vapaa-ajattelijan käsikirjan kolmannesta luvusta löysin selkeää tekstiä aiheesta. Mitään valmiita sapluunoja tilaisuuksiin ei anneta, joten omaa luovuutta joutuu käyttämään enemmän, mikä ei toisaalta ole pahakaan asia.
January 20th, 2008
Yöllä ei meinannut uni tulla silmään kun stressasin kisajärjestelyjä, omaa ammuntaa ja jousen surkeaa virettä. Kisajärjestelyissä uhkasi tulla kiire alkupuolella, kun käytössä ei ollutkaan printteriä vaan jouduin kirjoittamaan ratajärjestyksen käsin A4:lle. Lopulta kisat menivät kuitenkin mukavasti ja sujuvasti, joten stressaaminen oli turhaa. Oma ammuntakin lähti lopulta kulkemaan paremmin ja lopputuloksena 522. Yksi pummi tuli ammuttua johtuen siitä, että penkkaan ammuttu rosoinen nuolenkärki rapisi klikkerissä ja vaistomaisesti päästin jänteestä. Eiliseen tuskailuun verrattuna ammunnassa oli kuitenkin jo jotain tolkkua ja välillä tuli nopeita sulavia suorituksiakin. Uudet nuolet pitää hankkia ja siihen sekoaa noin. 250 euroa. Delian lähdettyä voin myös palata tiukempaan harjoitusohjelmaan.
January 13th, 2008
Nyt alkaa ymmärrys loppua jouskarin kanssa, se kun ei vaan toimi. Olen vaihtanut jo jänteen, tallan ja sormiläpän, mutta mikään ei tunnu auttavan. Sivuttaishajonta on aivan käsittämätön ja välillä heittää 18 metristä nuolen jopa 20 senttiä vasemmalle. ACE:t lienevät liian jäykät, joten vaihdoin tänään kokeeksi vanhat nuoleni (Cartel Triplet) käyttöön. Niidenkin käytös oli hyvin arvaamatonta ja jo kesällä löysät nuolet lensivät jousta virittäessä välillä jäykänkin puolelle. Neuvottomaksi vetää, kun en keksi, missä nyt on vika — omassa ammunnassa vai jousessa? Ja mitä asialle voisi tehdä? Hyvin epämotivoivaa tällainen. Tänään ammuin elämäni huonoimman tuloksen (436) 18 metristä seuran kisoissa. Vuosi sitten olen ampunut 539. En keksi enää oikein mitään muutakaan, joten varmaan huomenna haen Eskolta vähän notkeampia nuolia testiin.
January 12th, 2008
No niin. Uusi talla on kelpo peli, tosin uusi jänne taisi olla suurin osallinen jousen parempaan toimintaan. Nyt lentävät nuolet taas sinne, mihin ne ampuukin. Oikaisin samalla hiukan lapojen linjausta, mutta ei se vieläkään täydellinen ole. Säätöä säätöä… Luottamus ammuntaan alkaa kuitenkin taas palailla, kun ei tule ihan täysin selittämättömiä osumia vasemmalle. Deliakin oli mukana hallilla ja tuntui tykkäävän lajista kovasti.
December 20th, 2007
Next Posts
Previous Posts