Hymyileviä ja iloisia nuoria katolisen Pure Love Clubin sivuilla. Näin iloiseksi ihmisen voinee tehdä vain pidättyminen esiaviollisesta seksistä. Jos asiaa yrittää hetken pohtia vakavasti, niin taudit, teiniraskaudet ym. ovat ihan oikeakin ongelma, mutta jälleen kerran länsimaisen ateistin on hiukan vaikea täydestä sydämestään ymmärtää tällaista maailmankuvaa:
- You see, the problem with masturbation is not simply the lust of the imagination, but the impurity of the body.
- The earliest feminists opposed contraception for this reason, and some modern feminists still realize that contraception is the enemy of women’s liberation.
- The man should initiate the marriage.
- Also, I recommend no passionate kissing, kissing below the chin, or lying down together.
- The easiest way to know if you are ready to have sex is to look at your left hand. If you do not see a wedding ring, you are not ready for sex.
Muuta materiaalia mm. ohjeissa siitä, kuinka voit ryhtyä oman koulusi siveellisyyslobbariksi. Toinen vastaava teinejä sivistävä hanke on Silver Ring Thing, joka on tuotteistanut pidättymisen hopeasormukseksi, jota pitämällä voi viestiä päätöksestään. 30 taalan oppimispaketti kulkee koodinimellä SRT 434. Tunnetuin alan hanke lienee edelleen True Love Waits, jota on nähty meillä kotimaassakin nimellä Tosi rakkaus odottaa. TRO-kampanjan lupauslappuja on varmaan monikin nähnyt teini-iässä.
Noh, itsehän osallistuin hiukan erilaiseen kampanjaan 🙂
October 24th, 2007
Mielenkiintoinen videopätkä uskolla parantamisesta. Eipä tuossa suotta matalalla profiililla mennä: parannetaan niin luusyöpää, aidsia kuin sydänvikaakin. Jatkuva helppojen tapausten hoitelu aiheuttaa tiettyä inflaatiota, koska jossain vaiheessa herätetään jo joku kuolleistakin ehtaan Lasarus-malliin. Voin toki ymmärtää, että epätoivoinen ihminen tarttuu joka mahdollisuuteen, mutta saarnamiesten vastuuttomuus ja koko touhun vieraantuneisuus menevät sittenkin yli käsityskyvyn.
October 9th, 2007
Metsästys-SM:t menivät oikein sievästi. Aikataulu piti, sää suosi ja kaikki olivat toimeliaalla päällä. Nämä olivat toivottavasti viimeiset järjestämäni tämän tason kisat, sillä haluaisin keskittyä ampumiseeni enkä mihinkään sekalaiseen järkkäilyyn ja talkootyöhön. Ehdin kisojen kuluessa itsekin paukutella hiukan ulkona nuolia tauluun. Ei mitenkään ihmeellisesti mennyt, mutta uusi vakaaja tuntuu hyvältä ja lihakset väsyivät oikeasta paikasta. Huomenna malttanen pitää lopulta välipäivän.
Tässä illalla olen etsiskellyt Youtubesta kasarimusiikkia ja melkoisia nostalgiapläjäyksiä onkin kieltämättä tullut vastaan. Tässä kaikkien iloksi linkkejä: France Gall: Ella, Elle l’a, Womack & Womack: Teardrops, Kim Wilde: You came, Sam Brown: Stop ja Bananarama: Cruel summer. Muistin myös, kuinka serkulta saamani Kim Wilden Catch as catch can -kasetti (1983) iski kuin tuhat volttia. Varsin aliarvostettu albumi itse asiassa, nimittäin seassa on monia tyylikkäitä ja kekseliäitä kappaleita. CDON-hankintalistalle menee.
October 7th, 2007
Olen koko armaan viikon vetänyt Introduction to visualization -työpajaa ja nyt alkaa ukosta veto loppua. Iltaisin olen lisäksi vääntäytynyt joko uimaan tai ampumaan ja vielä viestitellyt Meksikon suuntaan myöhään yöhön. Työpajat ovat jo itsessään rankkoja viikon intensiivikursseja opettajan kannalta ja tällä kertaa ylimääräistä stressiä on tuonut vielä se, ettei aihe ole ollut loputtoman tuttu. Sain kalvot viime viikolla ja totesin, että nyt tulee vaikeuksia. Niinpä olen joka aamu ennen luentoja vääntäytynyt poikkeuksellisen aikaisin töihin käydäkseni päivän materiaalin läpi ja tarvittaessa vielä tehdäkseni lisää luentomatskua. Huono nukkuminen kostautuikin tänä aamuna sitten jo migreenillä, mutta onpahan tämä prässi sentään nyt ohi. Mielenkiinnolla odottelen kurssipalautetta — itsestäni ei todellakaan tuntunut siltä, että tämä meni hyvin.
October 5th, 2007
Viime viikko meni maanantaista sunnuntaihin Meksikonreissulla pomon kanssa. Ensimmäinen matkani Euroopan ulkopuolelle ja samalla hyvin valaiseva sellainen. Virallisena teemana oli installaation pystyttäminen Monterreyssä sijaitsevaan komeaan Planetario Alfaan, mutta onneksi aikaa jäi jonkun verran muuhunkin touhuamiseen. Itse häkkyrä saatiin kasaan onnekkaasti ja avajaisissa sille hyvin huomiota.
Vaikuttavin osa Meksikoa olivat vuoret. Korkeita, jyrkkiä huippuja ja niitä riitti vähän joka suunnassa ml. Sierra Madre. Näin syksyllä ilma oli sentään kesän helteistä viilentynyt, mutta lämpötila huiteli edelleen siellä 30 asteessa ja ilma oli aamupäivisin kosteaa. Monterrey on Meksikon mittakaavassa moderni ja teollistunut kaupunki. Kaupungissa ja sen ympäristössä asuu viitisen miljoonaa henkeä ja alue on varsin suuri väljän rakentamisen vuoksi — kaikkialle piti mennä käytännössä taksilla.
Oli ihan opettavaista olla kerrankin itse se eksoottinen kummajainen. Tokihan minulla on tumma tukka, mutta näin ruskettuneenakin olen edelleen kalvakka ja lisäksi huomattavasti keskivertomeksikolaista pidempi. Minkäänlaista diskriminointia en havainnut, vaikka saattoi olla jopa niin, että minua pidettiin amerikkalaisena. Kielimuuri olisi ollut ilman Lilyä välillä ylittämätön, sillä tavallinen kansanmies ei todellakaan englantia osannut ja hotellin respassakin oli välillä vähän vaikeuksia. Yksityiskoulujen kasvatit — kuten nyt vaikkapa tapaamamme museoiden silmäätekevät — olivat sitten kyllä kielitaitoisia. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvatille luokkayhteiskunta näytti hetkittäin kovin jakaantuneelta.
Kotimaahan palatessa (todella väsyneenä jet lagissa) tuli jonkun sorttinen henkinen krapula. Kaikki oli harmaata, kylmää ja kaupunki suunnilleen autio. Ja ne harvat näkemäni ihmiset nekin kalpeita ja synkeitä. Toivon mukaan otin Meksikosta tequilan ja chilien lisäksi mukaan hiukan elämänasennettakin 🙂
September 25th, 2007
Sarjakuvafestareilla Gloriassa kului parisen tuntia ja paloi melkoisesti rahaa. En ole pitkään aikaan hankkinut uusia sarjiksia, joten nyt oli yhdessä sun toisessakin sarjassa kiinniotettavaa ja lisäksi erittäin monipuolinen tarjonta houkutteli hankintoihin. Sarjakuvaharrastus näyttää piristyneen viime vuosina kovasti, sillä Gloria oli täynnä porukkaa ja yläkerrassa suorastaan hämmästyttävä määrä pienkustantamoja. Tärkeimpiä mukaan tarttuneita teoksia tällä erää:
- Sokalin Valkokaulusjuomari — nyt on taas suomennetut Ankardot kasassa. Ei mikään ihmeellinen tarina, mutta niin se tuppaa näissä uusissa olemaan.
- Akirat 8-12 — Like näyttää kustantaneen jossain välissä kasan uudempia osia. Ulkomuoto on ihan erilainen ja hinta halvempi kuin noissa minulla jo olevissa.
- Miguelanxo Pradon Liidulla piirretty viiva — tätä kehuttiin taannoin ja nyt sain sen sitten seitsemällä eurolla halpislaatikosta.
- Kahdeksan numeroa Kylmää metallia — hyvä on, kerätään nyt tämä sitten, kun Tapiirit on jo.
- Chris Waren tavattoman komea Acme Library of Novelty
- Art Spiegelmanin Maus (I ja II) — Anna tätä suositteli.
Harmittavasti missasin kiintoisalta vaikuttaneen My Boyn, mutta eiköhän se vielä vastaan kävele. Huomenna aikaisin Meksikoon lähtö!
September 16th, 2007
Jo aiemmin olin kaivellut archive.orgista kaikenlaista huumorimateriaalia kuten vanhoja opetuselokuvia. V2.fi:ssä olleen artikkelin ansiosta lähdin tutkimaan tarjontaa tarkemmin ja totesin ilokseni, että sivulta löytyy mukavasti vanhoja elokuviakin, joiden tekijänoikeudet ovat umpeutuneet. Jotain pienellä tonkimisella löytämiäni klassikoita olivat:
Myös mm. sekalaisia Chaplinin ja Hitchcockin leffoja on joitakin. Juuri tällaiseen Internetiä pitäisikin käyttää: kulttuuriperinnön saavutettavaksi tekemiseen ja taltiointiin.
September 3rd, 2007
Miksikään järin kiitolliseksi puuhaksi en taaskaan menisi luonnehtimaan kisojen järjestämistä. Sekalaista stressaavaa silppua, josta täytyy pitää huoli. Onneksi sentään buffetin järjestelyn sain pois niskoiltani ja radankin laittoivat seuran äijät kuntoon ihan omin voimin. Silti tekemisen määrä on ollut riittävä: mm. kisakutsun laadinta, ilmoittautumisten kirjaaminen, palkintojen tilaaminen, ruokien haku buffettiin kaupasta, ryhmäjärjestyksen laadinta, tulosten kirjaaminen ja webbisivujen päivittäminen ovat olleet niskoillani. Jos joku edes kiittäisi vaivannäöstä, niin koko homma ei tuntuisi yhtä stressaavalta raadannalta 🙂
August 26th, 2007
Tiistaista torstaihin olen istunut Turun yliopistolla järjestetyssä History of Nordic Computing 2 -konferenssissa. Tiedot pohjoismaisen tietojenkäsittelyn varhaisvaiheista ovat ainakin karttuneet kohisten. 60- ja 70-luvuilla tietotekniikan käyttömahdollisuudet on nähty vielä aika pitkälti laskennan, tekstinkäsittelyn, ohjauksen ym. piirissä, missä on aika valtava kontrasti nykypäivään. Vähän joka toinen pieni laite alkaa jo pitää sisällään pikku suorittimen ja viihde sekä kommunikaatio ovat nousseet aivan eri rooliin.
Paikalla oli ehkä viitisenkymmentä henkeä, joista suurin osa iäkkäitä tietotekniikan pioneereja. Nämä miehet olivat nuoruudessaan johtaneet vasta perustettuja laskentakeskuksia ja suunnitelleet tietotekniikan opetusta korkeakouluissa. Esityksetkin olivat sitten juuri näistä aiheista ja aika pitkälti muistelmia. Eräänlaisena vedenjakajana toimivat mikrotietokoneet, sillä nuoremmat osallistujat (lähinnä historiantutkijoita) olivat puolestaan sitä sukupolvea, joka on pelannut lapsuudessaan Commodoreilla. Omat esitykseni menivät tyydyttävästi. Aiheethan olivat: Demoscene Platforms: a Case Study on the Adoption of Home Computers (Antti Silvastin kanssa) ja Preserving Our Digital Heritage. Experiences from the Pelikonepeijoonit Project (Mikko Heinosen kanssa).
Parasta antia muutaman esityksen lisäksi olivat keskustelut (ja mieluisa iltaseura, mutta se ei kuulunut konferenssin tarjontaan). Demoista kiinnostuneita oli paikalla olemattoman vähän, mutta PKP:n museoprojekti herätti sentään kiinnostusta ja yhteystietoja vaihdeltiin muiden museotahojen kanssa. Toivottavasti tärppää ja pojat saavat kokoelmaansa näytille.
August 23rd, 2007
Uusilla lavoilla alkaa 90 metriäkin olla lopulta realistinen matka: tähtäin piti edelleen ruuvata melkein alas, mutta sisään ei tarvinnut ottaa pykälääkään. Arvelin, että reilun 200 pistettä varmaan saisi kasaan. Osoittautui kuitenkin, että hyvällä suorituksella ysikympistäkin voi osua ja jo muusta ammunnasta väsyneenä naputtelin lopuksi tauluun peräti 269 pistettä. Seassa oli kaksi 51 pisteen haamusarjaa, joista toisessa hämmentävät neljä kymppiä. Huomenna yrittänen puoli-FITAa.
August 18th, 2007
Next Posts
Previous Posts