Pistäydyin Kampin ns. Lippulaiva-Alkossa, jossa ainakin väittämän mukaan on parempi valikoima kuin tavallisissa myymälöissä. Tequilan osalta valikoima olikin normaalia parempi, mutta valitettavasti melkein pelkkää mixtoa. Sierra oli vahvasti edustettuna blancolla, reposadolla ja Antiguolla. Lisäksi hyllystä löytyi Sauza Blancoa, Two Fingersiä, Scorpionia ja Olmecaa. Onneksi reissu ei jäänyt täysin turhaksi, sillä rivin viimeisenä oli 36 euron hintaan Espolón Añejoa, jota lähtikin pullo mukaan testattavaksi. Asiakaspalvelu vahvisti ikävän uutisen El Jimador Reposadon ennenaikaisesta poismenosta koko tuotevalikoimasta — enää ei saa edes tilaamalla muuta kuin blancoa, joka on sinänsä ok tuote, mutta ei iske ihan täysillä omaan makuhermooni.
August 21st, 2009
Eilen tuli postissa MSX:lle SD-kortinlukija. Hupaisana yksityiskohtana piirilevy oli koteloitu Casion Golf-pelin kuoriin. Lievästi eksoottinen laite ja toimintakin tuntuu olevan varsin omalaatuista paikka paikoin. Tärkein onnistuu kuitenkin eli se tiedostojen siirtely kortinlukijalla MSX:lle. Joitakin havaintoja tässä:
- Siirtonopeus on melkoinen oikeaan levariin verrattuna: isotkin ohjelmat latautuvat suunnilleen sekunnissa
- Kovin suurta muistikorttia ei kannata hankkia, sillä tilaa ei mitenkään voi tällä hetkellä käyttää 256 megan yli
- SD-kortille ei tule osiointia vaan “levyt” ovat heti kortin juuressa (Linuxissani /dev/sde). Aktiivisen levyn voi valita DISKMAN-ohjelmalla tai sitten buutissa painamalla STOP ja numpadilta halutun levyn numeroa. Numpadia vaan ei ole monessakaan MSX:ssä… Kortilta on siis kerralla näkyvissä MSX:lle vain yksi levyistä.
- Vakiona sekä Linux että OS X näkevät vain ensimmäisen levyn. En tiedä, saako niitä näkemäänkään muita ilman isoa säätämistä ja ohjelmointiurakkaa.
- Taaempi SD on sekä A- että C-asema ja toinen kortti ilmaantuu D-asemaksi. B:llä majailee Flash-muisti. Näin siis, jos levyt ovat FAT12-tyyppiä eli oletusta.
- Koneessa kiinni olevat fyysiset levarit näkyvät asemina E ja F
- Korttia ei voi normaalisti nypätä pois lennossa, tosin mukana tulee siihen apuohjelma XCHGMMC
- Laitteessa on MSX-DOS 2:a tukeva diskrom ja buuttaavaksi asentuu alustuksessa DOS 2, mutta ykkösen buuttaaminen onnistuu suoraan vaihtamalla tilalle msxdos.sys ja command.com
- Normaali MSX1 ei toimi DOS 2:n kanssa, joten hakemistoja ei voi käyttää. Suurempana ongelmana on se, että uuden SD-kortin asennusta varten pitäisi päästä buuttaamaan DOS 2 moduulin sisäisestä muistista. En tiedä, mihin Windows-työkalu pystyy, mutta saattaa olla, että kortti pitää alustaa MSX2:ssa tai ainakin saada jostain se ensimmäinen levyimage, jonka kortille kirjoittaa esim. Linuxissa.
- Tässä oma hätäinen imageni, jolla saa edes 11-megaisen “kovalevyn” MSX-DOS 1:llä varustettuna. Linuxissa roottina: cat msxdos1.img >/dev/sde (olettaen että kortti on sde ja että osiot on ensin poistettu).
- Hankkeelle ei tullut pahastikaan hintaa: moduuli postikuluineen Hollannista 50 euroa.
Päivitän tätä postausta sitä mukaa kun lisää selviää.
August 15th, 2009
Vuosien kaavailun jälkeen tarjoutui lopultakin sopiva tilaisuus ja romuläjä kasvoi vielä yhdellä tietokoneella. Suomessa asuva enkkutyyppi halusi eroon Acorn Risc PC 700:sta ja kun sopiva koti löytyi, niin laite siirtyi minulle. Kone on ollut aikanaan melkoinen tykki: StrongARM 200 MHz, 48 megaa muistia, SCSI-ohjain, CD-asema ja 800-megainen kiintolevy. Tilasin vielä eBaystä verkkokortin, jotta tiedostojen siirtely käy vähän helpommin. Käyttöjärjestelmänä toimii omintakeinen RISC OS 3.7, joka ladataan rom-piireiltä eikä suinkaan kovalevyltä. Ehdin jo porttailla muutaman demon, kuten asiaan kuuluu ja seuraavana säätöprojektina voisi olla vaikka NetBSD:n kokeilu, Linux kun ei näillä ilmeisesti kovin kummoisesti toimi.
August 2nd, 2009
Tänään tuli kokeiltua otsikon mukaiseen koneeseen tuoreinta Ubuntua ja erittäin positiivinen ensivaikutelma jäi: WLAN, kortinlukija, erikoisnapit, äänet, Elisan mokkula, kamera ja suspend toimivat kaikki suorilta. Grafiikkapuolella meni periaatteessa hyvin, mutta GL ei ollut heti kiihdytetty ja videon katselu VLC:llä ei toiminut. Kiihdytetty GL tuli sallimalla paketinhallinnasta (Synaptics) uusimmat ei-hyväksytyt päivitykset ja VLC:n ongelmaksi paljastui ulkoisen näytön ruutumoodien ronkkiminen näyttöasetuksista. Asetuksien jäljiltä /etc/X11/xorg.conf-tiedostoon oli jäänyt omituinen virtuaalityöpöydän koko, jonka kanssa heikko graffa-ajuri ei pärjännyt. Kommentteihin virtuaalipöydät ja taas toimi. Ilman ulkoisen näytön ja jatketun työpöydän kanssa säätämistä videot olisivat luultavasti toimineet ilman mitään. Ubuntu oli myös halukas laittamaan swappia koneeseen, mutta se on SSD:lle huonompi idea, joten swappi piti poistaa osiointivaiheessa.
July 23rd, 2009
Muilta kiireiltäni ehdin laittaa viimeisiä puuttuvia meksikonkuvia näytille: Grutas de Cacahuamilpa eli Cacahuamilpan luolat lähellä Taxcoa. Pari kilometriä pitkä ja paikoitellen kymmeniä metrejä korkea luolasto, jossa oli monennäköistä tippukivimuodostelmaa. Matka jatkui sieltä Acapulcoon, jossa oli turistikauden loputtua ja influenssahuuhaan vuoksi yllättävänkin autiota.
July 17th, 2009
Yritin jo aiemmin tapella ulkoista näyttöä toimimaan HP:ssä, mutta jäi pelkän peilauksen asteelle. VIA:n muuten surkeasta näyttöpiiristä irtoaa teoriassa kyllä hyviäkin tarkkuuksia, mutta huonosti dokumentoitu ajuri ei suostunut yhteistyöhön. Nyt löytyi kuitenkin oikeat madonluvut xorg.confiin:
Section “Monitor”:
HorizSync 30-80
VertRefresh 55-60
Section “Screen”:
Option “ActiveDevice” “CRT”
Option “VideoOnDevice” “CRT”
Oma ViewSonicini tunnistui kauniisti näillä ja läppäri antoi kohtuullisen hyvälaatuista 1680×1050-kuvaa ulkoiseen näyttöön. Videotoistokin jaksoi pyöriä koko näytössä tökkimättä. Ainoaksi kauneusvirheeksi jäi sisäisen näytön esittämä vapiseva sotku — se kun ei ulkoisen näytön tarkkuuksiin pystynyt eikä mikään säätö suostunut sitä sammuttamaankaan.
July 15th, 2009
HP 2133:n epäluotettavaan wlaniin tuli nyt ainakin jonkin verran parannusta kun asensin ndiswrapperin. Olin tähän asti kuvitellut, että se on silkkaa risupartagurujen hommaa, mutta kun pääsi hommasta vähän jyvälle, niin asennus oli oikeastaan aika helppoa:
- Ensin laitetaan paketti ndiswrapper-utilities-1.9
- Sitten ladataan verkkokortille oikea ajuri, joka sisältää .inf-tiedoston. Itse laittelin Dellin ajurin, joka tosin tarvi ensin purkaa Winen puolella. Tässä suora linkki pelkkään ajuriin.
- ndiswrapper -i bcmwl5.inf
- Lisätään alias wlanille vaikka /etc/modulesiin: alias wlan0 ndiswrapper
- Ja ndiswrapper latautumaan automaattisesti eli ndiswrapper sinne /etc/modulesin loppuun
- Sitten vielä kylmäkäynnistys, että piirisarja resetoituu
Hyödyllisiä apuohjelmia ovat ainakin iwconfig, joka näyttää langattomien verkkolaitteiden tilan, sekä lshw, joka näyttää verkkolaitteista matalamman tason tietoja. Siinä missä alkuperäinen Broadcomin ajuri tilttasi viimeistään kolmessa varttissa, tuntuu ndiswrapper kestävän huomattavasti paremmin. Äsken sain stressitestissä kaksi tuntia yhtäjaksoista toimintaa, jonka jälkeen wlan saattoi jumittaa johonkin konfliktiin äänipiirin kanssa (katsoin samaan aikaan leffaa) — näillä kahdella tuntuu olevan läheinen rautatason yhteys.
June 28th, 2009
Lopultakin sain näppeihini pitkään odotetun HP Mini-Note 2133:n. Laite ei ole ihan uunituore enää eikä edusta halpojen miniläppärien kärkikaartia hitaahkon VIA:n prosessorin ja kehnon Chrome 9 -näyttiksensä kanssa. Muistin laajensin heti kättelyssä gigatavuun, ja levy olikin mukava 120-gigainen heti valmiiksi. Olisin odottanut levyn olevan suhteellisen hidas, mutta ainakin hdparmin mukaan sieltä siirtyi peräti 57Mt/s. Mukana HP toimitti Suse Linux Enterprise Editionin, mutta Jarkon valitusta kuunneltuani ja softien surkeaa valikoimaa katseltuani päätin laittaa jonkin muun distron heti koneen saatuani. Debian on aina varma valinta ja tutuin kaikista, mutta koska en ollut koskaan asentanut Ubuntua ja 9.04:n piti tukeman laitetta hyvin, niin lähdimme yrittelemään sillä. Asensimme siis kahta lähes identtistä konetta rinnakkain samalla kertaa. Ja näin se meni:
- Ensimmäinen kompurointi tuli UNetbootinin kanssa. Se näytti toimivan hyvin Winen alta, mutta usbitikut eivät buutanneet. En jaksanut ruveta kauheasti virittämään, joten tilanne ratkaistiin virtuaalikoneessa ajetulla Windowsilla. Alkuruudussa piti painaa F9 ja valita tikku, jonka jälkeen lähdettiinkin liikkeelle.
- Oletuksena Ubuntu käynnistyi live-moodiin, josta varsinaisen asennuksen sitten pystyi aloittamaan. Näyttö oli pikkiriikkisen matala joillekin asennusikkunoille, mutta luovalla arvailulla prosessi meni eteenpäin.
- Kaikkiaan asennus meni hyvin automaattisesti eteenpäin ja lopulta kone käynnistyi Ubuntu-työpöydälle. Hivenen väärässä resoluutiossa kylläkin, mutta olin jo aiemmin pöyhinyt verkosta ratkaisun: Option “PanelSize” “1024×600” xorg.confin kohtaan Section “Device”.
- Langallinen verkko, näytönohjain, webbikamera, kortinlukija, näppäimistön erikoisnapit ja jopa langaton verkko toimivat suorilta. Ainoana kauneusvirheenä langattoman verkon lievä epäluotettavuus.
- Lisälaitteidenkaan kanssa ei tuntunut olevan ongelmia: Canonin digikamerani, usb-massamuistit, ulkoinen hiiri ja jopa Elisan mokkula toimivat kaikki suoraan kytkemällä. Ulkoinen näyttö ei sitten valitettavasti ollutkaan enää yhtä automaattinen juttu, mutta guuglettamalla välttävä ratkaisu löytyi. Ulkoiseen näyttöön saisi isojakin tarkkuuksia, mutta itselleni moinen on tarpeetonta. Seuraava rimpsu kohtaan Section “Screen”:
- Option “ActiveDevice” “LCD, CRT”
- Option “ForceLCD” “true”
- Option “VideoOnDevice” “LCD”
- OpenGL-tukea ei saa toistaiseksi mitenkään järkevästi asennettua (softa-Mesa asentui vakiona). OpenChrome ei 3D:tä tue ja VIA:n omia — ilmeisen huonoja — ajureita ei saa vielä Ubuntu 9.04:lle.
- Suspend ja hibernate kansi sulkemalla tuntuivat toimivan pienellä testailulla ok.
- Softat pyörivät kuten olettaa sopii eli osin hitaahkosti ja pienellä näytöllä ei ole valtavasti työtilaa, mutta toisaalta joihinkin kompromisseihin saa varautuakin tällaisten lelujen kanssa. Firefox terästäytyi selvästi Adblock Plussan asennuksesta ja koko ruudun selailunäkymällekin (F11) tuli lopulta käyttöä.
- VLC ja MPlayer toimivat molemmat hyvin ja kohtuullisen laadukkaat dvd-rippaukset pyörivät koko ruudussa ilman havaittavaa tökkimistä.
- Skypen Linux-version jättää aika lailla toivomisen varaa laadun osalta eikä ääni edes toiminut heti. Sekä koneen ääniasetuksista että Skypen ääniasetuksista kun kävi valitsemassa oikeat laitteet ja poistamassa jokusen mutetuksen, niin yhteys saatiin lopulta aikaiseksi.
Hyviä puolia koneessa ovat iso näppäimistö, kirkas näyttö, kohtuulliset kaiuttimet ja jämäkkä rakenne. Akku kestää pari tuntia riippuen käytöstä ja virransäästöasetuksista, joten tehoakku ei sinänsä olisi hullu hankinta, varsin kallis kylläkin koneen kokonaishintaan nähden. Muuntaja voisi olla hieman pienempikin, nyt se vie turhan paljon tilaa paksuine johtoineen. Nykymuodin mukaisesti HP:kin on laittanut kirkkaita sinisiä ledejä etupaneeliin ja koneen nukkuessa en ainakaan minä saanut nukuttua samassa huoneessa loimotuksen takia.
June 28th, 2009
Jo aiemmin kirjoittelin kokemuksiani Kuluttajariitalautakunnan ja Verkkokauppa.comin kanssa asioinnistani. Tiivistäen: ostin Iomegan muutenkin huonon korppuaseman, joka ei toiminut edes sitä vähää mitä Iomegan tuotteilta sopii odottaa. Palautin laitteen ja sain sen toimivana takaisin, 50 euron tarkastusmaksulla höystettynä. Verkkis ei suostunut maksua perumaan, joten valitin Kuluttajariitalautakuntaan. Puolen vuoden odottelun jälkeen lautakunta olikin tehnyt päätöksen ja toukokuulla sain kuulla, että lautakunta suosittaa aiheettoman huoltomaksun palauttamista minulle. Voitto?
Ei sentään. Nyt on nimittäin laitettu periaate periaatetta vastaan. Verkkokauppa.com on tehnyt selvityspyynnön lautakuntaan (jossa se taas viipynee kuukausitolkulla). Eli puhtia löytyy sieltäkin puolesta haaskata rahaa ja aikaa yhden rupisen 50 euron tarkastusmaksun takia. Se on sitä todellista härmäläistä sisua, ettei anneta periksi kun asiakkaat ja byrokraatit rupeavat hyppimään silmille. Hakkaa päälle Suomen poika!
Iomegan rakkineen ostaminen oli tietenkin oma vikani, pakko myöntää. Otin kuitenkin reilusti tapauksesta opikseni ja jatkossa vältän moista möhlimistä. Otan myös vastaan hyviä ehdotuksia Helsingin seudun tietokoneliikkeistä, joissa olisi kohtuullista valikoimaa ja asiakasystävällistä palvelua tarjolla.
June 15th, 2009
Saavuin eilen takaisin Meksikosta ja kuten aina, tunnelmat ovat vähän nyrpeät. Onneksi on sentään kesä, mutta silti kaikki näyttää hivenen värittömältä ja tympääntymistä lisää vielä melkoinen jet lagikin. Elämän pieniin yksityiskohtiin pitää taas totutella hiukan uusiksi, kuten siihen, että sisällä ei olla kengät jalassa, kraanavettä voi juoda ja vessapaperin voi tiputtaa sinne pönttöön. Kaupassakaan ei ollut kukaan liukuhihnan päässä pakkaamassa ostoksia kassiin.
Meksikossa ollessa kaipasi joitakin asioita Suomesta ja nyt huomaa, että käy myös päin vastoin. Ehdin jo eilen toteuttaa jotain suomikliseitä kuten ostaa kunnon leipää, herkkukurkkuja, Oltermannia ja lakritsia. Toisaalta on nyreää, kun kaupasta ei enää saakaan maissitortilloja, tequilaa tai puoli-ilmaisia jumalattoman kokoisia ananaksia. Ruuan hintaankin pitää jälleen tottua. Eiliset 20 euron ostokseni olivat varsin köyhät — Meksikossa olisin roudannut 400 pesolla kotiin pari isoa muovikassillista syötävää.
Oli tarkoitus roudata kotimaahan kunnolla laadukasta tequilaa, mutta hanke kariutui persaukisuuteeni, naurettaviin tullirajoituksiin ja siihen, että mukana oli ihan liikaa vaatteita sekä kirjoja. Meksikosta asti tuli ainoastaan vajaa litra El Jimador Reposadoa, hiukan reposado-mezcalia ja sekalaisia pikkupulloja tequilaa tuliaisiksi. Tilanteen pelasti osittain onneksi se, että löysin Madridin lentokentältä 0,7l lekan Corralejo Reposadoa edullisesti (21e) ja EU-kansalaisena sain tuoda sen maahan verottomasti ihan käsimatkatavaroissa. Ihan silkkaa ahneuttani roudasin vielä litran Veterano-brandyä, kun se oli tarjouksessa seitsemällä eurolla.
June 13th, 2009
Next Posts
Previous Posts
