Nyt alkaa ymmärrys loppua jouskarin kanssa, se kun ei vaan toimi. Olen vaihtanut jo jänteen, tallan ja sormiläpän, mutta mikään ei tunnu auttavan. Sivuttaishajonta on aivan käsittämätön ja välillä heittää 18 metristä nuolen jopa 20 senttiä vasemmalle. ACE:t lienevät liian jäykät, joten vaihdoin tänään kokeeksi vanhat nuoleni (Cartel Triplet) käyttöön. Niidenkin käytös oli hyvin arvaamatonta ja jo kesällä löysät nuolet lensivät jousta virittäessä välillä jäykänkin puolelle. Neuvottomaksi vetää, kun en keksi, missä nyt on vika — omassa ammunnassa vai jousessa? Ja mitä asialle voisi tehdä? Hyvin epämotivoivaa tällainen. Tänään ammuin elämäni huonoimman tuloksen (436) 18 metristä seuran kisoissa. Vuosi sitten olen ampunut 539. En keksi enää oikein mitään muutakaan, joten varmaan huomenna haen Eskolta vähän notkeampia nuolia testiin.
January 12th, 2008
No niin. Uusi talla on kelpo peli, tosin uusi jänne taisi olla suurin osallinen jousen parempaan toimintaan. Nyt lentävät nuolet taas sinne, mihin ne ampuukin. Oikaisin samalla hiukan lapojen linjausta, mutta ei se vieläkään täydellinen ole. Säätöä säätöä… Luottamus ammuntaan alkaa kuitenkin taas palailla, kun ei tule ihan täysin selittämättömiä osumia vasemmalle. Deliakin oli mukana hallilla ja tuntui tykkäävän lajista kovasti.
December 20th, 2007
Seuran lauantaikisat menivät tänään lähes katastrofaalisen huonosti: sain kasaan ainoastaan 495 pistettä ja nekin täysikokoiseen tauluun. Näin huonosti ei ole ammunta kulkenut oikeastaan sitten viime vuoden syksyn. Joitakin syitä sentään löytyi sekä itsestä että välineistä. Välineiden osalta on ongelmaa sikäli, että jousi ja nuolet eivät ole hyvässä vireessä. Vaihdan ensi viikolla joustotallan sekä luultavasti myös jänteen ja katson lapojen linjauksen vielä kerran kuntoon. Huonosti viritetty jousi ampuu hyvin hyvillä suorituksilla, mutta ei anna anteeksi huonoja. Ammunnastani yritän jatkossa korjata jälkipitoa, ankkurointia ja pitää hampaat kunnolla yhdessä laukaisun aikana. Aivan kisan lopussa aloin kiinnittää huomiota jälkipitoon ja se tuntui auttavankin. Laukaukset olivat ilmeisen hyviä, koska niistä ei Timppa löytänyt mitään vikaa. Laukaisujen lisäksi positiivisia kaikuja oli voimien riittämisessä: kisan 60 nuolta ammuttiin todella nopeassa rytmissä eikä loppupuolellakaan mennyt toivottomaksi repimiseksi.
December 15th, 2007
Spigarelli valmistaa monenlaista jousiammuntatarviketta keskiosista vakaajiin. Tähän mennessä lähinnä tuotteiden omintakeinen muotoilu on pistänyt silmään, mutta noin muuten olen pitänyt sitä ihan laatumerkkinä. Tänään tuli kuitenkin todettua, että 35 euroa maksanut joustotalla ei vaan toimi enää vuoden käytön jälkeen. Jossain vaiheessa tallaan on ilmaantunut salakavala kynnys, jonka seurauksena sivuhajonta on kasvanut silmittömäksi. Tänään en enää jaksanut uskoa olevani vain huono ampuja, kun 18 metristä tuli 20 cm sivuhajontaa ja pystyhajonta oli muutamia senttejä. Matti keksi lopulta tallasta vian, joka ei edes ilmennyt aina, koska tökkiminen riippui tallan asennosta. Hyvä sentään, että selvisi. Haen seuraavaksi Eskolta Beiterin tallan (85 euroa!) ja lakkaan leikkimästä halpiksilla.
December 11th, 2007
Pelastelin eilen talteen 3,5″ levykkeiltä vanhoja tiedostojani. Kohta en pysty enää noita HD-korppuja edes lukemaan millään, jos tuo vanha 486 tai sen levari hajoaa. Uudemmassa PC:ssä ei ole korppuasemaa ja luultavasti kohta levyaseman ohjaimet häviävät emolevyiltä eikä kaupasta saa edes USB-asemia. Levykkeiden luotettavuus oli jo aikanaankin huono ja iän myötä se vain heikkenee. Kävin läpi muutaman kymmentä kappaletta ja niistä oli kolme hajonnut ihan omia aikojaan. Kaiken “tärkeän” sain sentään talteen.
Suuremmassa mittakaavassa ongelma on valtava: takavuosina käytetyt magneettinauhat ja -kasetit tuhoavat itsensä ajan myötä, eikä ensimmäisten CD-levyjenkään säilyvyys ole kummoinen — reikäkortit ovat osoittautuneet aikaa kestäviksi. Nykyisille CD:ille sentään luvataan kymmenien vuosien elinikää. Pelkän median säilyminen ei kuitenkaan vielä riitä, sillä niille tarvitaan myös vastaava asema. 90-luvun taitteen floptiset kummallisuudet ja myöhemmät Jaz- ja Zip-asemat ovat nykyajan reliikkejä. Ylimmän tason ongelmana vielä se, että tiedostot pitäisi saada auki modernissa tietokoneessa. Tässä suljetut kaupalliset ohjelmat ovat erityisen ongelmallisia, sillä ohjelmien tuki on saattanut loppua jo vuosia sitten ja valmistaja olla sittemmin konkurssissa.
Millaisia resursseja sitten tarvittaisiin takavuosien datojen säilyttämiseen? Ensinnäkin tietysti laitteistoa: vanhoja tietokoneita, adaptereita, kaapeleita, levyasemia ja nauhureita. Lisäksi tarvitaan ohjelmistoa: konverttereita, vanhoja ohjelmia ja käyttöjärjestelmiä. Nämä eivät vielä kanna mihinkään ilman asiantuntemusta: elektroniikka- ja sovellusosaamista, ohjekirjoja ja perimätietoa. Näiden lisäksi melkeinpä oma lukunsa on vielä säilytys: tarvitaan runsaasti ilmastoitua tilaa, jossa on sopiva kosteus sekä lämpötila eri medioille. Materiaali täytyy myös luokitella ja indeksoida järkevän käytön mahdollistamiseksi.
December 11th, 2007
Näin eilen Kimmolla sekä uuden litteän iMacin että siinä pyörimässä Leopardin ts. Mac OS 10.5:n. iMac oli lähes kokonaan positiivinen kokemus: uudet mallit ovat todella litteitä ja kompakteja ja johtohärdelli on minimoitu. 24″ mallin näyttö oli komea ja kaikki tuntui toimivan rivakasti. Uusi näppäimistö on todella littana ja muistuttaa pitkälti MacBookin näppäimistöä, mikä jakanee mielipiteitä. Itse olen näpytellyt vuoden MacBookia, joten mitään ongelmaa ei ollut — minusta Apple ei ole tehnyt vuosiin hyviä ulkoisia näppäimistöjä, joten tämä oli selvä parannus taannoiseen Pro-sarjaan. Edellinen hyvä ulkoinen näppäimistö oli oikeastaan ADB-väyläinen Extended Keyboard II.
Leopardissa oli kaikenlaista uutta, mutta kokonaisvaikutelma tässä vaiheessa vielä hyvin keskeneräinen. Spaces eli virtuaalityöpöydät toimivat kyllä, mutta kovin karulta toteutus vielä vaikutti. Uudet ikonit eivät vakuuttaneet, vaalean hailakoita lätkiä oli vaikeaa erottaa toisistaan. Muu silmäkarkki kuten uudistunut alapalkki ja läpikuultavat menut eivät nekään vakuuttaneet: hienon ulkoasun ei pitäisi olla vastakohta käytettävyydelle. iPodeista tuttu Flipbook eli hakemiston selailu kuva-albumin tyylisesti toimi kyllä kuville melko hyvin, mutta ei sitten millekään muille tiedostoille. Timeback machine, automaattinen versionti/varmuuskopiointi, vaikutti uutuuksista hyödyllisimmältä. Käyttöliittymä oli kyllä erittäin kummallinen ja muista ohjelmista poikkeava Star Wars -henkisine galakseineen ja muka-Finder-ikkunoineen, mutta toiminnallisuus oli sentään kohdallaan. Front row oli sekin uudistunut, mutta eivätpä vaan edelleenkään suostu laittamaan tukea Esikatselulle. Tässä muodossaan en näe mitään järkeä päivittää Tigeristä ja täällä duunissa ajelen edelleen sitkeästi Pantherilla.
December 7th, 2007
Syyskauden toiset kisat ovat nyt takana ja lopputulema huomattavasti Turkua parempi. Kokonaistulos 533 (265+268) eli yhdeksän pistettä ArcAboaa enemmän ja mikä tärkeintä: ammunta tuntui paljon paremmalta ja voimat riittivät oikeastaan ihan loppuun asti. Näillä pisteillä heltisi kuudes sija kolmentoista atleetin porukasta. Ensimmäisellä puoliskolla tuli ammuttua yksi pummi, joten ilman sitä olisin vähintäänkin sivunnut omaa ennätystäni ja rikkonut maagisen 540 pisteen rajan. Tätä menoa ensi kevään kilpailut menevät vielä komeasti — tuli oikein motivaatiopiikki.
December 1st, 2007
Teen kämpässäni suursiivousta jo hyvissä ajoin ennen Delian saapumista ja valtaisa läjä kamaa on jo saanut lähteä kaapeista pois. Vuosien varrella on kertynyt kaikkea täysin tarpeetonta nurkkiin ja mielenkiinnon- sekä ajanpuutteen vuoksi en ole koskaan tehnyt kunnon inventaariota. Lajittelin poistuvat romut ja hävitin ne seuraavasti:
- Lehdet, A4-saaste ja turhat kirjat: talon paperinkeräykseen
- Pahvilaatikot: talon pahvinkeräykseen
- Peltipurkit, purkinkannet ja jokunen tietokoneen metalliosa: Siilitien keräyspisteeseen
- Palautuspullot: lähi-Siwaan ja Alkoon
- Hillopurkit ja ei-palautuspullot: Siilitien keräyspisteeseen
- Vaatteet: Pahimmat rääsyt laitoin ihan sekajätteeseen, ehjät Siilitien keräyspisteessä olevaan UFF:n laatikkoon
- Paristot: Siilitien keräyspisteeseen
- Vanhat kiintolevyt, verkkokortit, cd-asemat, virtalähteet ja kaapelit: Konalaan Sortti-pisteeseen (3-alkuiset bussit menevät melkein kotiovelta)
Hiukan olisin voinut vielä kohentaa lajittelua muovin osalta, siitä kun meni suurin osa ihan sekajätteeksi. Lumpuillekaan en keksinyt mitään järkevämpää loppusijoituspaikkaa. Näitä oli opettavaista miettiä; nyt ainakin tiedän jatkossa, mihin mitäkin voi heivata.
November 16th, 2007
Delian kanssa on tunnettu nyt reilu kuukausi ja pääosa tästä ajasta on viestitty verkon välityksellä. Kymmenen vuotta sitten olisi ollut jo sähköposti ja IRC, mutta kaksikymmentä vuotta sitten olisi pitänyt kirjoittaa kirjeitä ja soitella hirvittävän hintaisia ulkomaanpuheluja Meksikoon. Nyt olemme käyttäneet Meseä ja huomattavasti parempana kanavana Skypeä videokuvan kanssa. En uskaltanut toivoa, että Skype toimisi noinkin hyvin, mutta hämmentävän hyvin etenkin ääni siirtyy. Netti on kämpillä muutenkin oltava, joten käytännössä tämä viestintä ei edes maksa mitään.
Maantieteellisten haasteiden lisäksi viestinnässä on ongelmana kielimuuri. Meksikossa englanninopetus on pitkälti koulusta ja omasta mielenkiinnosta kiinni, joten keskimäärin tuota gringojen kieltä puhutaan heikosti. Delian englanti on heikkoa enkä minä puhu espanjaa vielä nimeksikään, joten on tarvittu ulkoisia apuja. Sanakirjoista on hiukkasen apua, mutta kokonaisten virkkeiden rakentelussa ne eivät kanna pitkälle. Isoin ilo on toistaiseksi ollut Babelfishistä, jolla voi kääntää kokonaisia lauseita ja tekstikappaleita. Mitenkään äärettömän hyvin sekään ei aina toimi — kirjoitusvirheet, meksikolaiset sanat ja puuttuvat aksentit hankaloittavat käännöstä. Paikoitellen käännöskoneen tehtävä on lähes mahdoton, koska se ei ymmärrä kontekstia eikä siten voi kääntää merkityksiä.
Ajan myötä kieliongelma helpottunee: Delia opiskelee englantia ja joutuu sitä tietysti minun kanssani muutenkin käyttelemään. Suomessa oleskelu vaatii sekin edes englannin osaamista. Itse tulen puolimatkaan vastaan ja ryhdyin opettelemaan lukion kirjasarjasta espanjaa. Tällä iällä vieraan kielen opettelu kuormittaa päätä jo aika lailla, mutta onpahan peruskoulun ranskasta lopultakin jotain hyötyä, sillä jotkin rakenteet ja sanat ovat lähellä toisiaan. Toistaiseksi osaan muutaman hassun verbin, jokusen preposition, suorastaan surullisen vähän substantiiveja ja jokusen käytännön fraasin, kuten Te mando muchos besos y abrazos.
October 31st, 2007
No nyt on palattu kauden ensimmäisestä sisäkisastani, turkulaisen Arcuksen järjestämästä ArcAboasta. Jonkinlaista alkukankeutta ja kokemuksen puutetta tässä selvästi oli, koska saldoksi jäi vaatimattomat 524 pistettä. Ei tuo tolkuttoman huono tulos ole sentään, mutta parempaankin olisi rahkeita. Alla on huonoa harjoittelua, joten keväälle sopii odottaa huomattavasti parempia tuloksia, kunhan rutiini alkaa taas löytyä. Voimat loppuivat viimeisessä sarjassa todella pahasti, mutta kokosin itseni ja ammuin 9,9,8. Sijoitus oli häntäpäässä, 11., mutta eiköhän tämä kaikkiaan voitane pistää vielä keltanokan oppivuosien piikkiin.
October 27th, 2007
Next Posts
Previous Posts
