Ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen tuolla puolen

Oli oikein pakko tännekin kirjata, että sain tänään lopulta kahlattua läpi Preecen, Rogersin ja Sharpin kirjan Interaction Design: Beyond Human-Computer Interaction. Merkittäväksi tämän saavutuksen teki se, että olen aloittanut kirjan lukemisen keväällä 2004 ja todellakin joka vuosi lukenut jonkun verran. Neljässä vuodessa olisi ollut aikaa vaikka kuinka ja olen käyttänyt opusta useaan otteeseen myös opetukseni tukena, mutta jotenkin loppuun asti lukeminen osoittautui erittäin vaikeaksi tehtäväksi. Suurimmat ongelmat olivat a) kirjan sisällön liiallinen tuttuus muista yhteyksistä ja b) rakenne, joka hajauttaa yksittäiset menetelmät pitkin kirjaa ja ripottelee sitten jokaisesta pieniä muruja siellä täällä. Nyt pitää vielä kirjoittaa tuosta essee.

Add comment January 24th, 2008

Koko perheen seremoniakauppa

Elämäntilanteisiin kuten häihin, hautajaisiin ja nimenantoon liittyy kuhunkin omia seremonioitaan. Viikonloppuna olleiden hautajaisten kuluessa sain taas todeta, kuinka tehokas kirkon monopoli näissä seremonioissa edelleen on: harvapa enää käy sunnuntaiaamuisin kirkossa, mutta seremoniat haetaan edelleen kirkon piiristä. Traditio on yksi syy ja uskonnollinen vakaumus toinen, mutta kolmas varmasti yhtä tärkeä syy on se, ettei vaihtoehdoista tiedetä juuri mitään. Tähän mennessä olen ollut yksissä ei-kirkkohäissä, mutta kaikki muut kokemani juhlat ovat sitten olleetkin kirkollisia. Maistraatissa vihkiminen lienee vaihtoehtoisista seremonioista se tavallisin ja tunnetuin — ja nykyään jopa melko tavallista.

Itsehän en ole kuulunut kirkkoon kohta neljääntoista vuoteen ja tällaiset hengelliset asiat ovat edelleen sen verran tärkeitä, etten haluaisi tukeutua kirkkoon missään elämäntilanteissani. Rippijuhlat ovat nähdäkseni tuiki tarpeettomia ja kasteelle sekä vihkimiselle on jo realistiset vaihtoehtonsa, mutta ei-kristillisistä hautajaisista en tiennyt oikeastaan mitään. Vapaa-ajattelijan käsikirjan kolmannesta luvusta löysin selkeää tekstiä aiheesta. Mitään valmiita sapluunoja tilaisuuksiin ei anneta, joten omaa luovuutta joutuu käyttämään enemmän, mikä ei toisaalta ole pahakaan asia.

Add comment January 20th, 2008

Enemmän epähuonosti

Yöllä ei meinannut uni tulla silmään kun stressasin kisajärjestelyjä, omaa ammuntaa ja jousen surkeaa virettä. Kisajärjestelyissä uhkasi tulla kiire alkupuolella, kun käytössä ei ollutkaan printteriä vaan jouduin kirjoittamaan ratajärjestyksen käsin A4:lle. Lopulta kisat menivät kuitenkin mukavasti ja sujuvasti, joten stressaaminen oli turhaa. Oma ammuntakin lähti lopulta kulkemaan paremmin ja lopputuloksena 522. Yksi pummi tuli ammuttua johtuen siitä, että penkkaan ammuttu rosoinen nuolenkärki rapisi klikkerissä ja vaistomaisesti päästin jänteestä. Eiliseen tuskailuun verrattuna ammunnassa oli kuitenkin jo jotain tolkkua ja välillä tuli nopeita sulavia suorituksiakin. Uudet nuolet pitää hankkia ja siihen sekoaa noin. 250 euroa. Delian lähdettyä voin myös palata tiukempaan harjoitusohjelmaan.

Add comment January 13th, 2008

Ei futaa, ei toimi, ei skulaa

Nyt alkaa ymmärrys loppua jouskarin kanssa, se kun ei vaan toimi. Olen vaihtanut jo jänteen, tallan ja sormiläpän, mutta mikään ei tunnu auttavan. Sivuttaishajonta on aivan käsittämätön ja välillä heittää 18 metristä nuolen jopa 20 senttiä vasemmalle. ACE:t lienevät liian jäykät, joten vaihdoin tänään kokeeksi vanhat nuoleni (Cartel Triplet) käyttöön. Niidenkin käytös oli hyvin arvaamatonta ja jo kesällä löysät nuolet lensivät jousta virittäessä välillä jäykänkin puolelle. Neuvottomaksi vetää, kun en keksi, missä nyt on vika — omassa ammunnassa vai jousessa? Ja mitä asialle voisi tehdä? Hyvin epämotivoivaa tällainen. Tänään ammuin elämäni huonoimman tuloksen (436) 18 metristä seuran kisoissa. Vuosi sitten olen ampunut 539. En keksi enää oikein mitään muutakaan, joten varmaan huomenna haen Eskolta vähän notkeampia nuolia testiin.

Add comment January 12th, 2008

Jousi kohenee

No niin. Uusi talla on kelpo peli, tosin uusi jänne taisi olla suurin osallinen jousen parempaan toimintaan. Nyt lentävät nuolet taas sinne, mihin ne ampuukin. Oikaisin samalla hiukan lapojen linjausta, mutta ei se vieläkään täydellinen ole. Säätöä säätöä… Luottamus ammuntaan alkaa kuitenkin taas palailla, kun ei tule ihan täysin selittämättömiä osumia vasemmalle. Deliakin oli mukana hallilla ja tuntui tykkäävän lajista kovasti.

Add comment December 20th, 2007

Lauantaikisoista

Seuran lauantaikisat menivät tänään lähes katastrofaalisen huonosti: sain kasaan ainoastaan 495 pistettä ja nekin täysikokoiseen tauluun. Näin huonosti ei ole ammunta kulkenut oikeastaan sitten viime vuoden syksyn. Joitakin syitä sentään löytyi sekä itsestä että välineistä. Välineiden osalta on ongelmaa sikäli, että jousi ja nuolet eivät ole hyvässä vireessä. Vaihdan ensi viikolla joustotallan sekä luultavasti myös jänteen ja katson lapojen linjauksen vielä kerran kuntoon. Huonosti viritetty jousi ampuu hyvin hyvillä suorituksilla, mutta ei anna anteeksi huonoja. Ammunnastani yritän jatkossa korjata jälkipitoa, ankkurointia ja pitää hampaat kunnolla yhdessä laukaisun aikana. Aivan kisan lopussa aloin kiinnittää huomiota jälkipitoon ja se tuntui auttavankin. Laukaukset olivat ilmeisen hyviä, koska niistä ei Timppa löytänyt mitään vikaa. Laukaisujen lisäksi positiivisia kaikuja oli voimien riittämisessä: kisan 60 nuolta ammuttiin todella nopeassa rytmissä eikä loppupuolellakaan mennyt toivottomaksi repimiseksi.

Add comment December 15th, 2007

Spigarellin tuotteet

Spigarelli valmistaa monenlaista jousiammuntatarviketta keskiosista vakaajiin. Tähän mennessä lähinnä tuotteiden omintakeinen muotoilu on pistänyt silmään, mutta noin muuten olen pitänyt sitä ihan laatumerkkinä. Tänään tuli kuitenkin todettua, että 35 euroa maksanut joustotalla ei vaan toimi enää vuoden käytön jälkeen. Jossain vaiheessa tallaan on ilmaantunut salakavala kynnys, jonka seurauksena sivuhajonta on kasvanut silmittömäksi. Tänään en enää jaksanut uskoa olevani vain huono ampuja, kun 18 metristä tuli 20 cm sivuhajontaa ja pystyhajonta oli muutamia senttejä. Matti keksi lopulta tallasta vian, joka ei edes ilmennyt aina, koska tökkiminen riippui tallan asennosta. Hyvä sentään, että selvisi. Haen seuraavaksi Eskolta Beiterin tallan (85 euroa!) ja lakkaan leikkimästä halpiksilla.

Add comment December 11th, 2007

Niin katoaa mainen kunnia

Pelastelin eilen talteen 3,5″ levykkeiltä vanhoja tiedostojani. Kohta en pysty enää noita HD-korppuja edes lukemaan millään, jos tuo vanha 486 tai sen levari hajoaa. Uudemmassa PC:ssä ei ole korppuasemaa ja luultavasti kohta levyaseman ohjaimet häviävät emolevyiltä eikä kaupasta saa edes USB-asemia. Levykkeiden luotettavuus oli jo aikanaankin huono ja iän myötä se vain heikkenee. Kävin läpi muutaman kymmentä kappaletta ja niistä oli kolme hajonnut ihan omia aikojaan. Kaiken “tärkeän” sain sentään talteen.

Suuremmassa mittakaavassa ongelma on valtava: takavuosina käytetyt magneettinauhat ja -kasetit tuhoavat itsensä ajan myötä, eikä ensimmäisten CD-levyjenkään säilyvyys ole kummoinen — reikäkortit ovat osoittautuneet aikaa kestäviksi. Nykyisille CD:ille sentään luvataan kymmenien vuosien elinikää. Pelkän median säilyminen ei kuitenkaan vielä riitä, sillä niille tarvitaan myös vastaava asema. 90-luvun taitteen floptiset kummallisuudet ja myöhemmät Jaz- ja Zip-asemat ovat nykyajan reliikkejä. Ylimmän tason ongelmana vielä se, että tiedostot pitäisi saada auki modernissa tietokoneessa. Tässä suljetut kaupalliset ohjelmat ovat erityisen ongelmallisia, sillä ohjelmien tuki on saattanut loppua jo vuosia sitten ja valmistaja olla sittemmin konkurssissa.

Millaisia resursseja sitten tarvittaisiin takavuosien datojen säilyttämiseen? Ensinnäkin tietysti laitteistoa: vanhoja tietokoneita, adaptereita, kaapeleita, levyasemia ja nauhureita. Lisäksi tarvitaan ohjelmistoa: konverttereita, vanhoja ohjelmia ja käyttöjärjestelmiä. Nämä eivät vielä kanna mihinkään ilman asiantuntemusta: elektroniikka- ja sovellusosaamista, ohjekirjoja ja perimätietoa. Näiden lisäksi melkeinpä oma lukunsa on vielä säilytys: tarvitaan runsaasti ilmastoitua tilaa, jossa on sopiva kosteus sekä lämpötila eri medioille. Materiaali täytyy myös luokitella ja indeksoida järkevän käytön mahdollistamiseksi.

Add comment December 11th, 2007

Applen uutukaiset nähty

Näin eilen Kimmolla sekä uuden litteän iMacin että siinä pyörimässä Leopardin ts. Mac OS 10.5:n. iMac oli lähes kokonaan positiivinen kokemus: uudet mallit ovat todella litteitä ja kompakteja ja johtohärdelli on minimoitu. 24″ mallin näyttö oli komea ja kaikki tuntui toimivan rivakasti. Uusi näppäimistö on todella littana ja muistuttaa pitkälti MacBookin näppäimistöä, mikä jakanee mielipiteitä. Itse olen näpytellyt vuoden MacBookia, joten mitään ongelmaa ei ollut — minusta Apple ei ole tehnyt vuosiin hyviä ulkoisia näppäimistöjä, joten tämä oli selvä parannus taannoiseen Pro-sarjaan. Edellinen hyvä ulkoinen näppäimistö oli oikeastaan ADB-väyläinen Extended Keyboard II.

Leopardissa oli kaikenlaista uutta, mutta kokonaisvaikutelma tässä vaiheessa vielä hyvin keskeneräinen. Spaces eli virtuaalityöpöydät toimivat kyllä, mutta kovin karulta toteutus vielä vaikutti. Uudet ikonit eivät vakuuttaneet, vaalean hailakoita lätkiä oli vaikeaa erottaa toisistaan. Muu silmäkarkki kuten uudistunut alapalkki ja läpikuultavat menut eivät nekään vakuuttaneet: hienon ulkoasun ei pitäisi olla vastakohta käytettävyydelle. iPodeista tuttu Flipbook eli hakemiston selailu kuva-albumin tyylisesti toimi kyllä kuville melko hyvin, mutta ei sitten millekään muille tiedostoille. Timeback machine, automaattinen versionti/varmuuskopiointi, vaikutti uutuuksista hyödyllisimmältä. Käyttöliittymä oli kyllä erittäin kummallinen ja muista ohjelmista poikkeava Star Wars -henkisine galakseineen ja muka-Finder-ikkunoineen, mutta toiminnallisuus oli sentään kohdallaan. Front row oli sekin uudistunut, mutta eivätpä vaan edelleenkään suostu laittamaan tukea Esikatselulle. Tässä muodossaan en näe mitään järkeä päivittää Tigeristä ja täällä duunissa ajelen edelleen sitkeästi Pantherilla.

Add comment December 7th, 2007

Iitistä on palattu

Syyskauden toiset kisat ovat nyt takana ja lopputulema huomattavasti Turkua parempi. Kokonaistulos 533 (265+268) eli yhdeksän pistettä ArcAboaa enemmän ja mikä tärkeintä: ammunta tuntui paljon paremmalta ja voimat riittivät oikeastaan ihan loppuun asti. Näillä pisteillä heltisi kuudes sija kolmentoista atleetin porukasta. Ensimmäisellä puoliskolla tuli ammuttua yksi pummi, joten ilman sitä olisin vähintäänkin sivunnut omaa ennätystäni ja rikkonut maagisen 540 pisteen rajan. Tätä menoa ensi kevään kilpailut menevät vielä komeasti — tuli oikein motivaatiopiikki.

Add comment December 1st, 2007

Next Posts Previous Posts


Kommenttien virta

Aiheet