Lähdin torstaina aamukamussa pikku pakomatkalle kohti Barcelonaa päästäkseni hetkeksi pois kotimaan kuvioista ja pimeydestä. Sunnuntaina sitten jo takaisin, joten paikan päällä ehdin olla kolme kokonaista päivää, mikä oli toki alakanttiin. Nähtävää olisi ollut helposti ainakin viikoksi lisää, mutta töistä ei voi lintsata ihan liikaa.
Kunnon turistin tavoin lampsin tietysti La Ramblaa ees taas, kävin vilkaisemassa La Sagrada Familiaa, Torre Agbaria, Kolumbuksen muistomerkkiä, katedraalia ynnä muita peruspaikkoja. Kiintoisampia olivat sitten Picasso-museo, erotiikkamuseo ja etenkin modernin taiteen museo, josta jäi mieleen teippiartisti Gil J. Wolmanin näyttely. Hotelli sijaitsi käytännössä keskellä Ciutat Vellaa, joten kävelemällä pääsi melkeinpä mihin vaan. Suklaa oli hyvää samoin kuin sangria, ja +20 astetta asiallista vaihtelua kotimaan nollakeliin.
Yksin matkaaminen voi olla nihkeää ja niin se oli hetkittäin tälläkin reissulla: keskustelua, kokemusten jakamista ja ihan vain seuraa on jo oppinut arvostamaan. Kaiken kaikkiaan loppufiilis oli sekava: kaunis ja siisti kaupunki, mutta henkisesti pykälän kolkko. Oli varmaankin väärin odottaa samanlaista välittömyyttä ja perusystävällisyyttä kuin Meksikossa — oliko nyreydessä kyse sitten espanjan puhumisesta, ihan normaalista töykeydestä vaiko siitä, että olin turisti, en osaa sanoa. Kehutut espanjalaiset viinit ja tapaksetkaan eivät onnistuneet vakuuttamaan, sillä ihan samaa kamaa olen saanut Suomessa. Kenties jossain on sitten se “aito Barcelona”, joka edustaa jotain muuta kuin näkemäni rahan kuppaamiseen keskittynyt muoviversio.
November 3rd, 2010
Viime aikojen kyhäelmiä:
- Holegrid, interferenssikuvioita
- Bwartsu, mustilla ja valkoisilla viivoilla generoituvaa sössöä
- Colorartsu4, sama läpikuultavana ja valokuvasta saaduilla väreillä
- pROSEssing, Antin kanssa tehdyn vanhan 4k-intron Processing-porttaus ml. softasyna. Pari muuta versiota, jos ei toimi: pROSEssing2, pROSEssing.softa
- Mickey, generatiivinen sarjakuvasankari
November 3rd, 2010
Luettujen pinkkaan siirtyi Pertti Alasuutarin Laadullinen tutkimus, jota humanistit ym. lukevat epäilemättä jo ensimmäisinä oppivuosinaan. Itselläni ei moista taustaa ole, joten oli syytäkin tutustua laadullisten menetelmien käsitteisiin ja käytäntöihin. Mitään yksittäistä menetelmää ei käsitellä kirjassa syvällisesti, vaan se on pikemminkin kansantajuinen yleiskatsaus aiheeseen. Tärkeimpiä löydöksiä itselleni olivat mm. fakta- ja näytenäkökulman ero, yleistettävyysongelman käsittely, ongelmanratkontaprosessi ja erinäiset kirjoitusprosessia koskevat huomiot. Tämän jälkeen on hieman luottavaisempi olo uudella tontilla, etenkin kun tiukka metodikuri ei ilmeisesti ole enää muodissa etenkään kulttuurintutkimuksessa, vaan aineistoon pyritään pikemminkin soveltamaan tilanteen vaatimia menetelmiä.
November 3rd, 2010
Pitkään sitä odoteltiin, mutta nyt se on lopultakin linjoilla: YLE Demoscene Documentary. Omakin naama vilahtaa parissa kohtaa. Ensinnä kommentoimassa skeneä yleisesti ja myöhemmässä jaksossa Parallaxin Zifin äärellä. Vielä puuttuu ilmeisesti yksi jakso, joka käsittelee demomusiikkia. Luovempana kontribuutiona kyhäsin tunnarin grafiikat Vernen ja Astun avustamana. Pari korkean reson kaappausta videopätkästä – vanha tuttu unzoomeri tietysti:
October 24th, 2010
Kun kerran into on löytynyt, ainakin pariksi päiväksi:
- Karuhko interaktiivinen Mandelbrot-generaattori: mandelzoom
- Reaaliaikainen Julia-generaattori: juliaset
- Dragon-fraktaali: dragonfractal. Tarkoituksella hidas, että iteraatiot näkee.
- Saa sen 3D:n kiihdytettyäkin: kolmereegl, mutta ainakin Linuxilla vaati Javan turvallisuusasetusten höllentämistä (System – Preferences – Sun Java 6 Plugin Control Panel – Advanced – Security – Mixed code – Disable verification), kun en halunnut nyt ruveta tutustumaan tuohon onnettomaan koodin allekirjoitukseen.
- Rekursiivinen puu ja jonkun sortin motion blur: recursion
Mandelzoom toimi Processing.js:lläkin, mutta oli todella hidas. Dragonin luulisi olevan ok ja Julian sitten taas hidas.
October 19th, 2010
Opetettuani viikon Processingia koululla se jäi vähän päälle, ja tuli taas näpyteltyä jokunen sormiharjoitus:
- Piechart. Piirakkadiagrammi-komponentti. Tätä voisi suorastaan käyttääkin johonkin tarvittaessa. Värit hieman sinne päin ja tekstien paikkaakin pitäisi miettiä, mutta kaikkiaan simppelin toimiva.
- Kolmeree. Hieman hitaanpuoleinen 3D-demotus. Hidastelu tulee jostain muualta kuin kuutioiden määrästä — sadalla menee melkein yhtä lujaa.
- Objtest. Valmista Objloader-palikkaa käyttävä .obj-mallin pyöritys. Helpostihan tuohon saa jotain ruudulle.
2D-graffassa Processingin pikselipohjainen koordinaatisto on ihan jees, mutta 3D:n tapauksessa parannettavaa olisi. frustum() ei toimi kuten glFrustum, vaan säätää ainoastaan projektiomatriisin muodon. Ratkaisuni oli translatoida ja skaalata grafiikka widthin ja heightin suhteen, jolloin ikkunan koolla ei ole merkitystä ja origon saa ruudun keskelle. Lievänä ärsytyksenä koordinaatisto on vielä vasenkätinen
October 11th, 2010
Herbert W. Franken Computer Graphics: Computer Art (1971) käsittelee digitaalisen taiteen varhaisvuosia 60-luvulla, kun taas muut lukemani opukset keskittyvät moderniin mediataiteeseen. Väliin oli jäänyt ikävä parinkymmenen vuoden aukko 70- ja 80-lukujen osalta. Korjaus löytyi Cynthia Goodmanin kirjasta Digital Visions (1987). Kuten muutkin opukset, on Digital Visions sekin lähinnä hengästyttävä kuvakokoelma, jossa yhdelle artistille ei ehditä paljon aikaa uhrata.
Franken kirjaan verrattuna nousee selvästi esiin tietokonetaiteen monimuotoistuminen ja tekniikan kehitys: 80-luvulla digitaalinen video, piirto-ohjelmat, skannattu kuva ja monet muut keksinnöt, kuten kohentunut raytracing muuttivat taidemuotoa vauhdilla, vaikka vaativatkin vielä kallista laitteistoa ja erikoisosaamista. 90-luvulla sama työkalupakki sitten arkipäiväistyi ja tuli kotikäyttäjienkin ulottuville. Kirjasta päätellen tietotekniikka toimi monelle perinteiseen mediaan suuntautuneelle taiteilijalle vasta apuvälineenä 80-luvulla ja lopullinen esitysmuoto oli vaikkapa maalaus tai veistos. Tällä saralla suuntaus on selvästi ollut se, että mikä digitaalisena syntyy, myös digitaalisena pysyy. Esitellyistä taidemuodoista vähiten 20 vuodessa näyttää muuttuneen installaatiotaide.
October 4th, 2010
Kuulin asiasta jo perjantaina ja nyt tuli vielä postissa vahvistus: jatko-opintohakemukseni Turun yliopistolle on hyväksytty. Huvittavaa sinänsä, että tätä myötä minusta tuli samalla humanisti (digikulttuuri on osa humanistista tiedekuntaa). Ohjelmistotekniikasta uuden median ja sisällöntuotannon kautta kulttuurintutkimukseen — vähän joka tontilla pitää käydä kokeilemassa 🙂 Tällä hetkellä on tästä loikkauksesta hyvä fiilis päällä, etenkin kun tutkimusaiheeni ei lopulta tainnut TKK:lle edes sopia.
September 27th, 2010
Kokeilin ekan kerran Processingia Linuxilla ja tuntuu toimivan ok. Jostain historiallisista tai käytännöllisistä syistä sitä ei saa paketinhallinnasta, vaan se pitää ladata sivuilta erikseen. Ubuntussa piti asentaa Sunin Java-paketit (sun-java6-jdk, -jre ym.), sillä heti alkuunsa tuli valitus, ettei Icedtean kanssa luvata yhteensopivuutta. Icedtea kannattanee käytössä muutenkin unohtaa — eipä nimittäin toiminut sen selainlaajennuskaan (sun-java6-plugin koneeseen ja johan soi). Muuten näytti jo hyvältä, mutta editorin fontti oli kohtuuttoman ruma ja palikkainen ilman antialiasointia. Kerrottakoon nyt kaikille muillekin varmuuden vuoksi: kotihakemistossa sijaitsee .processing/preferences.txt ja siellä oleva editor.antialias=false pitää muuttaa muotoon true. Mäkillä fontit ovat tuntuneet olevan vakiona ok, joten sen kanssa ei ole tarvinnut tähän säätöön kajota.
September 25th, 2010
Haalimisvimman myötä tuli hankittua myös uutuudenkarhea 4. sukupolven iPod Touch. Roinan määrä ei sentään lisääntynyt, sillä vanha meni eteenpäin hyvään perheeseen. Hieno laitehan tuo on, etenkin se kehuttu näyttö on todella tarkka — pikseleitä saa todella tihrustaa läheltä, jos aikoo ne nähdä. Näyttöhän ei ole sama kuin iPhonessa, joten ainakin katselukulma jää hitusen heikommaksi. Edelliseen malliin verrattuna uutta ovat myös kamerat, joita on kaksi: takana oleva parempi kamera ja edessä oleva huonompi videopuheluihin. Skypen videopuhelut eivät vielä valitettavasti toimi. Noin muuten laite on aavistuksen litteämpi ja sisuskaluiltaan selvästi tehokkaampi: niin grafiikan, muistin kuin prosessorinkin puolella kehitystä on tapahtunut. Valittamisen aihetta on vaikea keksiä, lukuun ottamatta vanhoja softia, jotka näyttävät palikkaisilta uudella näytöllä. Kun alkuperäinen 480×320 skaalataan Retina Displaylle, näyttää se rumemmalta kuin vanhemmalla laitteella.
September 16th, 2010
Next Posts
Previous Posts
